Uusiutuva energia http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135013/all Sat, 22 Sep 2018 07:43:53 +0300 fi Pohjois-Suomen biodieselin pitkän polun soisi jo johtavan maaliin http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261359-pohjois-suomen-biodieselin-pitkan-polun-soisi-jo-johtavan-maaliin <p>Kemin biodiesel, Ajoksen sataman viereen rakennettavaksi kaavailtu uuden sukupolven jalostamo on Pohjois-Suomen merkittävimpiä biotalouden hankkeita. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi 2016 kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta.</p><p>Hankkeen vetäjäksi tuli silloin kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Raaka-aine on energiapuu. Dieselin tekotavaksi oli valikoitumassa muunnos Saksassa 1920-luvulla keksitystä, alun perin kivihiiltä nesteyttävästä Fischer-Tropsch -synteesistä. Se nesteyttää myös energiapuun.</p><p>Tämä polttonesteen synteesi oli Pohjois-Suomessa esillä jo sota-aikana. Turveteollisuuden keskusvaliokunta esitti 1942 bioöljyä valmistavan tehtaan rakentamista Vaalan kuntaan, Pelsolle. Valiokunta esitti nesteytykseen turvetta. Sitä riitti Pelson varavankilaa ympäröivillä soilla.</p><p>Myös puu todettiin verrattomaksi biodieselin raaka-aineeksi. Valiokunta ei voinut sitä kuitenkaan suositella, koska puun oli jatkossa &rdquo;tyydytettävä puunjalostusteollisuuden kasvava raaka-ainetarve&rdquo;.</p><p>Pelson biojalostamoa ei ehditty sota-aikana rakentaa. Sotien jälkeen halpa fossiiliöljy määritti markkinat. Suomalainen biodiesel hautautui yli puolen vuosisadan ajaksi.</p><p>Puudieselin nykyinen kausi alkoi vuonna 2002. Vapo ja Fortum julkistivat uuden biotuotteensa, Forestera &ndash;polttoöljyn. Energiapuusta tehtyä Foresteraa ei vielä jalostettu autoihin asti, ainoastaan talojen lämmityspolttimiin. Foresteraa valmistettiin Porvoossa runsaan vuoden ajan. Tehdas suljettiin 2003, koska &rdquo;puuhakkeen hinta ja saatavuus ovat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan&rdquo;.&nbsp;</p><p>Seuraava sykäys tuli länsinaapurista. Ruotsin silloinen energiaministeri Mona Sahlin kohautti 2005 maansa energiaväkeä ehdottamalla Ruotsille tavoitteeksi irtaantua fossiilisesta öljystä vuoteen 2020 mennessä.</p><p>Taustalla oli Ruotsin kuorma-autoteollisuuden analyysi omista tarpeistaan. Kemistit suosittivat päälinjaksi dieseliä. Dieseliähän tarvitsevat paitsi henkilöautot myös etenkin kuormurit ja raskaat työkoneet.</p><p>Ruotsin analyytikot suosittelivat, että pohjoisten metsien maan kannattaa keskittyä sellaiseen polttonesteeseen jonka raaka-aineeksi käy omien talousmetsien puu. Analyysi käy myös Suomeen.</p><p>Ruotsalaisen analyysin jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin suomalainen metsäteollisuus tarttuu aiheeseen. Maaliskuussa 2007 Stora Enso ja Neste ilmoittivat perustavansa koelaitoksen Varkauteen. Sellutehdas olisi tuottanut hakkuutähteestä &quot;biovahaa&quot;. Neste olisi jalostanut sen puudieseliksi Porvoossa. Stora Enson ja Nesteen yhteishanke eteni vuoteen 2012. EU ei silloin myöntänyt rahoitusta hankkeelle. Hanke kariutui.</p><p>Heti Stora Enson ja Nesteen 2007 avauksen jälkeen biodieselin suunnitelmastaan kertoi metsäyhtiö UPM. Sillä oli oma linjansa. Diesel tehtäköön Lappeenrannan sellutehtaan mäntyöljystä. EU tulkitsi sellun päätuotteeksi ja mäntyöljyn jätteeksi. Sen mukaisesti Lappeenrannan hanke sai EU:lta toisen sukupolven biorahoituksen. Hanke eteni maaliinsa. Vuonna 2015 huoltoasemille tuli myyntiin diesel nimellä BioVerno.</p><p>Kolmas biodieselin polku vei Pohjanlahden perukkaan. Keminmaan kunnan elinkeinokoordinaattori Antero Lepojärvi kokosi kesällä 2007 Lapin biodieseltyöryhmän. Työryhmä esitteli ajatuksensa elokuussa 2007 kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle. Ministerin palaute oli selvä: &rdquo;Tervehdin ilolla lupaavaa hankettanne&rdquo;.</p><p>Työryhmän työ kannatti. Loppuvuodesta 2007 Metsäliitto ja Vapo lähtivät pohjoisen biodieselin polulle. Ne valitsivat paikkakunnaksi Kemin, kolmesta syystä. Metsäliitolla oli siellä jo sellutehdas. Vapo halusi varmistaa raaka-aineen riittävyyden turpeella. Kolmas tekijä oli tehtaan sijainti Ajoksen sataman naapurina. Pohjoisen metsistä korjatun energiapuun lisäksi tehtaalle voi laivata eteläisempää energiapuuta. Ja valmista biodieseliä voi laivata tehtaalta maailmalle.</p><p>Metsäliitto luopui biodieselin hankkeesta rahasyistä vuonna 2012. Vapo jatkoi sitkeästi, mutta lopulta se tuskaantui EU:n tempoilevaan tukipolitiikkaan. Vapo kuoppasi hankkeen vuonna 2014. Tässä vaiheessa Kemin biodiesel alkoi kiinnostaa Kaidi -yhtiötä.</p><p>Kiinalaisten kiinnostus vahvistui Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeen. Kiinahan kokouksessa allekirjoitti ensimmäisen kerran muiden mahtimaiden kanssa yhteisen päätöksen pysäyttää ilmakehän lämpeneminen.</p><p>Kiinalla on ilmeinen tarve näyttää vuoden 2020 ilmaston tarkistuskokoukselle käytännön hankkeitaan, mitkä allekirjoitukseen liittyvät. Uusiutuviin talousmetsiin pohjaavaa pohjoista biodieseliä sopii esitellä siellä kansainvälisesti. Kiinassa ei siihen energiapuuta riitä. Suomessa puuta riittää.</p><p>Huhtikuussa 2018 kiinalaisen Kaidin yritysryppään tytäryhtiöstä yhden (Kaidi Ecological) raportoitiin joutuneen kotimaassaan maksuvaikeuksiin. Vaikeus lienee heijastunut myös Kaidi Finland &ndash;yhtiön aikatauluun. Käytännön toimet Ajoksen sataman viereen varatulla biodieselin tontilla eivät ole vielä alkaneet.</p><p>Pohjois-Suomen biotalous odottaa, että Kaidi selviää kotimaan maksuvaikeuksistaan ja että Kemin hankkeen eteneminen piristyy. Biodieselin pitkän pohjoisen polun soisi jo johtavan maaliin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kemin biodiesel, Ajoksen sataman viereen rakennettavaksi kaavailtu uuden sukupolven jalostamo on Pohjois-Suomen merkittävimpiä biotalouden hankkeita. Hanke oli kuopattu jo kerran, mutta se nousi 2016 kuin tarujen feeniks-lintu tuhkasta.

Hankkeen vetäjäksi tuli silloin kiinalainen bioenergian yhtiö Kaidi. Raaka-aine on energiapuu. Dieselin tekotavaksi oli valikoitumassa muunnos Saksassa 1920-luvulla keksitystä, alun perin kivihiiltä nesteyttävästä Fischer-Tropsch -synteesistä. Se nesteyttää myös energiapuun.

Tämä polttonesteen synteesi oli Pohjois-Suomessa esillä jo sota-aikana. Turveteollisuuden keskusvaliokunta esitti 1942 bioöljyä valmistavan tehtaan rakentamista Vaalan kuntaan, Pelsolle. Valiokunta esitti nesteytykseen turvetta. Sitä riitti Pelson varavankilaa ympäröivillä soilla.

Myös puu todettiin verrattomaksi biodieselin raaka-aineeksi. Valiokunta ei voinut sitä kuitenkaan suositella, koska puun oli jatkossa ”tyydytettävä puunjalostusteollisuuden kasvava raaka-ainetarve”.

Pelson biojalostamoa ei ehditty sota-aikana rakentaa. Sotien jälkeen halpa fossiiliöljy määritti markkinat. Suomalainen biodiesel hautautui yli puolen vuosisadan ajaksi.

Puudieselin nykyinen kausi alkoi vuonna 2002. Vapo ja Fortum julkistivat uuden biotuotteensa, Forestera –polttoöljyn. Energiapuusta tehtyä Foresteraa ei vielä jalostettu autoihin asti, ainoastaan talojen lämmityspolttimiin. Foresteraa valmistettiin Porvoossa runsaan vuoden ajan. Tehdas suljettiin 2003, koska ”puuhakkeen hinta ja saatavuus ovat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan”. 

Seuraava sykäys tuli länsinaapurista. Ruotsin silloinen energiaministeri Mona Sahlin kohautti 2005 maansa energiaväkeä ehdottamalla Ruotsille tavoitteeksi irtaantua fossiilisesta öljystä vuoteen 2020 mennessä.

Taustalla oli Ruotsin kuorma-autoteollisuuden analyysi omista tarpeistaan. Kemistit suosittivat päälinjaksi dieseliä. Dieseliähän tarvitsevat paitsi henkilöautot myös etenkin kuormurit ja raskaat työkoneet.

Ruotsin analyytikot suosittelivat, että pohjoisten metsien maan kannattaa keskittyä sellaiseen polttonesteeseen jonka raaka-aineeksi käy omien talousmetsien puu. Analyysi käy myös Suomeen.

Ruotsalaisen analyysin jälkeen oli vain ajan kysymys, milloin suomalainen metsäteollisuus tarttuu aiheeseen. Maaliskuussa 2007 Stora Enso ja Neste ilmoittivat perustavansa koelaitoksen Varkauteen. Sellutehdas olisi tuottanut hakkuutähteestä "biovahaa". Neste olisi jalostanut sen puudieseliksi Porvoossa. Stora Enson ja Nesteen yhteishanke eteni vuoteen 2012. EU ei silloin myöntänyt rahoitusta hankkeelle. Hanke kariutui.

Heti Stora Enson ja Nesteen 2007 avauksen jälkeen biodieselin suunnitelmastaan kertoi metsäyhtiö UPM. Sillä oli oma linjansa. Diesel tehtäköön Lappeenrannan sellutehtaan mäntyöljystä. EU tulkitsi sellun päätuotteeksi ja mäntyöljyn jätteeksi. Sen mukaisesti Lappeenrannan hanke sai EU:lta toisen sukupolven biorahoituksen. Hanke eteni maaliinsa. Vuonna 2015 huoltoasemille tuli myyntiin diesel nimellä BioVerno.

Kolmas biodieselin polku vei Pohjanlahden perukkaan. Keminmaan kunnan elinkeinokoordinaattori Antero Lepojärvi kokosi kesällä 2007 Lapin biodieseltyöryhmän. Työryhmä esitteli ajatuksensa elokuussa 2007 kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkariselle. Ministerin palaute oli selvä: ”Tervehdin ilolla lupaavaa hankettanne”.

Työryhmän työ kannatti. Loppuvuodesta 2007 Metsäliitto ja Vapo lähtivät pohjoisen biodieselin polulle. Ne valitsivat paikkakunnaksi Kemin, kolmesta syystä. Metsäliitolla oli siellä jo sellutehdas. Vapo halusi varmistaa raaka-aineen riittävyyden turpeella. Kolmas tekijä oli tehtaan sijainti Ajoksen sataman naapurina. Pohjoisen metsistä korjatun energiapuun lisäksi tehtaalle voi laivata eteläisempää energiapuuta. Ja valmista biodieseliä voi laivata tehtaalta maailmalle.

Metsäliitto luopui biodieselin hankkeesta rahasyistä vuonna 2012. Vapo jatkoi sitkeästi, mutta lopulta se tuskaantui EU:n tempoilevaan tukipolitiikkaan. Vapo kuoppasi hankkeen vuonna 2014. Tässä vaiheessa Kemin biodiesel alkoi kiinnostaa Kaidi -yhtiötä.

Kiinalaisten kiinnostus vahvistui Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeen. Kiinahan kokouksessa allekirjoitti ensimmäisen kerran muiden mahtimaiden kanssa yhteisen päätöksen pysäyttää ilmakehän lämpeneminen.

Kiinalla on ilmeinen tarve näyttää vuoden 2020 ilmaston tarkistuskokoukselle käytännön hankkeitaan, mitkä allekirjoitukseen liittyvät. Uusiutuviin talousmetsiin pohjaavaa pohjoista biodieseliä sopii esitellä siellä kansainvälisesti. Kiinassa ei siihen energiapuuta riitä. Suomessa puuta riittää.

Huhtikuussa 2018 kiinalaisen Kaidin yritysryppään tytäryhtiöstä yhden (Kaidi Ecological) raportoitiin joutuneen kotimaassaan maksuvaikeuksiin. Vaikeus lienee heijastunut myös Kaidi Finland –yhtiön aikatauluun. Käytännön toimet Ajoksen sataman viereen varatulla biodieselin tontilla eivät ole vielä alkaneet.

Pohjois-Suomen biotalous odottaa, että Kaidi selviää kotimaan maksuvaikeuksistaan ja että Kemin hankkeen eteneminen piristyy. Biodieselin pitkän pohjoisen polun soisi jo johtavan maaliin.

]]>
5 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261359-pohjois-suomen-biodieselin-pitkan-polun-soisi-jo-johtavan-maaliin#comments Biopolttonesteet Biotalous Energiapuu Pariisin ilmastokokous 2015 Uusiutuva energia Sat, 22 Sep 2018 04:43:53 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261359-pohjois-suomen-biodieselin-pitkan-polun-soisi-jo-johtavan-maaliin
Risupaketti kokee lopulta valoa http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261227-risupaketti-kokee-lopulta-valoa <p>Risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi. Risupaketilla viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) saatiin eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat yllättäen 1992 kaataneet jo silloin yritetyn saman ydinvoiman lisäyksen.</p><p>Vuoden 2002 risupaketti oli vielä sanahelinää. Se ei sisältänyt mitattavia, paalutettuja tavoitteita, esimerkiksi kuinka energiapuun määrää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa. Paalutavoitteet eduskunta naulitsi vasta 2010.</p><p>Tuoreemman risupaketin päätavoitteeksi tuli Euroopan Unionin asettama uusiutuvan energian velvoite. Vuoteen 2020 mennessä uusiutuvaa on tuotettava kaikkiaan 38 prosenttia koko energiastamme. Vuonna 2010 prosentti oli 27.</p><p>Määrällisesti vuotuisen uusiutuvan energian on määrä kasvaa 39 terawattitunnilla. Nousu on mittava. Vuonna 2010 tuotimme uusiutuvaa kaikkiaan 111 terawattituntia. Vertailuksi, kiistellyn Olkiluoto kolmosen on laskettu tuottavan aikanaan sähköä 13 terawattituntia vuodessa.</p><p>Pääpaino risupaketissa oli nimensä mukaan metsäenergiassa. Vuonna 2010 sähköksi ja lämmöksi poltettavan hakkeen määrä oli 6,2 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoteen 2020 mennessä sen piti nouseman tasolle 13,5 miljoonaa kiintokuutiota.</p><p>Miten risupaketin tavoitteiden saavuttaminen etenee?</p><p>Vuonna 2017 uusiutuvan energian vuosimäärä oli noussut 25 terawattitunnilla. Kaksi kolmasosaa päätavoitteesta on saavutettu. Uusiutuva energia on vastaavasti noussut osuuteen 36 prosenttia. Pääosa uusiutuvan noususta tulee kasvavasta selluteollisuudesta.</p><p>Metsähakkeen (pienpuu, kuitupuu, hakkuutähde ja kannot) käyttö lisääntyi aina vuoteen 2013, tasolle kahdeksan miljoonaa kiintokuutiota vuodessa. Mutta sen jälkeen hake on ollut hienoisessa laskussa. Vuonna 2017 metsähaketta paloi enää 7,1 miljoonaa kuutiota. Tällä kehityskululla risupaketin puhuttelevinta tavoitetta ei tulla saavuttamaan, vuoteen 2020 mennessä.</p><p>Parin viime vuoden aikana uusiutuvan metsäenergian merkitys on kuitenkin kasvanut. Ajattelu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin eroon. Uusiutuva metsähake on kivihiilivoimaloissa jo kokeiltu vaihtoehto.</p><p>Näkyvimmin aiheesta on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.</p><p>Hiilidioksidin päästömaksu on nyt Macronin polulla. Hiilidioksiditonnin hinta on noussut 2017 joulukuun 7,1 eurosta tämän (2018) syyskuun loppupuolen tasoon 20,8 euroa eli 2,9 &ndash;kertaiseksi.</p><p>Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskoneet Helsingin voimalat suunnittelevat vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella. Myös muut kivihiiltä polttavat voimalamme ovat päästömaksusta varuillaan.</p><p>Risupaketin tavoitteiden toteutumiselle on vihdoin valoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi. Risupaketilla viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) saatiin eduskunnassa lopulta läpi. Kansanedustajathan olivat yllättäen 1992 kaataneet jo silloin yritetyn saman ydinvoiman lisäyksen.

Vuoden 2002 risupaketti oli vielä sanahelinää. Se ei sisältänyt mitattavia, paalutettuja tavoitteita, esimerkiksi kuinka energiapuun määrää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa. Paalutavoitteet eduskunta naulitsi vasta 2010.

Tuoreemman risupaketin päätavoitteeksi tuli Euroopan Unionin asettama uusiutuvan energian velvoite. Vuoteen 2020 mennessä uusiutuvaa on tuotettava kaikkiaan 38 prosenttia koko energiastamme. Vuonna 2010 prosentti oli 27.

Määrällisesti vuotuisen uusiutuvan energian on määrä kasvaa 39 terawattitunnilla. Nousu on mittava. Vuonna 2010 tuotimme uusiutuvaa kaikkiaan 111 terawattituntia. Vertailuksi, kiistellyn Olkiluoto kolmosen on laskettu tuottavan aikanaan sähköä 13 terawattituntia vuodessa.

Pääpaino risupaketissa oli nimensä mukaan metsäenergiassa. Vuonna 2010 sähköksi ja lämmöksi poltettavan hakkeen määrä oli 6,2 miljoonaa kuutiota vuodessa. Vuoteen 2020 mennessä sen piti nouseman tasolle 13,5 miljoonaa kiintokuutiota.

Miten risupaketin tavoitteiden saavuttaminen etenee?

Vuonna 2017 uusiutuvan energian vuosimäärä oli noussut 25 terawattitunnilla. Kaksi kolmasosaa päätavoitteesta on saavutettu. Uusiutuva energia on vastaavasti noussut osuuteen 36 prosenttia. Pääosa uusiutuvan noususta tulee kasvavasta selluteollisuudesta.

Metsähakkeen (pienpuu, kuitupuu, hakkuutähde ja kannot) käyttö lisääntyi aina vuoteen 2013, tasolle kahdeksan miljoonaa kiintokuutiota vuodessa. Mutta sen jälkeen hake on ollut hienoisessa laskussa. Vuonna 2017 metsähaketta paloi enää 7,1 miljoonaa kuutiota. Tällä kehityskululla risupaketin puhuttelevinta tavoitetta ei tulla saavuttamaan, vuoteen 2020 mennessä.

Parin viime vuoden aikana uusiutuvan metsäenergian merkitys on kuitenkin kasvanut. Ajattelu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin eroon. Uusiutuva metsähake on kivihiilivoimaloissa jo kokeiltu vaihtoehto.

Näkyvimmin aiheesta on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.

Hiilidioksidin päästömaksu on nyt Macronin polulla. Hiilidioksiditonnin hinta on noussut 2017 joulukuun 7,1 eurosta tämän (2018) syyskuun loppupuolen tasoon 20,8 euroa eli 2,9 –kertaiseksi.

Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskoneet Helsingin voimalat suunnittelevat vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella. Myös muut kivihiiltä polttavat voimalamme ovat päästömaksusta varuillaan.

Risupaketin tavoitteiden toteutumiselle on vihdoin valoa.

]]>
9 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261227-risupaketti-kokee-lopulta-valoa#comments Metsähake Päästökauppa Puuvoima Uusiutuva energia Ydinvoima Thu, 20 Sep 2018 04:47:06 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261227-risupaketti-kokee-lopulta-valoa
Perusvoimamme hyvät, pahat ja rumat http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259883-perusvoimamme-hyvat-pahat-ja-rumat <p>Perusvoimaksi kutsumme energialähteitä, joista saamme jatkuvasti yli kymmenen prosenttia voiman tarpeestamme. Vuoden 2018 tuoreimman laskennan mukaan saamme perusvoimaa kolmikosta puuvoima (25 prosenttia), öljyvoima (20) ja ydinvoima (16 prosenttia).</p><p>Lähimpänä perusvoiman tasoa on toinen fossiilivoima, kivihiili 9 prosentillaan. Vaikka tuulivoima on noussut vauhdilla, saamme siitä vasta 1,3 prosenttia koko energiastamme.</p><p>Jos haluamme lähivuosina tai vuosikymmeninä merkittävästi lisätä tai vähentää perusvoiman kolmikosta yhtä, se tapahtuu käytännössä kahden muun kustannuksella. Esimerkiksi tuulivoimasta ei ole vielä vuosikausiin merkittäväksi korvaajaksi puu-, öljy- tai ydinvoimalle.</p><p>Perusvoimamme valinta pyörii jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Kaikesta energiasta saamme ympäristöllisiä haittoja. Vaikeaksi valinnan tekee se, että haittojen kestosta ja voimasta emme itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.</p><p>Historian janalla perusvoiman haitoilla on kolmea mittaa: on ikuisia jätteitä, on sukupolvisia saasteita ja on lyhytaikaisia päästöjä.</p><p>Ydinvoimaa rasittaa säteilyjäte, joka on muurattava peruskallioon 200 000 vuodeksi. Sen lopullista hoitovastiketta ei tiedä kukaan. Talouslaskennassa se ohitetaan ulkoistamalla tappio kolmannelle osapuolelle. Tappiota ei maksa ydinsähkön tämän päivän tuottaja eikä kuluttaja. Sen maksaa vasta tulevien sukupolviemme ketju. Hoitovastike eli ydinvoiman tuleva haittavero tosin puolittuu jo 100 000 vuoden kuluttua.</p><p>Öljyvoiman päästämä hiilidioksidi on tyypillinen yhden sukupolven jäte. Vuonna 1958 sen pitoisuus ilmakehässä oli 315 miljoonasosaa ja tänään 409 miljoonasosaa, eli 30 prosenttia korkeampi. Tiede on jo selvittänyt, että hiilidioksidin palautus vanhalle tasolleen onnistuu puolen vuosisadan aikana, kunhan maailman maat palauttamiseen sitoutuvat. Tätä painotti Pariisin ilmastokokous 2015.</p><p>Lyhytaikaisia päästöjä ovat esimerkiksi puun poltosta savuun leijuvat tuhkan pienhiukkaset. Ne ovat insinööritietein ratkaistavia ongelmia, niiden poisto hallitaan, poiston kulut tiedetään ja ne kuuluvat sähkön hintaan.</p><p>Tulevat historioitsijat punnitsevat, valitsemmeko energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo sadan vuoden päästä he voivat nimetä öljyvoiman rumaksi, kun sen annettiin lämmittää ilmakehä. Jo tuhannen vuoden päästä he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutuu muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.</p><p>Ajattoman hyväksi energialähteeksi he voivat nimetä puuvoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perusvoimaksi kutsumme energialähteitä, joista saamme jatkuvasti yli kymmenen prosenttia voiman tarpeestamme. Vuoden 2018 tuoreimman laskennan mukaan saamme perusvoimaa kolmikosta puuvoima (25 prosenttia), öljyvoima (20) ja ydinvoima (16 prosenttia).

Lähimpänä perusvoiman tasoa on toinen fossiilivoima, kivihiili 9 prosentillaan. Vaikka tuulivoima on noussut vauhdilla, saamme siitä vasta 1,3 prosenttia koko energiastamme.

Jos haluamme lähivuosina tai vuosikymmeninä merkittävästi lisätä tai vähentää perusvoiman kolmikosta yhtä, se tapahtuu käytännössä kahden muun kustannuksella. Esimerkiksi tuulivoimasta ei ole vielä vuosikausiin merkittäväksi korvaajaksi puu-, öljy- tai ydinvoimalle.

Perusvoimamme valinta pyörii jatkuvasti tuskallisessa ympäristöajattelussa. Kaikesta energiasta saamme ympäristöllisiä haittoja. Vaikeaksi valinnan tekee se, että haittojen kestosta ja voimasta emme itse ehdi saada selvyyttä. Siihen pystyvät vasta tulevien aikojen historian kirjoittajat.

Historian janalla perusvoiman haitoilla on kolmea mittaa: on ikuisia jätteitä, on sukupolvisia saasteita ja on lyhytaikaisia päästöjä.

Ydinvoimaa rasittaa säteilyjäte, joka on muurattava peruskallioon 200 000 vuodeksi. Sen lopullista hoitovastiketta ei tiedä kukaan. Talouslaskennassa se ohitetaan ulkoistamalla tappio kolmannelle osapuolelle. Tappiota ei maksa ydinsähkön tämän päivän tuottaja eikä kuluttaja. Sen maksaa vasta tulevien sukupolviemme ketju. Hoitovastike eli ydinvoiman tuleva haittavero tosin puolittuu jo 100 000 vuoden kuluttua.

Öljyvoiman päästämä hiilidioksidi on tyypillinen yhden sukupolven jäte. Vuonna 1958 sen pitoisuus ilmakehässä oli 315 miljoonasosaa ja tänään 409 miljoonasosaa, eli 30 prosenttia korkeampi. Tiede on jo selvittänyt, että hiilidioksidin palautus vanhalle tasolleen onnistuu puolen vuosisadan aikana, kunhan maailman maat palauttamiseen sitoutuvat. Tätä painotti Pariisin ilmastokokous 2015.

Lyhytaikaisia päästöjä ovat esimerkiksi puun poltosta savuun leijuvat tuhkan pienhiukkaset. Ne ovat insinööritietein ratkaistavia ongelmia, niiden poisto hallitaan, poiston kulut tiedetään ja ne kuuluvat sähkön hintaan.

Tulevat historioitsijat punnitsevat, valitsemmeko energialähteistä hyvät, pahat vai rumat. Jo sadan vuoden päästä he voivat nimetä öljyvoiman rumaksi, kun sen annettiin lämmittää ilmakehä. Jo tuhannen vuoden päästä he voivat nimetä ydinvoiman pahaksi, kun säteilevän rapistuvia ydinluolastoja joutuu muuraamaan umpeen yhä useammin ja yhä työläämmin.

Ajattoman hyväksi energialähteeksi he voivat nimetä puuvoiman. Se oli vuosituhannesta toiseen aidosti uusiutuvaa, puiden itseensä turvallisesti varastoimaa energiaa.

]]>
5 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259883-perusvoimamme-hyvat-pahat-ja-rumat#comments Hiilidioksidi Öljyvoima Puuvoima Uusiutuva energia Ydinvoima Thu, 23 Aug 2018 06:50:44 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259883-perusvoimamme-hyvat-pahat-ja-rumat
Etanolia, energiabambua ja etiopiansinappia http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259229-etanolia-energiabambua-ja-etiopiansinappia <p>Kun tankkaat bensiiniautoasi, teet hiilijalanjäljen valintaa. Ostat etanolia bensiinin seassa viisi tai kymmenen prosenttia. Hiilijalanjälki tulee lopusta, fossiilisen öljyn osuudesta.</p><p>Pariisin 2015 ilmastokokous päätti että hiilijalanjälkeä on pienennettävä. Euroopan unionin parlamentti puolestaan asetti alkuvuodesta 2018 jäsenmailleen tavoitteeksi, että etanolin prosentti nousee tasolle 12 vuoteen 2030 mennessä.</p><p>Bioetanoli on 1970-luvulla keksityn energiaviljelyn näkyvin tuote. Kun tutkimus- ja kehitystyötä oli tehty 30 vuotta, maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Harppaus tapahtui 2005, etanoli pääsi Chicagon pörssiin. Sen jälkeen etanolin tuotanto on USA:ssa nelinkertaistunut.</p><p>Energiaviljelyn alussa tiedemaailmassa käytiin läpi kaikki biomassakasvit, joista polttoalkoholia voisi tislata. Meillä harkinnassa olivat sokerijuurikas, rypsi, peruna, vehnä, ohra, viljan olki, järviruoko, ruokohelpi, energiapaju, rauduskoivu ja ylipäänsä metsähake.</p><p>Maailman etanoli tislataan nyt pääosin kahdesta kasvista. Vahvin tuottaja on Yhdysvallat, maissillaan. Kakkonen on Brasilia, sokeriruo&rsquo;olla. Vuonna 2017 USA tuotti kaikesta maapallon bioetanolista 58 prosenttia ja Brasilia puolestaan 26 prosenttia.</p><p>Euroopan unioni on etanolin maailmanlistalla kolmantena, mutta vain viidellä prosentilla. EU on pitkään kiistellyt edistääkö energiaviljelyä. Kiistelyn epäilevä osapuoli on vuosia vastustanut ajatusta ennusteella, että ruoan hinta maailmalla nousee kun osan pelloista viljelee energiakasveille.</p><p>Ennuste osuu harhaan. Vehnän maailmanhinta on pitkäaikaisessa laskussa. Inflaatiosta puhdistettu maailmanpankin tilasto kertoo, että tonni vehnää maksoi 306 dollaria vuonna 1960 ja 181 dollaria vuonna 2017. Etanolivilja maissin hinta laski puolestaan 249:stä 135 dollariin tonnilta.</p><p>Amerikkalaisen ajattelun mukaan bioetanoli ei syrji ruoan tuotantoa vaan tukee sitä. Malliesimerkki on amerikkalainen tislaamo. Se ostaa ensin viljelijältä 1000 kiloa maissia. Seuraavaksi maissi tislataan alkoholiksi. Sitten tislaamo myy markkinoille kaksi energiaviljelyn lopputuotetta: 378 litraa etanolia ja 309 kuivakiloa rehua. Etanoli menee nesteenä autoilijoille, rehu (mäski) menee sikatiloille. Sianlihan kysynnän kasvu USA:ssa takaa rehulle menekin ja samalla puskuroi etanolin myynnin.</p><p>Meillä energiaviljelyn ja etanolin kehitys mataavat alkuvaiheessaan. Suunnittelussa pisimmällä on oululaisen Chempolis-yhtiön ideoima Sievin etanolilaitos. Scanchips &ndash;nimellä kehitettävä laitos käyttää biohaketta (chips), jonka raaka-aine saadaan lehtipuusta, ruokohelvestä ja oljesta. Sievin laitos on monimutkaisen suunnitteluketjunsa loppusuoralla.</p><p>Askelta pidemmälle Chempolis on edennyt Intiassa, missä etanolin raaka-aineena käytetään viljeltyä ja luonnostakin kerättävää energiabambua. Sievin laitos voi käyttää Intian oppeja tulevassa tehtaassaan. Sievin lähialueen viljelijöille on puolestaan jo kehitetty suomalainen energiabambu: suopohjille istutettava energiapaju.</p><p>Sievin laitosta kertaluokkaa kookkaampi on UPM:n kaavailema Kotkan laitos. Se käyttäisi raaka-aineenaan kotimaista metsäbiomassaa ja sen lisäksi Uruguayssa energiaviljellystä, kaalinsukuisesta etiopiansinapista uutettua, Suomeen laivattua kasviöljyä.</p><p>Etiopiansinappi on merkittävimpiä energiaviljelyn viime vuosien löytöjä. Siitä valmistetulla, sataprosenttisella polttoalkoholilla lensi suihkukone Kanadassa ensimmäisen koelentonsa vuonna 2012. Lentokoneiden fossiilipolttoaineen korvaaminenhan on ilmastokamppailun kasvava ongelma. Maapallon hiilidioksidin päästöistä jo kymmenen prosenttia tulee lentokoneista.</p><p>Etiopiansinappi on sukua energiarypsille, jonka viljelyä Suomessakin tutkittiin 30 vuotta sitten. Halventunut fossiiliöljy lamautti tutkimuksen. Vielä runsas 10 vuotta sitten sinappikasveja viljeltiin silti koemielessä Varsinais-Suomen maatiloilla. Viljelijät puristivat siemenistä traktoreihinsa omaa dieseliä. Traktorit jyrisivät pelloilla aikansa. Sitten ajatus jäi muhimaan.</p><p>Energiaviljely olisi Suomessa lopultakin elvytettävä, nyt ilmastosyistä. Uusiutuvan polttonesteen tarpeen takaavat niin jokapäiväinen autoilumme, EU:n uudet biosäännökset&nbsp; kuin alati lisääntyvä lentomatkailumme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun tankkaat bensiiniautoasi, teet hiilijalanjäljen valintaa. Ostat etanolia bensiinin seassa viisi tai kymmenen prosenttia. Hiilijalanjälki tulee lopusta, fossiilisen öljyn osuudesta.

Pariisin 2015 ilmastokokous päätti että hiilijalanjälkeä on pienennettävä. Euroopan unionin parlamentti puolestaan asetti alkuvuodesta 2018 jäsenmailleen tavoitteeksi, että etanolin prosentti nousee tasolle 12 vuoteen 2030 mennessä.

Bioetanoli on 1970-luvulla keksityn energiaviljelyn näkyvin tuote. Kun tutkimus- ja kehitystyötä oli tehty 30 vuotta, maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Harppaus tapahtui 2005, etanoli pääsi Chicagon pörssiin. Sen jälkeen etanolin tuotanto on USA:ssa nelinkertaistunut.

Energiaviljelyn alussa tiedemaailmassa käytiin läpi kaikki biomassakasvit, joista polttoalkoholia voisi tislata. Meillä harkinnassa olivat sokerijuurikas, rypsi, peruna, vehnä, ohra, viljan olki, järviruoko, ruokohelpi, energiapaju, rauduskoivu ja ylipäänsä metsähake.

Maailman etanoli tislataan nyt pääosin kahdesta kasvista. Vahvin tuottaja on Yhdysvallat, maissillaan. Kakkonen on Brasilia, sokeriruo’olla. Vuonna 2017 USA tuotti kaikesta maapallon bioetanolista 58 prosenttia ja Brasilia puolestaan 26 prosenttia.

Euroopan unioni on etanolin maailmanlistalla kolmantena, mutta vain viidellä prosentilla. EU on pitkään kiistellyt edistääkö energiaviljelyä. Kiistelyn epäilevä osapuoli on vuosia vastustanut ajatusta ennusteella, että ruoan hinta maailmalla nousee kun osan pelloista viljelee energiakasveille.

Ennuste osuu harhaan. Vehnän maailmanhinta on pitkäaikaisessa laskussa. Inflaatiosta puhdistettu maailmanpankin tilasto kertoo, että tonni vehnää maksoi 306 dollaria vuonna 1960 ja 181 dollaria vuonna 2017. Etanolivilja maissin hinta laski puolestaan 249:stä 135 dollariin tonnilta.

Amerikkalaisen ajattelun mukaan bioetanoli ei syrji ruoan tuotantoa vaan tukee sitä. Malliesimerkki on amerikkalainen tislaamo. Se ostaa ensin viljelijältä 1000 kiloa maissia. Seuraavaksi maissi tislataan alkoholiksi. Sitten tislaamo myy markkinoille kaksi energiaviljelyn lopputuotetta: 378 litraa etanolia ja 309 kuivakiloa rehua. Etanoli menee nesteenä autoilijoille, rehu (mäski) menee sikatiloille. Sianlihan kysynnän kasvu USA:ssa takaa rehulle menekin ja samalla puskuroi etanolin myynnin.

Meillä energiaviljelyn ja etanolin kehitys mataavat alkuvaiheessaan. Suunnittelussa pisimmällä on oululaisen Chempolis-yhtiön ideoima Sievin etanolilaitos. Scanchips –nimellä kehitettävä laitos käyttää biohaketta (chips), jonka raaka-aine saadaan lehtipuusta, ruokohelvestä ja oljesta. Sievin laitos on monimutkaisen suunnitteluketjunsa loppusuoralla.

Askelta pidemmälle Chempolis on edennyt Intiassa, missä etanolin raaka-aineena käytetään viljeltyä ja luonnostakin kerättävää energiabambua. Sievin laitos voi käyttää Intian oppeja tulevassa tehtaassaan. Sievin lähialueen viljelijöille on puolestaan jo kehitetty suomalainen energiabambu: suopohjille istutettava energiapaju.

Sievin laitosta kertaluokkaa kookkaampi on UPM:n kaavailema Kotkan laitos. Se käyttäisi raaka-aineenaan kotimaista metsäbiomassaa ja sen lisäksi Uruguayssa energiaviljellystä, kaalinsukuisesta etiopiansinapista uutettua, Suomeen laivattua kasviöljyä.

Etiopiansinappi on merkittävimpiä energiaviljelyn viime vuosien löytöjä. Siitä valmistetulla, sataprosenttisella polttoalkoholilla lensi suihkukone Kanadassa ensimmäisen koelentonsa vuonna 2012. Lentokoneiden fossiilipolttoaineen korvaaminenhan on ilmastokamppailun kasvava ongelma. Maapallon hiilidioksidin päästöistä jo kymmenen prosenttia tulee lentokoneista.

Etiopiansinappi on sukua energiarypsille, jonka viljelyä Suomessakin tutkittiin 30 vuotta sitten. Halventunut fossiiliöljy lamautti tutkimuksen. Vielä runsas 10 vuotta sitten sinappikasveja viljeltiin silti koemielessä Varsinais-Suomen maatiloilla. Viljelijät puristivat siemenistä traktoreihinsa omaa dieseliä. Traktorit jyrisivät pelloilla aikansa. Sitten ajatus jäi muhimaan.

Energiaviljely olisi Suomessa lopultakin elvytettävä, nyt ilmastosyistä. Uusiutuvan polttonesteen tarpeen takaavat niin jokapäiväinen autoilumme, EU:n uudet biosäännökset  kuin alati lisääntyvä lentomatkailumme.

]]>
8 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259229-etanolia-energiabambua-ja-etiopiansinappia#comments Bioetanoli Biopolttonesteet Biotalous Energiaviljely Uusiutuva energia Thu, 09 Aug 2018 03:09:22 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259229-etanolia-energiabambua-ja-etiopiansinappia
Energiapuu takaisin ilmastokamppailuun http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259012-energiapuu-takaisin-ilmastokamppailuun <p>Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana. Päästömaksulla korotetun kivihiilen hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät uusiutuvaa vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu, se kummittelee nollarajan takana.</p><p>Metsätaloudessa nollaraja kertoi, kuinka etäältä kairan uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa tukkia. Energiapuulla on ollut vastaava nollaraja. Se on kiusannut metsänkasvattajia jo vuosikaudet.</p><p>Hakkuissa metsään jää yhä enemmän latvuksia ja oksia; nyt ne ruokkivat metsäpaloja eri puolilla Eurooppaa. Kantojen hyötykäyttö on meillä hiipunut. Energiapuulle ei ole ollut kysyntää, kun Euroopan Unionin pitkään sekoillut hiilidioksidin päästökauppa on pitänyt rintamaiden kivihiilivoimalat kuumina.</p><p>Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puunkasvattaja saattoi valita, myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.</p><p>Energiapuun kauppaa ohjaa talouslaskennan varjohinta. Puunsa myyntiin korjanneelle se on ylin kuutiohinta, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on voimalalle hivenen kivihiiltä halvempaa.</p><p>Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla ja lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.</p><p>Alimmillaan energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta vuoden 2016 helmikuussa. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus 4 euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta enemmän. Esimerkiksi mäntykuidun tienvarsihinta (hankintahinta) oli 27,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa keskimäärin. Kympin verran liian kallista pienpuuta ei voimalan kannattanut energiaksi ostaa.</p><p>Tilanne muuttui parissa vuodessa. Kivihiilen maailmanhinta nousee hitaasti, mutta tasaisesti. Hiilidioksidin päästömaksun hinta nousee jyrkemmin.&nbsp;</p><p>Energiapuun varjohinta oli elokuun alussa 38 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 26 ja päästömaksun 12 euroa. Uudessa asetelmassa ilmastoystävällisen voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarren pinopuuta kuin päästömaksulla korotettua kivihiiltä.</p><p>Energiapuun varjohinnan nousu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin eroon. Näkyvimmin aiheesta on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.</p><p>Hiilidioksidin päästömaksu on nyt Macronin tiellä. Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella.</p><p>Kuorma-autoilla kuljetettavaa haketta pääkaupunkiseudun uudet biovoimalat tarvitsevat lähimaakunnista paljon. Metsämaakuntien puupelletti kulkee Helsingin seudun voimaloihin junalla. Pohjanlahtea ja Suomenlahtea pitkin energia kulkee joka suuntaan rahtilaivalla.</p><p>Mäntykuidun tienvarsihinta on jo reagoinut energiapuun aaveeseen. Kesäkuussa mäntykuidusta maksettiin hankintahintana keskimäärin 29,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa.</p><p>Metsänkasvattajille energiapuu ei ole aave. Kun kivihiili hiipuu, energiapuu palaa takaisin ilmastokamppailuun. Edessä on hakkeeksi ja pelletiksi menevän biomassan paranevat markkinat.</p><p>VELI POHJONEN</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana. Päästömaksulla korotetun kivihiilen hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät uusiutuvaa vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu, se kummittelee nollarajan takana.

Metsätaloudessa nollaraja kertoi, kuinka etäältä kairan uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa tukkia. Energiapuulla on ollut vastaava nollaraja. Se on kiusannut metsänkasvattajia jo vuosikaudet.

Hakkuissa metsään jää yhä enemmän latvuksia ja oksia; nyt ne ruokkivat metsäpaloja eri puolilla Eurooppaa. Kantojen hyötykäyttö on meillä hiipunut. Energiapuulle ei ole ollut kysyntää, kun Euroopan Unionin pitkään sekoillut hiilidioksidin päästökauppa on pitänyt rintamaiden kivihiilivoimalat kuumina.

Kymmenen vuotta sitten pienikokoisesta puusta maksettiin nykyistä paremmin ja sille oli useampi ostaja. Puunkasvattaja saattoi valita, myykö tien varren puupinonsa tavalliseen tapaan sellutehtaalle vai sähköä ja kaukolämpöä puusta jauhavalle voimalalle.

Energiapuun kauppaa ohjaa talouslaskennan varjohinta. Puunsa myyntiin korjanneelle se on ylin kuutiohinta, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on voimalalle hivenen kivihiiltä halvempaa.

Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla ja lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta vuoden 2016 helmikuussa. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus 4 euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta enemmän. Esimerkiksi mäntykuidun tienvarsihinta (hankintahinta) oli 27,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa keskimäärin. Kympin verran liian kallista pienpuuta ei voimalan kannattanut energiaksi ostaa.

Tilanne muuttui parissa vuodessa. Kivihiilen maailmanhinta nousee hitaasti, mutta tasaisesti. Hiilidioksidin päästömaksun hinta nousee jyrkemmin. 

Energiapuun varjohinta oli elokuun alussa 38 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 26 ja päästömaksun 12 euroa. Uudessa asetelmassa ilmastoystävällisen voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarren pinopuuta kuin päästömaksulla korotettua kivihiiltä.

Energiapuun varjohinnan nousu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin eroon. Näkyvimmin aiheesta on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloiselta tasoltaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.

Hiilidioksidin päästömaksu on nyt Macronin tiellä. Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen joko puusta puristetulla pelletillä tai metsähakkeella.

Kuorma-autoilla kuljetettavaa haketta pääkaupunkiseudun uudet biovoimalat tarvitsevat lähimaakunnista paljon. Metsämaakuntien puupelletti kulkee Helsingin seudun voimaloihin junalla. Pohjanlahtea ja Suomenlahtea pitkin energia kulkee joka suuntaan rahtilaivalla.

Mäntykuidun tienvarsihinta on jo reagoinut energiapuun aaveeseen. Kesäkuussa mäntykuidusta maksettiin hankintahintana keskimäärin 29,6 euroa kiintokuutiolta koko Suomessa.

Metsänkasvattajille energiapuu ei ole aave. Kun kivihiili hiipuu, energiapuu palaa takaisin ilmastokamppailuun. Edessä on hakkeeksi ja pelletiksi menevän biomassan paranevat markkinat.

VELI POHJONEN

]]>
7 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259012-energiapuu-takaisin-ilmastokamppailuun#comments Hiilidioksidi Päästökauppa Pariisin ilmastokokous 2015 Puuvoima Uusiutuva energia Fri, 03 Aug 2018 06:22:27 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259012-energiapuu-takaisin-ilmastokamppailuun
Biotalous saa lisäpuuta kannoista http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258746-biotalous-saa-lisapuuta-kannoista <p>Klassikkokirjailija Ilmari Kianto kuvaa verevästi vuoden 1909 romaanissaan Punainen Viiva, kuinka kantoja taannoin väännettiin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.</p><p>Tiedemaailmassa kantoja alkoi tutkia sotien jälkeisellä kasvukaudella metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari. Hän kutsui 1972 Metsäntutkimuslaitoksen Padasjoen koealueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Hän laski kantojen tuovan 10&ndash;40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.</p><p>Metsäteollisuus kiinnostui heti. Puhuimme silloin uhkaavasta puupulasta, tämän päivän malliin. Nykyisin Metsä Groupiin kuuluva Joutseno Pulp rakensi 1973 tehtaalleen kantojen murskauksen koeaseman. Ajatus oli saada tehtaalle lisää sellun raaka-ainetta.</p><p>Kun tehdaspäähän tuli kysyntää, metsäpää toimi heti. Tervolan keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Kantoja ei tarvinnut enää ihmisvoimin maasta vääntää. Pallarin kantoharvesterista tuli sittemmin kantotyömaiden peruskone.</p><p>Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Vuonna 2000 kannoista kiinnostui energiatalous. Metsäyhtiö UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota. Ne haketettiin polttoon Jämsänkosken voimalaan.</p><p>Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen käyttö nousi miljoonaan kuutioon. Lisäys oli 200-kertainen. Kyseessä on talousmetsien menestystarina, mihin tuskin mikään muu metsän tuote on kymmenessä vuodessa pystynyt. Biotalous hakee 2020-luvulla jotain vastaavaa.</p><p>Vuonna 2013 kantohakkeen käyttö oli huipussaan. Sitä poltettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota, viisitoista prosenttia kaikesta energiahakkeesta. Sen jälkeen kantoenergia notkahti halvan ulkomaan sähkön myötä. Vuonna 2017 kantojen käyttö oli 0,54 miljoonaa kuutiota.</p><p>Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen metsäviljelmille, kangasmaille. Kun avohakkuussa korjaa kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.</p><p>Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.</p><p>Kantokorjuuta seuraavassa metsänhoidossa ja käyttöketjussa on vielä kehitettävää. Kantokasoja ei tulisi jättää hakkuuaukion laitaan ylivuotisiksi. Ilman kantokasoja metsänviljely vauhdittuisi ainakin vuodella. Kasojen pohjalla sikiävän juurikäävän riski pienenisi.</p><p>Ylivuotisia kantokasoja on perusteltu syksyisten sateiden kantoja puhdistavalla vedellä. Kantojen huuhtelu hiekasta on insinööritietein ratkaistava ongelma. Joutseno Pulpin 1973 kokeilua jatkaen se kuuluu ratkaista voimalan tai biotuotetehtaan varastokentällä, ei metsän kasvumaalla.</p><p>Luonnonvarakeskus on laskenut kantojen 2010-luvun kestäväksi hakkuukertymäksi 6,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Hyödynnämme siitä nyt alle kymmenen prosenttia. Olavi Huikarin lähes puoli vuosisataa sitten esittämä kantomassa on kasvavan biotalouden mahdollisuus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Klassikkokirjailija Ilmari Kianto kuvaa verevästi vuoden 1909 romaanissaan Punainen Viiva, kuinka kantoja taannoin väännettiin kaskesta. Kaskimaan penkalla kuivuneet kannot menivät energiapuuksi pientilojen pirtteihin.

Tiedemaailmassa kantoja alkoi tutkia sotien jälkeisellä kasvukaudella metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari. Hän kutsui 1972 Metsäntutkimuslaitoksen Padasjoen koealueelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli kehittämänsä ojikkojen metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Hän laski kantojen tuovan 10–40 prosentin lisän puubiomassan tuotokseen.

Metsäteollisuus kiinnostui heti. Puhuimme silloin uhkaavasta puupulasta, tämän päivän malliin. Nykyisin Metsä Groupiin kuuluva Joutseno Pulp rakensi 1973 tehtaalleen kantojen murskauksen koeaseman. Ajatus oli saada tehtaalle lisää sellun raaka-ainetta.

Kun tehdaspäähän tuli kysyntää, metsäpää toimi heti. Tervolan keksijä Kyösti Pallari patentoi 1974 kaivinkoneen puomiin kiinnitettävän, kantoja halkovan kouran. Kantoja ei tarvinnut enää ihmisvoimin maasta vääntää. Pallarin kantoharvesterista tuli sittemmin kantotyömaiden peruskone.

Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Vuonna 2000 kannoista kiinnostui energiatalous. Metsäyhtiö UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota. Ne haketettiin polttoon Jämsänkosken voimalaan.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen käyttö nousi miljoonaan kuutioon. Lisäys oli 200-kertainen. Kyseessä on talousmetsien menestystarina, mihin tuskin mikään muu metsän tuote on kymmenessä vuodessa pystynyt. Biotalous hakee 2020-luvulla jotain vastaavaa.

Vuonna 2013 kantohakkeen käyttö oli huipussaan. Sitä poltettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota, viisitoista prosenttia kaikesta energiahakkeesta. Sen jälkeen kantoenergia notkahti halvan ulkomaan sähkön myötä. Vuonna 2017 kantojen käyttö oli 0,54 miljoonaa kuutiota.

Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen metsäviljelmille, kangasmaille. Kun avohakkuussa korjaa kannot, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta. Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet.

Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, syntyy unelmataimikko, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

Kantokorjuuta seuraavassa metsänhoidossa ja käyttöketjussa on vielä kehitettävää. Kantokasoja ei tulisi jättää hakkuuaukion laitaan ylivuotisiksi. Ilman kantokasoja metsänviljely vauhdittuisi ainakin vuodella. Kasojen pohjalla sikiävän juurikäävän riski pienenisi.

Ylivuotisia kantokasoja on perusteltu syksyisten sateiden kantoja puhdistavalla vedellä. Kantojen huuhtelu hiekasta on insinööritietein ratkaistava ongelma. Joutseno Pulpin 1973 kokeilua jatkaen se kuuluu ratkaista voimalan tai biotuotetehtaan varastokentällä, ei metsän kasvumaalla.

Luonnonvarakeskus on laskenut kantojen 2010-luvun kestäväksi hakkuukertymäksi 6,5 miljoonaa kuutiota vuodessa. Hyödynnämme siitä nyt alle kymmenen prosenttia. Olavi Huikarin lähes puoli vuosisataa sitten esittämä kantomassa on kasvavan biotalouden mahdollisuus.

]]>
16 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258746-biotalous-saa-lisapuuta-kannoista#comments Biotalous Metsäenergia Metsäteollisuus Puuvoima Uusiutuva energia Sat, 28 Jul 2018 04:05:12 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258746-biotalous-saa-lisapuuta-kannoista
Puuvoima on vahvinta uusiutuvaa http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258113-puuvoima-on-vahvinta-uusiutuvaa <p>Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Uusiutuvat metsämme tuottavat sitä jo nyt.&nbsp;</p> <p>Metsistä saimme sata vuotta sitten pääosan energiaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Näin tapahtui kaikkialla maapallolla. Meillä öljy ohitti puun 1964. Saimme molemmista silloin 39 prosenttia.</p> <p>Öljy jatkoi nousuaan ja pääsi aina 61 prosenttiin vuonna 1973. Metsäenergia puolestaan painui, alle 15 prosentin vuonna 1977. Se oli alimmillaan 14,1 prosentissa vuonna 1991.</p> <p>Kuvio alkoi jo 1970-luvulla huolestuttaa päättäjiämme. Mistä saamme lämpöä ja sähköä, jos jokin maailmanpolitiikan kriisi pysäyttää tuontiöljyn?</p> <p>Hallitus päätti nimetä 1978 aihetta pohtivan energiametsätoimikunnan. Sen tehtävä oli suunnitella uudentyyppinen, kotimainen puuvoima ulkomaisen fossiilivoiman vaihtoehdoksi. Toimikuntaa veti metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari.</p> <p>Metsähaketta polttavat kaukolämmön ja sähkön yhteisvoimalat syntyivät. Sellutehtaat kehittivät puuenergialle uuden teknologian. Energiametsätoimikunnan suositukset 40 vuoden takaa käynnistivät suuren linjan muutoksen.</p> <p>Pitkään painuttuaan metsäenergia lähti nousuun. Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu ohitti öljyn. Molemmista saatiin 24 prosenttia.</p> <p>Sittemmin puu on vahvistanut etumatkansa. Vuonna 2017 saimme puusta 27 ja öljystä 23 prosenttia. Ydinvoiman prosentti oli 17.</p> <p>Tuulivoima nousee suhteellisesti nopeimmin, mutta sen osuus on vaatimaton. Saimme siitä 1,3 prosenttia koko energiastamme. Aurinkosähköä tilastokeskus ei vielä edes tilastoi.</p> <p>Tänään puuvoima on käsitteenä laaja. Tuttua haketta, pellettiä tai klapia on puuvoimasta vain viidennes. Neljä viidennestä jalostaa metsäteollisuus, sellun sivutuote ligniinistä, sekä kuoren, purun ja hukkapalojen jätteestä.</p> <p>Puuvoima vahvistuu edelleen, kun sahateollisuus laajenee ja sellutehtaat käyvät täysillä. Varma uusiutuvan energian lisääjä on nouseva biotalous.</p> <p>Perusvoimaa ovat energian päälähteet, joista saamme yli 10 prosenttia kokonaistarpeesta, eli puuvoima, öljyvoima ja ydinvoima. Jos haluamme merkittävästi lisätä tai vähentää kolmikosta yhtä, se tapahtuu lähivuosina kahden muun kustannuksella.</p> <p>Tuuli on osa uusiutuvien voimien valikoimaa. Sitä kuuluu kehittää. Onneksi nykyajan tuulimyllyt on kehitetty jo niin korkealle, että ne eivät juuri haittaa metsätaloutta. Lavat pyörivät metsän yläpuolella.</p> <p>Kokonaiskuva pysyy silti selvänä. Uusiutuva perusvoima tulee edelleen lapojen alta, kasvuisista metsistämme.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Uusiutuvat metsämme tuottavat sitä jo nyt. 

Metsistä saimme sata vuotta sitten pääosan energiaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Näin tapahtui kaikkialla maapallolla. Meillä öljy ohitti puun 1964. Saimme molemmista silloin 39 prosenttia.

Öljy jatkoi nousuaan ja pääsi aina 61 prosenttiin vuonna 1973. Metsäenergia puolestaan painui, alle 15 prosentin vuonna 1977. Se oli alimmillaan 14,1 prosentissa vuonna 1991.

Kuvio alkoi jo 1970-luvulla huolestuttaa päättäjiämme. Mistä saamme lämpöä ja sähköä, jos jokin maailmanpolitiikan kriisi pysäyttää tuontiöljyn?

Hallitus päätti nimetä 1978 aihetta pohtivan energiametsätoimikunnan. Sen tehtävä oli suunnitella uudentyyppinen, kotimainen puuvoima ulkomaisen fossiilivoiman vaihtoehdoksi. Toimikuntaa veti metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari.

Metsähaketta polttavat kaukolämmön ja sähkön yhteisvoimalat syntyivät. Sellutehtaat kehittivät puuenergialle uuden teknologian. Energiametsätoimikunnan suositukset 40 vuoden takaa käynnistivät suuren linjan muutoksen.

Pitkään painuttuaan metsäenergia lähti nousuun. Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu ohitti öljyn. Molemmista saatiin 24 prosenttia.

Sittemmin puu on vahvistanut etumatkansa. Vuonna 2017 saimme puusta 27 ja öljystä 23 prosenttia. Ydinvoiman prosentti oli 17.

Tuulivoima nousee suhteellisesti nopeimmin, mutta sen osuus on vaatimaton. Saimme siitä 1,3 prosenttia koko energiastamme. Aurinkosähköä tilastokeskus ei vielä edes tilastoi.

Tänään puuvoima on käsitteenä laaja. Tuttua haketta, pellettiä tai klapia on puuvoimasta vain viidennes. Neljä viidennestä jalostaa metsäteollisuus, sellun sivutuote ligniinistä, sekä kuoren, purun ja hukkapalojen jätteestä.

Puuvoima vahvistuu edelleen, kun sahateollisuus laajenee ja sellutehtaat käyvät täysillä. Varma uusiutuvan energian lisääjä on nouseva biotalous.

Perusvoimaa ovat energian päälähteet, joista saamme yli 10 prosenttia kokonaistarpeesta, eli puuvoima, öljyvoima ja ydinvoima. Jos haluamme merkittävästi lisätä tai vähentää kolmikosta yhtä, se tapahtuu lähivuosina kahden muun kustannuksella.

Tuuli on osa uusiutuvien voimien valikoimaa. Sitä kuuluu kehittää. Onneksi nykyajan tuulimyllyt on kehitetty jo niin korkealle, että ne eivät juuri haittaa metsätaloutta. Lavat pyörivät metsän yläpuolella.

Kokonaiskuva pysyy silti selvänä. Uusiutuva perusvoima tulee edelleen lapojen alta, kasvuisista metsistämme. 

]]>
1 http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258113-puuvoima-on-vahvinta-uusiutuvaa#comments Metsäenergia Öljyvoima Puuvoima Tuulivoima Uusiutuva energia Thu, 12 Jul 2018 05:15:45 +0000 Veli Pohjonen http://velipohjonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258113-puuvoima-on-vahvinta-uusiutuvaa
Uusiutuvan energian investointitahti ei enää kasva http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250612-uusiutuvan-energian-investointitahti-ei-enaa-kasva <p>&nbsp;Valtamedian uutisoinnissa ilmastonmuutosta ja energia-asioita koskien ei ole merkittävää pelkästään se, mitä uutisoidaan, vaan myös se, mitä ei uutisoida. Myös Suomen valtamedia on omaksunut poliittiseksi toimintatavakseen edistää ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen uutisointia ja antaa myönteinen kuva uusiutuvan energian osuudesta ja mahdollisuuksista ilmaston lämpenemisen estämisessä.</p><p>Tämä blogi perustuu pääosin Steve Gorehamin kirjoitukseen nettisivustolla Daily Caller: <a href="http://dailycaller.com/2018/02/06/stop-the-stall-its-time-to-get-energetic-about-energy/">http://dailycaller.com/2018/02/06/stop-the-stall-its-time-to-get-energetic-about-energy/</a></p><p>Vuodesta 2004 vuoteen 2011 uusiutuvan energian investoinnit kasvoivat 26,7 % vuodessa, kuva 1. Vuoteen 2012 mennessä oli toiminnassa yli 200&nbsp;000 tuulivoimalaa. Saksassa oli asennettu miljoona aurinkopaneelia katoille. Vuoden 2011 jälkeen uusiutuvan energian investointien kasvuprosentti on ollut lähellä nollaa eli investointitahti on suurin piirtein sama vuodesta toiseen. Pääsyy investointihalukkuuden kasvun katoamiseen on hallitusten tukirahojen pienentäminen tai poisto.</p><p>Vuonna 2016 tuuli- ja aurinkovoima tuotti n. 2-3 % maailman kokonaisenergiakulutuksesta, kuva 2. &nbsp;Tämä määrä ei riitä kattamaan edes maailman energiankulutuksen vuosittaista kasvua. Joka vuosi maailma kuluttaa lisää energiaa noin Iso-Britannian kulutuksen verran.</p><p>Sitten lainaan suoraan Ilmastorealismia nettisivustolta nimimerkki Maaritin tekemän laskelman, jos haluttaisiin Suomi hiilivapaaksi vuoteen 2050 mennessä tuulivoiman avulla (<a href="http://ilmastorealismia.blogspot.fi/2018/02/hatkahdyttava-professorin-graafi-ja-sen.html?showComment=1517950272695">http://ilmastorealismia.blogspot.fi/2018/02/hatkahdyttava-professorin-graafi-ja-sen.html?showComment=1517950272695</a>):</p><p><em>&rdquo;Suomen kokonaisenergiankulutus vuonna 2012 oli 378 TWh, josta päästötöntä energiaa oli 18%. Hiilidioksidipäästöistä oli siis 310 TWh. Tuulivoimalat tuottivat viime vuonna Suomen olosuhteissa energiaa 11% nimellistehosta. Keskimäärin hyötysuhde 2010-luvulla on ollut 19,5%. Vuodessa on 8760 tuntia, joten nimellistehon tarve 20% hyötysuhteella on 310 TWh/0,2x8760h =0,177 TW. 2 MW:n voimaloita tarvittaisiin siis n. 90 000 eli vuoteen 2050 mennessä pitäisi rakentaa 2500 myllyä joka vuosi, eli vuoden jokaisen päivän joka 3,5:s tunti pitäisi nousta uusi mylly. Tuulivoimayhdistys ilmoittaa, että yhdelle neliökilometrille voidaan sijoittaa tuulivoimaa n. 10 MW nimellistehona mitattuna, joten kokonaispinta-alan tarve olisi 18 000 neliökilometriä, eli yli puolet nykyisestä Etelä-Suomen läänistä. Joka vuosi siis tarvitaan yli 500 neliökilometriä eli espoollinen maata voimaloiden alle. Olkiluoto kolmosiakin tarvittaisiin noin 25 kpl eli 1 kpl joka puolestoista vuosi.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Valtamedian uutisoinnissa ilmastonmuutosta ja energia-asioita koskien ei ole merkittävää pelkästään se, mitä uutisoidaan, vaan myös se, mitä ei uutisoida. Myös Suomen valtamedia on omaksunut poliittiseksi toimintatavakseen edistää ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen uutisointia ja antaa myönteinen kuva uusiutuvan energian osuudesta ja mahdollisuuksista ilmaston lämpenemisen estämisessä.

Tämä blogi perustuu pääosin Steve Gorehamin kirjoitukseen nettisivustolla Daily Caller: http://dailycaller.com/2018/02/06/stop-the-stall-its-time-to-get-energetic-about-energy/

Vuodesta 2004 vuoteen 2011 uusiutuvan energian investoinnit kasvoivat 26,7 % vuodessa, kuva 1. Vuoteen 2012 mennessä oli toiminnassa yli 200 000 tuulivoimalaa. Saksassa oli asennettu miljoona aurinkopaneelia katoille. Vuoden 2011 jälkeen uusiutuvan energian investointien kasvuprosentti on ollut lähellä nollaa eli investointitahti on suurin piirtein sama vuodesta toiseen. Pääsyy investointihalukkuuden kasvun katoamiseen on hallitusten tukirahojen pienentäminen tai poisto.

Vuonna 2016 tuuli- ja aurinkovoima tuotti n. 2-3 % maailman kokonaisenergiakulutuksesta, kuva 2.  Tämä määrä ei riitä kattamaan edes maailman energiankulutuksen vuosittaista kasvua. Joka vuosi maailma kuluttaa lisää energiaa noin Iso-Britannian kulutuksen verran.

Sitten lainaan suoraan Ilmastorealismia nettisivustolta nimimerkki Maaritin tekemän laskelman, jos haluttaisiin Suomi hiilivapaaksi vuoteen 2050 mennessä tuulivoiman avulla (http://ilmastorealismia.blogspot.fi/2018/02/hatkahdyttava-professorin-graafi-ja-sen.html?showComment=1517950272695):

”Suomen kokonaisenergiankulutus vuonna 2012 oli 378 TWh, josta päästötöntä energiaa oli 18%. Hiilidioksidipäästöistä oli siis 310 TWh. Tuulivoimalat tuottivat viime vuonna Suomen olosuhteissa energiaa 11% nimellistehosta. Keskimäärin hyötysuhde 2010-luvulla on ollut 19,5%. Vuodessa on 8760 tuntia, joten nimellistehon tarve 20% hyötysuhteella on 310 TWh/0,2x8760h =0,177 TW. 2 MW:n voimaloita tarvittaisiin siis n. 90 000 eli vuoteen 2050 mennessä pitäisi rakentaa 2500 myllyä joka vuosi, eli vuoden jokaisen päivän joka 3,5:s tunti pitäisi nousta uusi mylly. Tuulivoimayhdistys ilmoittaa, että yhdelle neliökilometrille voidaan sijoittaa tuulivoimaa n. 10 MW nimellistehona mitattuna, joten kokonaispinta-alan tarve olisi 18 000 neliökilometriä, eli yli puolet nykyisestä Etelä-Suomen läänistä. Joka vuosi siis tarvitaan yli 500 neliökilometriä eli espoollinen maata voimaloiden alle. Olkiluoto kolmosiakin tarvittaisiin noin 25 kpl eli 1 kpl joka puolestoista vuosi.”

 

 

]]>
14 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250612-uusiutuvan-energian-investointitahti-ei-enaa-kasva#comments Ilmastonmuutos Uusiutuva energia Wed, 07 Feb 2018 13:43:53 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250612-uusiutuvan-energian-investointitahti-ei-enaa-kasva
Englannin hallitus pyysi selvityksen energia-asioihin liittyen http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245389-englannin-hallitus-pyysi-selvityksen-energia-asioihin-liittyen <p>Hallituksilla on ollut tarvetta ohjailla energiamarkkinoita, miten hyvin siinä ovat hallitukset onnistuneet?&nbsp;</p><p>Dieter Helm on Englannin hallituksen osalta tehnyt selvityksen energiamarkkinoista Englannissa. <strong>Kritiikki kohdistuu kustannuspaineeseen ja hallituksen tukipolitiikkaan ja tavasta antaa lobbareille ja alan yrityksille vapaat kädet toimia</strong>.&nbsp;<a href="https://www.gov.uk/government/publications/cost-of-energy-independent-review" target="_blank" title="https://www.gov.uk/government/publications/cost-of-energy-independent-review">https://www.gov.uk/government/publications/cost-of...</a></p><p>Ongelmat ovat päässeet paisumaan Englannissa ja nyt syytetään edellisiä hallituksia uusiutuvan energian politiikasta, josta on tullut kallis ja tehoton, hiilidioksidipäästöihin ei sillä ole vaikutusta.</p><p><a href="https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/654902/Cost_of_Energy_Review.pdf">Puhtaasti taloudellisesti analysoituna tuulivoima ei ole täyttänyt odotuksia</a>, hiilidioksidin määrää ilmakehässä niillä ei ole myöskään voitu vähentää, jaksollisen tuotannon takia. Kansalaisten osalle on jäänyt maksaa kovempi hinta sähköstä, lisäksi tämä tuulivoiman edistämispolitiikka tulee maksamaan vielä kovemman hinnan osalle asukkaille tuulivoimapaikkakunnilla. Matalataajuista melua ei ole otettu huomioon melumallinnuksissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Energia</p><p><a href="http://tem.fi/energia">Energiapolitiikassa työ- ja elinkeinoministeriön keskeisiä tehtäviä</a> ovat energiamarkkinoiden ja toimitusvarmuuden kehittäminen, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistäminen sekä ydinenergian sääntely. Ministeriölle kuuluu myös päästökaupan toimeenpano sekä ilmastopolitiikan kansallisen valmistelun ja toimeenpanon yhteensovittaminen.&rdquo;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>EDIT: Dieter Helm: &quot;A mass of interventions, and especially technology-specific contracts, in turn attracts vested interests. The implication of the state determining almost all investments is that the state &ndash; and not the consumer &ndash; is now the major client. Energy policy has been partly captured, with the result that our decarbonisation is slower and more costly than it need be; our security of supply is weaker than it should be; and households and industry pay too much for their energy.&quot;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksilla on ollut tarvetta ohjailla energiamarkkinoita, miten hyvin siinä ovat hallitukset onnistuneet? 

Dieter Helm on Englannin hallituksen osalta tehnyt selvityksen energiamarkkinoista Englannissa. Kritiikki kohdistuu kustannuspaineeseen ja hallituksen tukipolitiikkaan ja tavasta antaa lobbareille ja alan yrityksille vapaat kädet toimiahttps://www.gov.uk/government/publications/cost-of...

Ongelmat ovat päässeet paisumaan Englannissa ja nyt syytetään edellisiä hallituksia uusiutuvan energian politiikasta, josta on tullut kallis ja tehoton, hiilidioksidipäästöihin ei sillä ole vaikutusta.

Puhtaasti taloudellisesti analysoituna tuulivoima ei ole täyttänyt odotuksia, hiilidioksidin määrää ilmakehässä niillä ei ole myöskään voitu vähentää, jaksollisen tuotannon takia. Kansalaisten osalle on jäänyt maksaa kovempi hinta sähköstä, lisäksi tämä tuulivoiman edistämispolitiikka tulee maksamaan vielä kovemman hinnan osalle asukkaille tuulivoimapaikkakunnilla. Matalataajuista melua ei ole otettu huomioon melumallinnuksissa.

 

”Energia

Energiapolitiikassa työ- ja elinkeinoministeriön keskeisiä tehtäviä ovat energiamarkkinoiden ja toimitusvarmuuden kehittäminen, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistäminen sekä ydinenergian sääntely. Ministeriölle kuuluu myös päästökaupan toimeenpano sekä ilmastopolitiikan kansallisen valmistelun ja toimeenpanon yhteensovittaminen.” 

 

EDIT: Dieter Helm: "A mass of interventions, and especially technology-specific contracts, in turn attracts vested interests. The implication of the state determining almost all investments is that the state – and not the consumer – is now the major client. Energy policy has been partly captured, with the result that our decarbonisation is slower and more costly than it need be; our security of supply is weaker than it should be; and households and industry pay too much for their energy." 

]]>
5 http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245389-englannin-hallitus-pyysi-selvityksen-energia-asioihin-liittyen#comments Energia- ja ympäristöpolitiikka Uusiutuva energia Wed, 01 Nov 2017 16:21:06 +0000 Jouni Aro http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245389-englannin-hallitus-pyysi-selvityksen-energia-asioihin-liittyen
Espanjan työttömyys seurausta uusiutuvan energian kalleudesta? http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244321-espanjan-tyottomyys-seurausta-uusiutuvan-energian-kalleudesta <p>Espanja ei ole se maa, josta Suomen kannattaisi ottaa esimerkkiä energia-asioissa, valtio on lähes konkurssissa. Lainaus Suomen eduskunnassa käydystä keskustelusta uusiutuvaan energiaan liittyvästä paketista, jonka keskustelun seurauksena maahamme saatiin hulppea syöttötariffi uusiutuvalle energialle. Kritiikin esittäjä joutui jättämään paikkansa eduskunnassa, johonkin syyhyn vedoten.</p><p><em><a href="http://www.klimatupplysningen.se/2016/03/06/vindkraftskatastrofen-borjan-till-slutet/">&quot;</a><a href="http://www.klimatupplysningen.se/2016/03/06/vindkraftskatastrofen-borjan-till-slutet/">Ei ole kyse vain ihmisistä, jotka asuvat maalla </a>ja joiden keskuudesta tuulivoimaan liittyvä protesti nousee. Jopa teollisuusmaissa kuten Saksassa, Englannissa ja Ruotsissa nyt uskalletaan kirjoittaa artikkeleita, että maat tarvitsevat edullisempaa ja luotettavampaa energiaa voidakseen edelleen jatkaa olemassaoloaan.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Alkuviikosta pidettiin informaatiotilaisuus Porin Ahlaisten koululla Lamppin tuulivoimaloista, jotka tulisivat Ahlaisten koillispuolelle, etelä puolella on jo Peittoonkorven 12 kpl:tta 4,5 MW:n teollisuusluokan tuulivoimalaa, jotka runnottiin Kellahden kylän rakennettuun kulttuuriympäristöön ja virkistysalueelle metsään lyhimmillään 420 metrin päähän asutuksesta, vanhan lain ollessa vielä voimassa. Kysyttäessä melumittauksista, tehdyt mittaukset vastaavat hämmästyttävän hyvin mallinnusta, sanottiin.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Koululla olleista ihmisistä, kysyttäessä ketkä vastustivat tuulivoimaloita, kaikki nostivat kätensä osoituksena siitä, että tuulivoimaloiden vastustus on totta myös Suomessa. </em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Jokin asia on mennyt pahasti pieleen. Toisaalta tosiasiat tulevat julki ennemmin tai sitten vasta myöhemmin. Peittoonkorven lähimmistä kiinteistöistä noin sata on jäänyt melumallinnuksen harmaalle vyöhykkeelle ja asukkaat kärsivät melusta. Etukäteisinformaatio ei pitänyt paikkaansa kun luvattiin, ettei mitään haittaa tulisi. Porin kaupungin johto ei myöskään ottanut varoituksista vaarin, ja edelleenkään he eivät myönnä tehneensä mitään virhettä. He ovat toimineet kaikkien lakien ja asetusten mukaan. He eivät ole myöskään keksineet mitään uusia säädöksiä tässä välissä, todettiin kaupungin taholta.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanja ei ole se maa, josta Suomen kannattaisi ottaa esimerkkiä energia-asioissa, valtio on lähes konkurssissa. Lainaus Suomen eduskunnassa käydystä keskustelusta uusiutuvaan energiaan liittyvästä paketista, jonka keskustelun seurauksena maahamme saatiin hulppea syöttötariffi uusiutuvalle energialle. Kritiikin esittäjä joutui jättämään paikkansa eduskunnassa, johonkin syyhyn vedoten.

"Ei ole kyse vain ihmisistä, jotka asuvat maalla ja joiden keskuudesta tuulivoimaan liittyvä protesti nousee. Jopa teollisuusmaissa kuten Saksassa, Englannissa ja Ruotsissa nyt uskalletaan kirjoittaa artikkeleita, että maat tarvitsevat edullisempaa ja luotettavampaa energiaa voidakseen edelleen jatkaa olemassaoloaan.”

 

Alkuviikosta pidettiin informaatiotilaisuus Porin Ahlaisten koululla Lamppin tuulivoimaloista, jotka tulisivat Ahlaisten koillispuolelle, etelä puolella on jo Peittoonkorven 12 kpl:tta 4,5 MW:n teollisuusluokan tuulivoimalaa, jotka runnottiin Kellahden kylän rakennettuun kulttuuriympäristöön ja virkistysalueelle metsään lyhimmillään 420 metrin päähän asutuksesta, vanhan lain ollessa vielä voimassa. Kysyttäessä melumittauksista, tehdyt mittaukset vastaavat hämmästyttävän hyvin mallinnusta, sanottiin.

 

Koululla olleista ihmisistä, kysyttäessä ketkä vastustivat tuulivoimaloita, kaikki nostivat kätensä osoituksena siitä, että tuulivoimaloiden vastustus on totta myös Suomessa.

 

Jokin asia on mennyt pahasti pieleen. Toisaalta tosiasiat tulevat julki ennemmin tai sitten vasta myöhemmin. Peittoonkorven lähimmistä kiinteistöistä noin sata on jäänyt melumallinnuksen harmaalle vyöhykkeelle ja asukkaat kärsivät melusta. Etukäteisinformaatio ei pitänyt paikkaansa kun luvattiin, ettei mitään haittaa tulisi. Porin kaupungin johto ei myöskään ottanut varoituksista vaarin, ja edelleenkään he eivät myönnä tehneensä mitään virhettä. He ovat toimineet kaikkien lakien ja asetusten mukaan. He eivät ole myöskään keksineet mitään uusia säädöksiä tässä välissä, todettiin kaupungin taholta.

]]>
2 http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244321-espanjan-tyottomyys-seurausta-uusiutuvan-energian-kalleudesta#comments Espanjan ja USA:n suhde Katastrofaalinen työttömyys Uusiutuva energia Thu, 12 Oct 2017 11:12:18 +0000 Jouni Aro http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244321-espanjan-tyottomyys-seurausta-uusiutuvan-energian-kalleudesta
Faktaa ja fiktiota tuulivoimasta http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244172-faktaa-ja-fiktiota-tuulivoimasta <p>Tuulivoima herättää tunteita ja tuulivoimasta on valitettavasti levitetty myös paljon virheellistä tietoa. Tuulivoimalla ei kaikkea energiantuotantoa tulla ikinä kattamaan, mutta se on osa tulevaisuuden päästötöntä energiajärjestelmää.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kaikissa energiantuotantomuodoissa on haittoja, myös tuulivoimassa. Tuulivoiman etuna on päästöttömyys ja paikallisuus. Siksi sen määrää tulisi lisätä.</p><p>Keskustelu tuulivoimasta ja muusta uusiutuvan energian tuotannosta on ajankohtaista, sillä hallitus on valmistelemassa uutta uusiutuvan energian tukea, jossa tuulivoima on mukana. Lausuntokierros on juuri päättynyt, ja seuraavaksi hallitus muokkaa lakitekstiä lausuntojen perusteella. Luonnosvaiheen tekstiin voi tutustua täällä: <a href="http://tem.fi/documents/1410877/2132292/HE_luonnos+14092017.pdf/5c7f255e-1568-4298-8672-6dc7927dcdc1" target="_blank">http://tem.fi/documents/1410877/2132292/HE_luonnos+14092017.pdf/5c7f255e-1568-4298-8672-6dc7927dcdc1</a></p><p>&nbsp;</p><p>Seuraavassa muutamia yleisiä väitteitä tuulivoimasta sekä vastaukset niihin:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomessa ei tuule!</strong></p><p>Tuuliolot Suomessa soveltuvat erittäin hyvin tuulivoimalle. Suomessa tuulee päivittäin paikasta riippuen keskimäärin 6,5&ndash;10 m/s. Tämänhetkiset tuulivoimalat pystyvät tuottamaan energiaa 4&ndash;25 m/s tuulella, joten kyllä Suomessa tuulee aivan riittävästi. Suomessa tuulee eniten syksyllä ja talvella. Seuraavien kuukausien aikana tuulivoimalat jauhavat sähköä suurella teholla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuulivoima on liian epävakaata!</strong></p><p>Suomessa tarvitaan eniten sähköä talvella, ja juuri talvella tuulivoiman tuotanto on hyvällä tasolla. Kun tuulivoiman osuus sähköntuotannosta toivottavasti kasvaa, tarvitaan parempaa suunnittelua voimaloiden sijoittumiselle ja siirtoyhteyksien kehittämiselle, sillä jossain päin maata tuulee aina. Energian varastoinnin, kysyntäjoustojen ja älykkään sähköverkon edetessä vaihtelevuuden ongelma lievittyy. Esimerkiksi sähköautojen akut toimivat suurena varastona, kunhan niiden määrä lisääntyy.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuulivoima on kallista!</strong></p><p>Tuulivoima on hyvin kilpailukykyinen hinnaltaan verrattuna muihin energiantuotantomuotoihin. Tuoreen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9811028" target="_blank">selvityksen mukaan</a> tuulivoima on energian uusinvestoinneista kaikkein halvin. Kuitenkin nykyisessä energiamarkkinatilanteessa kaikki uusinvestoinnit kamppailevat kannattavuuden kanssa. Edellinen tuulivoimatuki epäonnistui siinä mielessä, että syöttötariffin taso säädettiin liian korkeaksi, kun kukaan ei osannut ennustaa sähkön hinnan laskua. Vanha tuulivoimatuki tuli valtiolle liian kalliiksi. Siksi uusi tukimuoto rakennetaan kokonaan toisella tavalla. Parasta tietenkin olisi, että päästöjen hinta olisi riittävän korkealla jolloin uusiutuvia energiainvestointeja ei tarvitsisi lainkaan tukea.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuulivoima aiheuttaa terveyshaittoja!</strong></p><p>Asiaa on tutkittu, eikä tuulivoima aiheuta terveyshaittoja. Voimaloista kuuluva ääni ja maiseman muuttuminen voivat olla ihmisten mielestä negatiivisia, mutta terveysongelmia ne eivät tutkimusten mukaan aiheuta. Voimaloiden sijoittelussa huomioidaan äänen kuuluminen koteihin ja säännöksillä estetään voimaloiden rakentaminen liian lähelle asutusta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuulivoima ei työllistä Suomessa!</strong></p><p>Tuulivoiman rakentaminen tuo välittömiä hyötyjä Suomelle työpaikkoina ja investointeina. Tällä hetkellä alalla työskentelee lähes 6000 henkeä ja viennin arvo on noin miljardi euroa vuodessa. Tuulivoimateknologiaa kehittämällä on mahdollista saada lisää kestäviä työpaikkoja. Tuulivoiman lisääminen parantaa Suomen energiaomavaraisuutta. Vaikka voimalalaitteet tulevat usein ulkomailta, niin tuulivoiman etuna on se, että tuuli on raaka-aineena ilmaista ja täysin kotimaista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuulivoimalla voidaan kattaa vain pieni osa Suomen energiatarpeesta!</strong></p><p>Tällä hetkellä Suomen sähkönkulutuksesta tuotetaan noin 5&ndash;6 % tuulivoimalla. Ruotsissa vastaava luku on 10 %. Ei ole mitään estettä, ettei Suomessakin luku voisi nousta kymmeneen, viiteentoista tai pitkällä aikavälillä kahteenkymmeneen prosenttiin, mutta se vaatii investointeja. Tulevaisuuden energiantuotanto on monen osatekijän paletti.</p><p>Ympäristön ja ilmaston kannalta parasta sähköä on se, jota ei ole tarvinnut tuottaa ollenkaan. Siispä Suomen tulee uusiutuvan energiantuotannon lisäksi panostaa voimakkaasti energiatehokkuuteen koko yhteiskunnassa. Uusiutuva energia on kotimaassa tuotettua energiaa, fossiiliset kun tuodaan ulkomailta. Uusiutuviin kannattaa panostaa siis niin ilmaston, talouden kuin huoltovarmuudenkin takia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuulivoima herättää tunteita ja tuulivoimasta on valitettavasti levitetty myös paljon virheellistä tietoa. Tuulivoimalla ei kaikkea energiantuotantoa tulla ikinä kattamaan, mutta se on osa tulevaisuuden päästötöntä energiajärjestelmää.  

Kaikissa energiantuotantomuodoissa on haittoja, myös tuulivoimassa. Tuulivoiman etuna on päästöttömyys ja paikallisuus. Siksi sen määrää tulisi lisätä.

Keskustelu tuulivoimasta ja muusta uusiutuvan energian tuotannosta on ajankohtaista, sillä hallitus on valmistelemassa uutta uusiutuvan energian tukea, jossa tuulivoima on mukana. Lausuntokierros on juuri päättynyt, ja seuraavaksi hallitus muokkaa lakitekstiä lausuntojen perusteella. Luonnosvaiheen tekstiin voi tutustua täällä: http://tem.fi/documents/1410877/2132292/HE_luonnos+14092017.pdf/5c7f255e-1568-4298-8672-6dc7927dcdc1

 

Seuraavassa muutamia yleisiä väitteitä tuulivoimasta sekä vastaukset niihin:

 

Suomessa ei tuule!

Tuuliolot Suomessa soveltuvat erittäin hyvin tuulivoimalle. Suomessa tuulee päivittäin paikasta riippuen keskimäärin 6,5–10 m/s. Tämänhetkiset tuulivoimalat pystyvät tuottamaan energiaa 4–25 m/s tuulella, joten kyllä Suomessa tuulee aivan riittävästi. Suomessa tuulee eniten syksyllä ja talvella. Seuraavien kuukausien aikana tuulivoimalat jauhavat sähköä suurella teholla.

 

Tuulivoima on liian epävakaata!

Suomessa tarvitaan eniten sähköä talvella, ja juuri talvella tuulivoiman tuotanto on hyvällä tasolla. Kun tuulivoiman osuus sähköntuotannosta toivottavasti kasvaa, tarvitaan parempaa suunnittelua voimaloiden sijoittumiselle ja siirtoyhteyksien kehittämiselle, sillä jossain päin maata tuulee aina. Energian varastoinnin, kysyntäjoustojen ja älykkään sähköverkon edetessä vaihtelevuuden ongelma lievittyy. Esimerkiksi sähköautojen akut toimivat suurena varastona, kunhan niiden määrä lisääntyy.

 

Tuulivoima on kallista!

Tuulivoima on hyvin kilpailukykyinen hinnaltaan verrattuna muihin energiantuotantomuotoihin. Tuoreen selvityksen mukaan tuulivoima on energian uusinvestoinneista kaikkein halvin. Kuitenkin nykyisessä energiamarkkinatilanteessa kaikki uusinvestoinnit kamppailevat kannattavuuden kanssa. Edellinen tuulivoimatuki epäonnistui siinä mielessä, että syöttötariffin taso säädettiin liian korkeaksi, kun kukaan ei osannut ennustaa sähkön hinnan laskua. Vanha tuulivoimatuki tuli valtiolle liian kalliiksi. Siksi uusi tukimuoto rakennetaan kokonaan toisella tavalla. Parasta tietenkin olisi, että päästöjen hinta olisi riittävän korkealla jolloin uusiutuvia energiainvestointeja ei tarvitsisi lainkaan tukea.

 

Tuulivoima aiheuttaa terveyshaittoja!

Asiaa on tutkittu, eikä tuulivoima aiheuta terveyshaittoja. Voimaloista kuuluva ääni ja maiseman muuttuminen voivat olla ihmisten mielestä negatiivisia, mutta terveysongelmia ne eivät tutkimusten mukaan aiheuta. Voimaloiden sijoittelussa huomioidaan äänen kuuluminen koteihin ja säännöksillä estetään voimaloiden rakentaminen liian lähelle asutusta.

 

Tuulivoima ei työllistä Suomessa!

Tuulivoiman rakentaminen tuo välittömiä hyötyjä Suomelle työpaikkoina ja investointeina. Tällä hetkellä alalla työskentelee lähes 6000 henkeä ja viennin arvo on noin miljardi euroa vuodessa. Tuulivoimateknologiaa kehittämällä on mahdollista saada lisää kestäviä työpaikkoja. Tuulivoiman lisääminen parantaa Suomen energiaomavaraisuutta. Vaikka voimalalaitteet tulevat usein ulkomailta, niin tuulivoiman etuna on se, että tuuli on raaka-aineena ilmaista ja täysin kotimaista.

 

Tuulivoimalla voidaan kattaa vain pieni osa Suomen energiatarpeesta!

Tällä hetkellä Suomen sähkönkulutuksesta tuotetaan noin 5–6 % tuulivoimalla. Ruotsissa vastaava luku on 10 %. Ei ole mitään estettä, ettei Suomessakin luku voisi nousta kymmeneen, viiteentoista tai pitkällä aikavälillä kahteenkymmeneen prosenttiin, mutta se vaatii investointeja. Tulevaisuuden energiantuotanto on monen osatekijän paletti.

Ympäristön ja ilmaston kannalta parasta sähköä on se, jota ei ole tarvinnut tuottaa ollenkaan. Siispä Suomen tulee uusiutuvan energiantuotannon lisäksi panostaa voimakkaasti energiatehokkuuteen koko yhteiskunnassa. Uusiutuva energia on kotimaassa tuotettua energiaa, fossiiliset kun tuodaan ulkomailta. Uusiutuviin kannattaa panostaa siis niin ilmaston, talouden kuin huoltovarmuudenkin takia.

]]>
41 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244172-faktaa-ja-fiktiota-tuulivoimasta#comments Energiatehokkuus Tuulivoima Uusiutuva energia Mon, 09 Oct 2017 11:30:51 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244172-faktaa-ja-fiktiota-tuulivoimasta
Uusiutuvan energian tuki - seuratkaa minne raha menee http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243099-uusiutuvan-energian-tuki-seuratkaa-minne-raha-menee <p>Pyörrän tässä aiemman päätökseni olla blogaamatta tuulivoimasta, sillä tutustuttuani Taalerin toimintaan uusiutuvien energioiden osalta haluan tuoda muutamia seikkoja. <strong>Follow the money</strong> on tutkivien journalistien yksi keskeinen periaate, jonka avulla asiat alkavat usein aueta. Vihreitä nostellaan kovasti tikunnokkaan päätöksistä, mutta merkittävämpää on seurata minne tukirahat lopulta päätyvät - varsinkin oikeistohallituksen ollessa vallassa.&nbsp;</p><p><strong>Taaleri sijoittaa suuren osan hallinnoimistaan rahastoista uusiutuvaan energiaan</strong></p><p>Taaleri on suomalainen varainhoitoa ja rahoitusta tarjoava yritys, jolla on useita eri rahastoja asiakkailleen. Viime vuosina yhdeksi sen suurista rahastoalueista on noussut uusiutuva energia, jonka alta löytyy seuraavanlaisia rahastoja:</p><ul><li>tuulirahastot</li><li>kiertotalousrahasto</li><li>aurinkotuuli</li><li>metsärahastot</li><li>biorahasto</li></ul><p>Taaleri kertoi hallinnoivansa joulukuun alussa varoja 4,8 miljardin euron edestä, joista edellä listatuista tuulivoimasalkun osuus on 600 miljoonaa euroa. Tavoitteekseen se kertoo puolivuotiskatsauksessaan 1,5 miljardin euron sijoitukset ensisijaisesti uusiutuvan energian kansainvälisiin hankkeisiin ja strategisena tavoitteenaan olevan energiasijoitusten voimakas kasvattaminen.</p><p>Jos katsotaan kenen rahoja Taaleri hallinnoi, niin se on keskittynyt erityisesti tarjoamaan palveluja varakkaille suomalaisille. Vasta 200 000 euron sijoitusvarallisuudella pääsee sijoittamaan suoraan näihin pääomarahastoihin, sen alle olevilla pääsee vain erilaisiin yhdistelmärahastoihin verkkokaupan kautta.</p><p><strong>Taalerin suurimpana omistajana ja hallituksen puheenjohtajana Peter Fagernäs</strong></p><p>Peter Fagernäs toimi Fortumin hallituksen puheenjohtajana 2001-2009 ja joutui eroamaan tuolloin liittyen kritiikkiin valtionyhtiön optio-ohjelmista. Nykyiseen toimintaan peilaten on todella outoa, että Fortum ei lähtenyt ollenkaan mukaan tuulivoimaan Suomessa - tällöin olisi sentään edes osa tukirahoista valunut takaisin valtiolle.</p><p>On kumma kuinka tutut nimet ponnahtelevat eri kuvioista esiin. Soneran ilmatilan oston jälkeen Suomen huonoimmaksi mainitussa yrityskaupassa <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/pohjola-conventum-ja-muut-typerat-kaupat-3394239">Conventumin myynnissä Pohjolalle </a>vuonna 2001 neuvottelijoina olivat sijoittaja Peter Fagernäs myyjänä ja ostajana Ilmarisen sijoitusjohtaja Eero Heliövaara, joka toimiin nykyään valtion omistajaohjauksen päällikkönä.</p><p><strong>Sipilän tien risteäminen</strong></p><p>Martti Asikainen kirjoittaa <a href="http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/184448-kuka-olet-juha-sipila">blogissaan Kuka olet Juha Sipilä</a>:&nbsp;</p><p>&quot;Elokuussa 1998, kun Sipilä oli toiminut Arctos Capitalin hallituksessa vasta neljä kuukautta, alkoi yhtiön kurssi nousta räjähdysmäisesti. Vielä saman kuukauden aikana Arctos ja Peter Fagernäsin luotsaama Conventum ilmoittivat fuusioituvansa täyden palvelun investointipankiksi.&nbsp;Kaupoista kiinnostui myös rahoitustarkastus, jota kummastutti ennen kaikkea se, miksi jotkut tiesivät ostaa reippaasti Arctosin osakkeita jo ennen fuusioitumista.&quot;</p><p>Sipilän Fortel Invest oli tuolloin Arctosin yksi kymmenestä suurimmasta omistajasta.</p><p>Jos sitten katsotaan vaikkapa Chempolisia, niin kysymyksiä saattaa herättää kuinka Chempolisin, johon sipilä vahvasti kytketään menneisyydestä, pelastajaksi ilmaantuu kaksi sijoittajatahoa: valtion omistama Fortum ja Taaleri. Ovatko nämä vain sattumia?</p><p><strong>Tulonjakoa varakkaille hallituksen tapaan</strong></p><p>Sipilä on viime viikkoina kovasti tuonut esille kuinka rikkaille ei tukea anneta - tämähän on aivan puutaheinää. Yritysten ja näiden rahastojen takana ovat omistajat, jotka pääosin esim Taalerin takana ovat suurelta osin erittäin varakkaita suomalaisia henkilöitä.</p><p>Politiikalla tuetaan näitä omistajia sekä tuulivoiman että biotalouden osalta. Sipilä palannee ainakin sijoittajana takaisin yrityselämään ja pöytä on katettu tuilla uusiutuvaan energiaan, biotalouteen ja cleantechiin. Hyviä veljiä löytyy ja lienevät tyytyväisiä annetusta tuesta - ei ole tainnut tarvita edes lobata ja kestitä.</p><p>Piiri pieni hyörii ja fyrkka siellä pyörii - mukana on myös valtion tuet.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pyörrän tässä aiemman päätökseni olla blogaamatta tuulivoimasta, sillä tutustuttuani Taalerin toimintaan uusiutuvien energioiden osalta haluan tuoda muutamia seikkoja. Follow the money on tutkivien journalistien yksi keskeinen periaate, jonka avulla asiat alkavat usein aueta. Vihreitä nostellaan kovasti tikunnokkaan päätöksistä, mutta merkittävämpää on seurata minne tukirahat lopulta päätyvät - varsinkin oikeistohallituksen ollessa vallassa. 

Taaleri sijoittaa suuren osan hallinnoimistaan rahastoista uusiutuvaan energiaan

Taaleri on suomalainen varainhoitoa ja rahoitusta tarjoava yritys, jolla on useita eri rahastoja asiakkailleen. Viime vuosina yhdeksi sen suurista rahastoalueista on noussut uusiutuva energia, jonka alta löytyy seuraavanlaisia rahastoja:

  • tuulirahastot
  • kiertotalousrahasto
  • aurinkotuuli
  • metsärahastot
  • biorahasto

Taaleri kertoi hallinnoivansa joulukuun alussa varoja 4,8 miljardin euron edestä, joista edellä listatuista tuulivoimasalkun osuus on 600 miljoonaa euroa. Tavoitteekseen se kertoo puolivuotiskatsauksessaan 1,5 miljardin euron sijoitukset ensisijaisesti uusiutuvan energian kansainvälisiin hankkeisiin ja strategisena tavoitteenaan olevan energiasijoitusten voimakas kasvattaminen.

Jos katsotaan kenen rahoja Taaleri hallinnoi, niin se on keskittynyt erityisesti tarjoamaan palveluja varakkaille suomalaisille. Vasta 200 000 euron sijoitusvarallisuudella pääsee sijoittamaan suoraan näihin pääomarahastoihin, sen alle olevilla pääsee vain erilaisiin yhdistelmärahastoihin verkkokaupan kautta.

Taalerin suurimpana omistajana ja hallituksen puheenjohtajana Peter Fagernäs

Peter Fagernäs toimi Fortumin hallituksen puheenjohtajana 2001-2009 ja joutui eroamaan tuolloin liittyen kritiikkiin valtionyhtiön optio-ohjelmista. Nykyiseen toimintaan peilaten on todella outoa, että Fortum ei lähtenyt ollenkaan mukaan tuulivoimaan Suomessa - tällöin olisi sentään edes osa tukirahoista valunut takaisin valtiolle.

On kumma kuinka tutut nimet ponnahtelevat eri kuvioista esiin. Soneran ilmatilan oston jälkeen Suomen huonoimmaksi mainitussa yrityskaupassa Conventumin myynnissä Pohjolalle vuonna 2001 neuvottelijoina olivat sijoittaja Peter Fagernäs myyjänä ja ostajana Ilmarisen sijoitusjohtaja Eero Heliövaara, joka toimiin nykyään valtion omistajaohjauksen päällikkönä.

Sipilän tien risteäminen

Martti Asikainen kirjoittaa blogissaan Kuka olet Juha Sipilä

"Elokuussa 1998, kun Sipilä oli toiminut Arctos Capitalin hallituksessa vasta neljä kuukautta, alkoi yhtiön kurssi nousta räjähdysmäisesti. Vielä saman kuukauden aikana Arctos ja Peter Fagernäsin luotsaama Conventum ilmoittivat fuusioituvansa täyden palvelun investointipankiksi. Kaupoista kiinnostui myös rahoitustarkastus, jota kummastutti ennen kaikkea se, miksi jotkut tiesivät ostaa reippaasti Arctosin osakkeita jo ennen fuusioitumista."

Sipilän Fortel Invest oli tuolloin Arctosin yksi kymmenestä suurimmasta omistajasta.

Jos sitten katsotaan vaikkapa Chempolisia, niin kysymyksiä saattaa herättää kuinka Chempolisin, johon sipilä vahvasti kytketään menneisyydestä, pelastajaksi ilmaantuu kaksi sijoittajatahoa: valtion omistama Fortum ja Taaleri. Ovatko nämä vain sattumia?

Tulonjakoa varakkaille hallituksen tapaan

Sipilä on viime viikkoina kovasti tuonut esille kuinka rikkaille ei tukea anneta - tämähän on aivan puutaheinää. Yritysten ja näiden rahastojen takana ovat omistajat, jotka pääosin esim Taalerin takana ovat suurelta osin erittäin varakkaita suomalaisia henkilöitä.

Politiikalla tuetaan näitä omistajia sekä tuulivoiman että biotalouden osalta. Sipilä palannee ainakin sijoittajana takaisin yrityselämään ja pöytä on katettu tuilla uusiutuvaan energiaan, biotalouteen ja cleantechiin. Hyviä veljiä löytyy ja lienevät tyytyväisiä annetusta tuesta - ei ole tainnut tarvita edes lobata ja kestitä.

Piiri pieni hyörii ja fyrkka siellä pyörii - mukana on myös valtion tuet.

 

 

]]>
9 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243099-uusiutuvan-energian-tuki-seuratkaa-minne-raha-menee#comments Hyvävelijärjestelmä Juha Sipilä Tuulivoima Uusiutuva energia Yritystuet Tue, 19 Sep 2017 10:04:49 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243099-uusiutuvan-energian-tuki-seuratkaa-minne-raha-menee
Uusiutuvat ongelmat http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242220-uusiutuvat-ongelmat <p>Fossiilisesta energiasta on päästävä eroon - sen myöntää nykyään konservatiivisempikin teollisuuspamppu. Asennemuutoksesta huolimatta keskustelu tuotantomuodoista silti muistuttaa edelleen asemasotaa. Uusiutuvien puolesta tai niitä vastaan ammutaan kovilla ja kriittisiä pohdiskelijoita ammutaan molemmista poteroista.&nbsp;</p><p>Asetun uhmakkaasti tulilinjalle. Uusiutuva energia ratkaisee osan ongelmistamme, mutta luo joukon uusia. Polarisoituneen kinastelun sijaan meidän tulisi pohtia, millaisia ongelmia haluamme tulevaisuudessa sietää.&nbsp;</p><p>Uusiutuvakin energia vaatii resursseja. Maahan osuvassa auringon säteilyssä on valtava hyödyntämätön energiapotentiaali, mutta sen valjastaminen vaatii pinta-alaa. On kyse sitten aurinkopaneeleista, tuuli-, aalto- tai vuorovesivoimaloista, ei niillä koko maapalloa voi peittää. Energiantuotantoon käytetty resurssi on pois ruuan tuotannosta, asumisesta, työnteosta, virkistäytymisestä, eläinkunnalta ja&nbsp;kasvillisuudelta.&nbsp;</p><p>Teknologian kehityksessä on rajansa. Komponenttien hyötysuhdetta voi kehittää tiettyyn rajaan saakka, mutta fysiikan lakeja ei silti voi kumota eikä edes venyttää. Teoreettinenkaan hyötysuhde energian muuntamisessa luonnollisesta muodosta ihmiselle hyödynnettävään muotoon ei juuri ylitä 50 prosenttia, paitsi sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Suurimmassa osassa maapalloa ylimääräistä lämpöä ei kuitenkaan tarvita.&nbsp;</p><p>Tyypillisesti energia kulutetaan eri paikassa kuin sitä tuotetaan. Uusiutuvaa energiaa kulutetaan jopa&nbsp;eri aikaan kuin sitä tuotetaan. Tarvitaan massiivisia siirtolinjoja ja energiavarastoja,&nbsp;jotka heikentävät hyötysuhdetta entisestään puhumattakaan lisääntyvästä pinta-alasta ja materiaaleista.&nbsp;</p><p>Aurinkopaneelit, korkean hyötysuhteen generaattorit ja energiavarastot ovat uusiutuvan energiantuotannon avainkomponentteja. Tässä käytössä niiden ekologinen takaisinmaksuaika on kohtuullinen, mutta niiden vaatimat maametallit ovat oma ympäristöongelmansa.&nbsp;Neodyymi-&nbsp;ja litiumkaivokset ovat kamalaa katseltavaa.&nbsp;</p><p>Uusiutuvien tuotantomuotojen yhteydessä puhutaan myös hajautetusta mikrotuotannosta ja kulutuksen joustosta. Nämä ovat toimivia ajatuksia ja teknisesti toteutettavissa, mutta suuren mittakaavan ongelmia ne korkeintaan siirtävät kymmenellä vuodella eteenpäin.&nbsp;</p><p>Pitkän tähtäimen skenaarioissa uusiutuvalla energialla tuotetaan nesteytettyä vetyä, jota voidaan käyttää polttoaineena laivoissa tai ajoneuvoissa. Elektrolyysilaitokset voitaisiin rakentaa aavikoille, rannikoille tai jopa avomerelle, jossa uusiutuvaa energiaa on runsaasti saatavilla. Nestemäisen vedyn muodossa energia voidaan kuljettaa sitä tarvitsevalle, mutta massiivisen tuotanto- ja kuljetusketjun hyötysuhde on heikko.&nbsp;</p><p>Kaiken kruunaa raha. Mitä enemmän energiaa kulutetaan ja mitä monimutkaisempien ketjujen kautta sitä tuotetaan, sitä enemmän se sitoo pääomia ja nostaa elinkustannuksia. Rahaongelma korjataan talouskasvulla, joka puolestaan kiihdyttää energiankulutusta ja kierre vain syvenee.&nbsp;</p><p>Öljystä ja muusta fossiilisesta energiasta ihmiskunta sai hupia muutamaksi sadaksi vuodeksi. Uusiutuvalla energialla voimme jatkaa vielä toiset mokomat. Ikävä totuus kuitenkin on, että mikään ei riitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Fossiilisesta energiasta on päästävä eroon - sen myöntää nykyään konservatiivisempikin teollisuuspamppu. Asennemuutoksesta huolimatta keskustelu tuotantomuodoista silti muistuttaa edelleen asemasotaa. Uusiutuvien puolesta tai niitä vastaan ammutaan kovilla ja kriittisiä pohdiskelijoita ammutaan molemmista poteroista. 

Asetun uhmakkaasti tulilinjalle. Uusiutuva energia ratkaisee osan ongelmistamme, mutta luo joukon uusia. Polarisoituneen kinastelun sijaan meidän tulisi pohtia, millaisia ongelmia haluamme tulevaisuudessa sietää. 

Uusiutuvakin energia vaatii resursseja. Maahan osuvassa auringon säteilyssä on valtava hyödyntämätön energiapotentiaali, mutta sen valjastaminen vaatii pinta-alaa. On kyse sitten aurinkopaneeleista, tuuli-, aalto- tai vuorovesivoimaloista, ei niillä koko maapalloa voi peittää. Energiantuotantoon käytetty resurssi on pois ruuan tuotannosta, asumisesta, työnteosta, virkistäytymisestä, eläinkunnalta ja kasvillisuudelta. 

Teknologian kehityksessä on rajansa. Komponenttien hyötysuhdetta voi kehittää tiettyyn rajaan saakka, mutta fysiikan lakeja ei silti voi kumota eikä edes venyttää. Teoreettinenkaan hyötysuhde energian muuntamisessa luonnollisesta muodosta ihmiselle hyödynnettävään muotoon ei juuri ylitä 50 prosenttia, paitsi sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Suurimmassa osassa maapalloa ylimääräistä lämpöä ei kuitenkaan tarvita. 

Tyypillisesti energia kulutetaan eri paikassa kuin sitä tuotetaan. Uusiutuvaa energiaa kulutetaan jopa eri aikaan kuin sitä tuotetaan. Tarvitaan massiivisia siirtolinjoja ja energiavarastoja, jotka heikentävät hyötysuhdetta entisestään puhumattakaan lisääntyvästä pinta-alasta ja materiaaleista. 

Aurinkopaneelit, korkean hyötysuhteen generaattorit ja energiavarastot ovat uusiutuvan energiantuotannon avainkomponentteja. Tässä käytössä niiden ekologinen takaisinmaksuaika on kohtuullinen, mutta niiden vaatimat maametallit ovat oma ympäristöongelmansa. Neodyymi- ja litiumkaivokset ovat kamalaa katseltavaa. 

Uusiutuvien tuotantomuotojen yhteydessä puhutaan myös hajautetusta mikrotuotannosta ja kulutuksen joustosta. Nämä ovat toimivia ajatuksia ja teknisesti toteutettavissa, mutta suuren mittakaavan ongelmia ne korkeintaan siirtävät kymmenellä vuodella eteenpäin. 

Pitkän tähtäimen skenaarioissa uusiutuvalla energialla tuotetaan nesteytettyä vetyä, jota voidaan käyttää polttoaineena laivoissa tai ajoneuvoissa. Elektrolyysilaitokset voitaisiin rakentaa aavikoille, rannikoille tai jopa avomerelle, jossa uusiutuvaa energiaa on runsaasti saatavilla. Nestemäisen vedyn muodossa energia voidaan kuljettaa sitä tarvitsevalle, mutta massiivisen tuotanto- ja kuljetusketjun hyötysuhde on heikko. 

Kaiken kruunaa raha. Mitä enemmän energiaa kulutetaan ja mitä monimutkaisempien ketjujen kautta sitä tuotetaan, sitä enemmän se sitoo pääomia ja nostaa elinkustannuksia. Rahaongelma korjataan talouskasvulla, joka puolestaan kiihdyttää energiankulutusta ja kierre vain syvenee. 

Öljystä ja muusta fossiilisesta energiasta ihmiskunta sai hupia muutamaksi sadaksi vuodeksi. Uusiutuvalla energialla voimme jatkaa vielä toiset mokomat. Ikävä totuus kuitenkin on, että mikään ei riitä.

]]>
1 http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242220-uusiutuvat-ongelmat#comments Energia- ja ympäristöpolitiikka Energiantuotanto Fossiiliset polttoaineet Uusiutuva energia Fri, 01 Sep 2017 08:55:57 +0000 Sami Kanerva http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242220-uusiutuvat-ongelmat
Ilmasta raakaöljyä? http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238775-ilmasta-raakaoljya <p>Viikko sitten <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9652845">YLE:n pääuutisissa esitettiin näyttävästi</a> &rdquo;mullistava&rdquo; Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja VTT:n yhteistyönä valmistunut koelaitos, jossa ilmassa olevasta hiilidioksidista sekä vedestä erotetusta vedystä tehdään raakaöljyn tapaista nestettä. Jota voisi sitten jalostaa eteenpäin öljytuotteiksi, samaan tapaan kuin maasta pumpattavaa raakaöljyä.</p><p>Mikä ettei, onhan sanottu että Suomessa ei innovoida. No nyt innovoitiin kunnolla ja homma näyttää oikeasti toimivan. Pullon pohjalle oli saatu muutama desi öljynestettä. Onhan hienoa, että suomalaiset ovat mukana jossain tällaisessa, sikälikin kun tunnen henkilökohtaisesti monta projektiin osallistuvista tutkijoista. Osoitus teknistieteellisestä osaamisesta, samoin kuin projektoinnista. Demonstraatio on myös herättänyt jo kansainvälistä huomiota, vaikka toisiakin samantapaisia teollisia kehittäjiä maailmalta löytyy.&nbsp;</p><p>Konservatiivisena insinöörinä voisin tuoda mietintään pari muuttujaa. Kuulin jo 90-luvulla, että maailman kaikki sähköntarve voitaisiin tyydyttää Saharan autiomaassa sijaitsevilla aurinkopaneeleilla. Samaa ideaa kommentoitiin Lappeenrannan keksinnöstä, että sähköä öljyn tuottamiseen on Saharassa &rdquo;rajattomasti&rdquo;.. Hitaasti on vaan Saharan valjastaminen sähköntuotantooon edistynyt.</p><p>Samoin vedyn tuottamisella, vedestä elektrolyysillä erottamalla, voisi ruokkia vetypolttokennoautoja. Niiden kehityksestäkin kuulin työuralleni astuessani jo 90-luvulla. Vetytaloudesta.</p><p>Hitaasti kehittyvät? Mutta unohdetaanpa globaaleihin teknologisiin muutoksiin liittyvä inertia hetkeksi, niinkuin moni maailman pelastustarihoinin uskova tuntuu tekevän. Harha että nämä etenevät samalla valonnopeudella, kuin vaikka kännykkäpelit, ideasta tuotteeksi.</p><p>YLE:n uutisjutun yhteydessä todettiin, että tekniikka voisi kaupallistua v. 2030 jälkeen, kunhan vain aurinkopaneelien hinnat jatkavat hillitöntä laskuaan. Kunpa se olisikin ainoa rajoitus, niin tekniikalla olisi pian relevanssia esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä.</p><p>Ensinnäkin, auringosta saadaan paneeleilla energiaa kovin vaatimattomasti. Tähän voi aika tuoda jonkin verran parannusta (paneelin hyötysuhteet), mutta se määrä, mitä aurinko paistaa eri puolilla maapalloa, on pysynyt vakiona kautta ihmiskunnan historian. Toinen seikka on se, että ilmassa on hiilidioksidia noin 400 ppm (ppm = miljoonasosa tilavuudesta). Tästä johtuen ne ilmamäärät, mitä laitoksen läpi joudutaan pumppaamaan, ovat varsin poskettomia jos pyritään vähänkin sellaiseen raakaöljyn tuotantoon, jolla olisi teollista merkitystä. Ja merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnnän kannalta.</p><p><a href="http://www.biofuelsdigest.com/bdigest/2017/06/12/fuels-from-thin-air-drop-in-liquid-fuels-from-sky-co2-water-and-solar-power/">Biofuels Digest-lehden jutussa</a> samasta aiheesta sain tietää, paljonko sähköä vaaditaan raakaöljyn synnyttämiseen. Karkeasti tarvittava sähkön energiamäärä on kolminkertainen siihen määrään, mitä öljyyn syntyy kemiallista energiaa.</p><p>Demolaitoksen tuotantokapasiteetiksi on ajateltu 100 kg/h. Tasaisen vauhdin taulukolla tämä tekisi vajaa 1000 tonnia vuodessa. Yksin Neste Oil Suomessa tuo raakaöljyä eri tuotteiden jalostukseen 8 miljoonaa tonnia vuodessa. 8000-kertainen määrä. Maailman öljytuotteiden tuotanto huitelee 4000 miljoonan tonnin paikkeilla vuodessa, tarvittaisiin neljä miljoonaa yksikköä korvaamaan se määrä. No, joku voisi sanoa, että eihän se ole kuin yksi 100 kg/h tuotantoyksikkö neljälle miljoonalle paikkakunnalle&hellip;</p><p>Jos otetaan maltillisempi raakaöljyntuotanto, miljoona tonnia vuodessa (noin kahdeksasosa Suomen öljytuotteista), ja laitos sijoitettaisiin sinne Saharan autiomaahan, niin tarvittaisiin sähkön tuottamiseksi 140 neliokilometriä pelkkää aurinkopaneelipintaa. Suomen korkeuksilla ja auringon vuosittaisilla säteilyarvoilla paneelipinta olisi noin 280 neliökilometriä.</p><p>Sahara kun on varsin rutikuiva, niin laitoksen tarvitsemia vesimääriäkään ei kovin läheltä saa. Se voitaisiin ottaa ilman kosteudesta lauhduttamalla etenkin yöaikaan, joka tosin lisäisi sähkönkulutusta entisestään, veden keräys- ja pumppausjärjestelmän takia.</p><p>Isompi asia miljoona tonnia öljyä vuodessa tuottavan laitoksen haasteissa on tarvittavan ilman määrä. Siis sen ilman, josta hiilidioksidi erotetaan raaka-aineeksi. Sitä tarvittaisiin tuhat kuutiokilometriä tunnissa. Vaikea kuvitella, että minkälainen ilman imujärjestelmä tuon voisi hoitaa, ja siinä jo ilman epäpuhtaudet (Saharan pöly, aerosolit, pienhiukkaset) tulisivat haasteeksi.</p><p>Kun sähkön tuotantoon tarvittava alue on noin posketon, voi tulla kiusaukseksi ottaa se sieltä, missä tuotantotehokkuus on ihan eri luokkaa kuin Saharan aurinkopaneeleillla. Miljoona tonnia vuodessa raakaöljyn tuotannolla tarvittaisiin noin 4 kpl 1000 MW:n kokoista ydinvoimalaa. Mutta ai niin, eihän ydinvoima vihreään ajatteluun istukaan&hellip;</p><p>Aurinkopaneelien lisäksi kustannuksia laitoksessa tulisivat aiheuttamaan käyttökustannukset, esimerkiksi kalliit katalyytit ikääntyvät. Puhumattakaan poskettomia ilmamääriä imevistä pumpuista, suodattimista, lauhduttimista,&hellip;. Siis jos puhutaan yhtään teollisen mittakaavan tuotantomääristä. Sellaisista joilla olisi jotain merkitystä ilmastonmuutoksen hillintään.</p><p>Vaikka innovaatiot asian osalta eivät varmasti lopu tähän, niin auringon säteilymääriä maapallon pintaan samoin kuin ilman hiilidioksidin surkean pientä pitoisuutta ei millään innovaatiolla voi muuttaa.</p><p>Jotta teknologia olisi jossain määrin <strong>resurssitehokas</strong> ts. merkitystä teollisesti ja ilmastonmuutoksen hillinnässä, hiilidioksidi kannattaisi ottaa tuotantopisteistä, esimerkiksi polttovoimalaitosten savukaasuista, jossa sitä on noin 400-2000-kertainen määrä. Tästä taas tulee haaste, että kaasun pitää olla kovasti puhdasta, etteivät kalliit katalyytit myrkyty. Käsittääkseni Lappeenrannan laitos onkin tarkoitus viedä kokeiltavaksi muiden energialaitosten yhteyteen, esim. VTT:n Bioruukki-koelaitokselle.</p><p>Haasteita on vielä voitettavaksi, mutta ne eivät liity pelkästään aurinkopaneelien hintojen halpenemiseen. Monia luonnonlakeja vastaan joudutaan vielä päätä hakkaamaan. Ja sitä taistelua ei välttämättä voiteta koskaan, siis siten että tuotannosta saadaan taloudellisesti järkevää. Koska sitten kun se olisi bisnestä, teknologia leviää oikeasti.</p><p>P.S. Eppäillä myös sopii, että Lappeenrannan pikkulaitoksessa valtaosa tarvittavasta sähköstä otetaan verkkosähköstä, aurinkosähkön sijaan. Tänäkin päivänä on aurinko ollut silloin tällöin piilossa, sateen takia, todennäköisesti Lappeenrannassakin. Saadaanpa muutama maailman pelastustarinoihin uskovainen höynäytettyä.&nbsp;</p><p>Mutta se on pikkujuttu sinänsä. Tärkeätä olisi uskoa ja panostaa tekniikoihin, joilla on oikeasti resurssitehokkuutta, merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikko sitten YLE:n pääuutisissa esitettiin näyttävästi ”mullistava” Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja VTT:n yhteistyönä valmistunut koelaitos, jossa ilmassa olevasta hiilidioksidista sekä vedestä erotetusta vedystä tehdään raakaöljyn tapaista nestettä. Jota voisi sitten jalostaa eteenpäin öljytuotteiksi, samaan tapaan kuin maasta pumpattavaa raakaöljyä.

Mikä ettei, onhan sanottu että Suomessa ei innovoida. No nyt innovoitiin kunnolla ja homma näyttää oikeasti toimivan. Pullon pohjalle oli saatu muutama desi öljynestettä. Onhan hienoa, että suomalaiset ovat mukana jossain tällaisessa, sikälikin kun tunnen henkilökohtaisesti monta projektiin osallistuvista tutkijoista. Osoitus teknistieteellisestä osaamisesta, samoin kuin projektoinnista. Demonstraatio on myös herättänyt jo kansainvälistä huomiota, vaikka toisiakin samantapaisia teollisia kehittäjiä maailmalta löytyy. 

Konservatiivisena insinöörinä voisin tuoda mietintään pari muuttujaa. Kuulin jo 90-luvulla, että maailman kaikki sähköntarve voitaisiin tyydyttää Saharan autiomaassa sijaitsevilla aurinkopaneeleilla. Samaa ideaa kommentoitiin Lappeenrannan keksinnöstä, että sähköä öljyn tuottamiseen on Saharassa ”rajattomasti”.. Hitaasti on vaan Saharan valjastaminen sähköntuotantooon edistynyt.

Samoin vedyn tuottamisella, vedestä elektrolyysillä erottamalla, voisi ruokkia vetypolttokennoautoja. Niiden kehityksestäkin kuulin työuralleni astuessani jo 90-luvulla. Vetytaloudesta.

Hitaasti kehittyvät? Mutta unohdetaanpa globaaleihin teknologisiin muutoksiin liittyvä inertia hetkeksi, niinkuin moni maailman pelastustarihoinin uskova tuntuu tekevän. Harha että nämä etenevät samalla valonnopeudella, kuin vaikka kännykkäpelit, ideasta tuotteeksi.

YLE:n uutisjutun yhteydessä todettiin, että tekniikka voisi kaupallistua v. 2030 jälkeen, kunhan vain aurinkopaneelien hinnat jatkavat hillitöntä laskuaan. Kunpa se olisikin ainoa rajoitus, niin tekniikalla olisi pian relevanssia esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Ensinnäkin, auringosta saadaan paneeleilla energiaa kovin vaatimattomasti. Tähän voi aika tuoda jonkin verran parannusta (paneelin hyötysuhteet), mutta se määrä, mitä aurinko paistaa eri puolilla maapalloa, on pysynyt vakiona kautta ihmiskunnan historian. Toinen seikka on se, että ilmassa on hiilidioksidia noin 400 ppm (ppm = miljoonasosa tilavuudesta). Tästä johtuen ne ilmamäärät, mitä laitoksen läpi joudutaan pumppaamaan, ovat varsin poskettomia jos pyritään vähänkin sellaiseen raakaöljyn tuotantoon, jolla olisi teollista merkitystä. Ja merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnnän kannalta.

Biofuels Digest-lehden jutussa samasta aiheesta sain tietää, paljonko sähköä vaaditaan raakaöljyn synnyttämiseen. Karkeasti tarvittava sähkön energiamäärä on kolminkertainen siihen määrään, mitä öljyyn syntyy kemiallista energiaa.

Demolaitoksen tuotantokapasiteetiksi on ajateltu 100 kg/h. Tasaisen vauhdin taulukolla tämä tekisi vajaa 1000 tonnia vuodessa. Yksin Neste Oil Suomessa tuo raakaöljyä eri tuotteiden jalostukseen 8 miljoonaa tonnia vuodessa. 8000-kertainen määrä. Maailman öljytuotteiden tuotanto huitelee 4000 miljoonan tonnin paikkeilla vuodessa, tarvittaisiin neljä miljoonaa yksikköä korvaamaan se määrä. No, joku voisi sanoa, että eihän se ole kuin yksi 100 kg/h tuotantoyksikkö neljälle miljoonalle paikkakunnalle…

Jos otetaan maltillisempi raakaöljyntuotanto, miljoona tonnia vuodessa (noin kahdeksasosa Suomen öljytuotteista), ja laitos sijoitettaisiin sinne Saharan autiomaahan, niin tarvittaisiin sähkön tuottamiseksi 140 neliokilometriä pelkkää aurinkopaneelipintaa. Suomen korkeuksilla ja auringon vuosittaisilla säteilyarvoilla paneelipinta olisi noin 280 neliökilometriä.

Sahara kun on varsin rutikuiva, niin laitoksen tarvitsemia vesimääriäkään ei kovin läheltä saa. Se voitaisiin ottaa ilman kosteudesta lauhduttamalla etenkin yöaikaan, joka tosin lisäisi sähkönkulutusta entisestään, veden keräys- ja pumppausjärjestelmän takia.

Isompi asia miljoona tonnia öljyä vuodessa tuottavan laitoksen haasteissa on tarvittavan ilman määrä. Siis sen ilman, josta hiilidioksidi erotetaan raaka-aineeksi. Sitä tarvittaisiin tuhat kuutiokilometriä tunnissa. Vaikea kuvitella, että minkälainen ilman imujärjestelmä tuon voisi hoitaa, ja siinä jo ilman epäpuhtaudet (Saharan pöly, aerosolit, pienhiukkaset) tulisivat haasteeksi.

Kun sähkön tuotantoon tarvittava alue on noin posketon, voi tulla kiusaukseksi ottaa se sieltä, missä tuotantotehokkuus on ihan eri luokkaa kuin Saharan aurinkopaneeleillla. Miljoona tonnia vuodessa raakaöljyn tuotannolla tarvittaisiin noin 4 kpl 1000 MW:n kokoista ydinvoimalaa. Mutta ai niin, eihän ydinvoima vihreään ajatteluun istukaan…

Aurinkopaneelien lisäksi kustannuksia laitoksessa tulisivat aiheuttamaan käyttökustannukset, esimerkiksi kalliit katalyytit ikääntyvät. Puhumattakaan poskettomia ilmamääriä imevistä pumpuista, suodattimista, lauhduttimista,…. Siis jos puhutaan yhtään teollisen mittakaavan tuotantomääristä. Sellaisista joilla olisi jotain merkitystä ilmastonmuutoksen hillintään.

Vaikka innovaatiot asian osalta eivät varmasti lopu tähän, niin auringon säteilymääriä maapallon pintaan samoin kuin ilman hiilidioksidin surkean pientä pitoisuutta ei millään innovaatiolla voi muuttaa.

Jotta teknologia olisi jossain määrin resurssitehokas ts. merkitystä teollisesti ja ilmastonmuutoksen hillinnässä, hiilidioksidi kannattaisi ottaa tuotantopisteistä, esimerkiksi polttovoimalaitosten savukaasuista, jossa sitä on noin 400-2000-kertainen määrä. Tästä taas tulee haaste, että kaasun pitää olla kovasti puhdasta, etteivät kalliit katalyytit myrkyty. Käsittääkseni Lappeenrannan laitos onkin tarkoitus viedä kokeiltavaksi muiden energialaitosten yhteyteen, esim. VTT:n Bioruukki-koelaitokselle.

Haasteita on vielä voitettavaksi, mutta ne eivät liity pelkästään aurinkopaneelien hintojen halpenemiseen. Monia luonnonlakeja vastaan joudutaan vielä päätä hakkaamaan. Ja sitä taistelua ei välttämättä voiteta koskaan, siis siten että tuotannosta saadaan taloudellisesti järkevää. Koska sitten kun se olisi bisnestä, teknologia leviää oikeasti.

P.S. Eppäillä myös sopii, että Lappeenrannan pikkulaitoksessa valtaosa tarvittavasta sähköstä otetaan verkkosähköstä, aurinkosähkön sijaan. Tänäkin päivänä on aurinko ollut silloin tällöin piilossa, sateen takia, todennäköisesti Lappeenrannassakin. Saadaanpa muutama maailman pelastustarinoihin uskovainen höynäytettyä. 

Mutta se on pikkujuttu sinänsä. Tärkeätä olisi uskoa ja panostaa tekniikoihin, joilla on oikeasti resurssitehokkuutta, merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

]]>
17 http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238775-ilmasta-raakaoljya#comments Ilmastonmuutos Resurssitehokkuus Uusiutuva energia Fri, 16 Jun 2017 20:40:26 +0000 Jukka Konttinen http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238775-ilmasta-raakaoljya
Aurinkosähköä voi tuottaa omassa talossa http://vierinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234522-aurinkosahkoa-voi-tuottaa-kuka-tahansa <p>&nbsp;</p><p><strong>Aurinkosähköä voi tuottaa omassa talossa</strong></p><p>Aurinkosähköjärjestelmien suosio on kasvanut voimakkaasti viime vuosina Suomessa. Aurinkosähköpaneelit sijoitetaan yleensä katolle auringon puolelle katon lappeen suuntaisesti tai sitten telineen päälle. Vaihtosähköverkkoon kytkeytymistä varten tarvitaan ns. invertteri, jolla tasasähkö muunnetaan vaihtosähköksi. Vaihtosähkö voidaan kytkeä talon sähköverkkoon ja tällöin ylijäämäsähköä&nbsp;voidaan syöttää valtakunnan verkkoon.&nbsp; Kun talon sähkönkulutus on suurempi kuin aurinkopaneelien tuotto, ulkopuolelta tuleva sähköverkko työntää puuttuvan osan talon kulutuspisteisiin. Tilanteessa, jossa paneelit tuottavat enemmän kuin talo kuluttaa, ylimääräinen sähkö siirretään paikalliseen sähköverkkoon.</p><p>Aurinkosähkön myynnillä ei tule rikkaaksi. Kun 1,0 kWh sähköä siirtyy verkosta taloon, sähkölaskun hintasarakkeessa lukee suurin piirtein 0,12 - 0,15 euroa (energiamaksu, siirtomaksu + verot). Kun taas tilanteessa, jossa 1,0 kWh ylimääräistä sähköä valuu talosta verkkoon, sähköyhtiö maksaa siitä noin 0,03 &ndash; 0,04 euroa.&nbsp;Sähköyhtiöt perustelevat alhaista ostohintaa sillä, että saman verran he itse maksavat sähköstä voimalaitoksille. Perustelu ei ota huomioon, että pientuotantoa ei tarvitse kuljettaa suurjännitelinjoja pitkin ja muuntajien läpi kulutuspaikalle. Se on siellä lähellä kulutuspisteitä jo valmiiksi. Tähän liittyy muitakin ongelmallisia ja sähköyhtiöitä hyödyttäviä tekijöitä, joihin tulevaisuudessa saadaan toivon mukaan muutoksia. Itse tuotetusta ylijäämäsähköstä ei yleensä peritä siirtohintaa.</p><p>Hajautettu sähköntuotanto voi tulevaisuudessa olla merkittävää, missä tuhannet kiinteistöt tuottavat suuren osan valtakunnallisesti käytettävästä sähköstä. Tätä asiaa ei Suomessa ole vieläkään ymmärretty ja pitäisikin ottaa mallia Saksasta ja jopa USA:sta.&nbsp;Hintapariteetissa aurinkosähkön tuottaminen ilman tukia maksaa saman verran kuin voimalaitosten tuottama sähkö ja tämä voi olla totta jo lähitulevaisuudessa ja se voi käynnistää varsinaisen ryntäyksen oman aurinkosähkön tuottamiseen.</p><p>Aurinkosähkön varastoiminen isommassa mittakaavassa on kallista ja hankalaa. Saksassa asennetaan akkupatteristoja myös omakotitaloihin. Suomessa on kokeiltu vetykaasun tuottamista ylijäämäsähköllä ja se ei ollut kannattavaa. Tällä hetkellä on kokeiluja, joissa ylijäämäsähköllä lämmitetään vettä. Mutta enimmäkseen ylimääräinen sähkö siirtyy verkkoon. Nettomittaroinnissa sähkömittari pyörii kahteen suuntaan sen mukaan, onko sähköä tulossa vai menossa. Teknisesti tämä voitaisiin ottaa heti käyttöön Suomessa. Pientuottaja maksaa ostetun ja myydyn sähkön välisen hintaeron lisättynä sähköyhtiön hallinnointimaksulla.&nbsp;Nettomittarointi olisi helppo toteuttaa, mutta se edellyttäisi isoja muutoksia sähköyhtiöiden liiketoimintamalleihin. Tätä on jo Saksassa ja USA:ssa kokeiltu ja voi olla yksi tulevaisuuden suunta. Yhteiskunnan tuki voisi vauhdittaa investointeja ekologisiin uusiutuviin energialähteisiin. Tässä tulee tapahtumaan varmasti muutoksia jo lähitulevaisuudessa.</p><p>Paras neuvo aurinkosähköä suunnittelevalle omakotiasujalle on mitoittaa järjestelmä mahdollisimman tarkkaan omaa päivittäistä kulutusta vastaavaksi.&nbsp;Paljon kuluttavia sähkölaitteita kannattaa käyttää päivällä, jolloin aurinko hoitaa merkittävän osan koneiden tarvitsemasta sähköstä. Jopa koko kulutuksen, jos järjestelmä on tarpeeksi iso. Marras-, joulu- ja tammikuu ovat Suomessa aurinkosähkön kannalta käytännössä menetettyä aikaa sekä samoin yöt. &nbsp;Tuottoa tulee vain vähän. Suurin osa sähköstä kannattaa ottaa suosiolla verkosta.&nbsp;Sitä vastoin keväällä ja syksyllä valoa riittää jo niin paljon, että reilusti mitoitetulla aurinkosähköjärjestelmällä voi hoitaa suurimman osan käyttösähkön tarpeesta päivällä.</p><p>Kesällä iso aurinkosähköpaneelisto tuottaa jo reilusti yli käyttösähkön kulutuksen. Suorasähköllä lämpiävissä omakotitaloissa on lisäksi käytettävissä merkittävä keino varastoida aurinkosähköllä tuotettua ylimääräistä energiaa, joka on lämminvesivaraaja. Lämmintä käyttövettä tarvitaan kesälläkin.&nbsp;Kun aurinkosähköä tulee paljon, sitä ei työnnetäkään verkkoon, vaan automaattikytkin kääntää sen lämmittämään lämminvesivaraajan vastusta. Silloin kuluttaja saa siitä suurimman hyödyn. Suorasähköllä lämpiävässä talossa käyttöveden lämmittäminen vastuksilla on päälämmitysjärjestelmän jälkeen suurin yksittäinen sähkösyöppö. Kun lämminvesivaraajaa käytetään aurinkosähkövarastona, sen on hyvä olla reilun kokoinen, esimerkiksi 400 litraa.</p><p>Esimerkkitalon sähkönkulutus on 28&thinsp;000 kWh vuodessa, josta lämmityksen osuus on 18&thinsp;000 kWh. Käyttöveden lämmittämiseen kuluu vuodessa sähköä vajaat 4&thinsp;500 kWh.&nbsp;Aurinkosähköpaneelisto, jossa on huipputeho 5,0 kW, tuottaa sähköä keskimäärin 4&thinsp;100 kWh vuodessa. Aurinkosähköä saadaan päivittäin kello 8 &ndash;18. Esimerkiksi valaisimia, televisiota ja kiuasta käytetään enimmäkseen iltaisin, jolloin aurinkosähköä ei ole saatavilla. Esimerkiksi pesukoneen ja astianpesukoneen käyttö sekä käyttöveden lämmittäminen voidaan ajoittaa aurinkosähkölle sopivasti. Myös sähkökiukaan käyttön ajankohtaa kannattaa miettiä. Jotkut laitteet, kuten jääkaappi ja pakastin, ovat päällä jatkuvasti.</p><p>Käyttöveden lämmittäminen ylijäämäsähköllä ei ole tehokkain tapa lämmittää vettä. Jos auringosta haluaa suurimman mahdollisen hyödyn, lämmittämiseen kannattaa käyttää tyhjiöputkiaurinkosiirtokeräimiä, jotka muuttavat auringonsäteilyn lämmöksi mustan pinnan avulla suuremmalla hyötysuhteella. Vaikka talon lämpiäminen &nbsp;suorasähköllä on tässä käsitelty, aurinkosähkö voi olla vastaavalla tavalla hyödyksi myös varaavaa sähkölämmitystä ja maalämpöä käyttävissä kiinteistöissä.&nbsp;Nimellisteholtaan 5 kW:n järjestelmässä on tyypillisesti 20 kappaletta 250-wattisia paneeleita. Tällainen kotivoimala tuottaa 4&thinsp;000 &ndash; 5&thinsp;000 kWh vuodessa ja maksaa asennettuna noin 9000 - 10000 euroa. Asennuksen osuus on noin 3000 euroa.</p><p>Asennuksessa tärkeintä on se, että koko paneelipinta-ala saa päivänvaloa tasaisesti. Erityisesti mustat yksikidekennot ovat ronkeleita varjopaikkojen suhteen.&nbsp;Paras asennussuunta on etelä tai lounas. Optimaalinen asennuskulma on 35 &ndash; 45 astetta. Kutakuinkin oikeaan suuntaan on asennuksissa ihan riittävä tarkkuus.&nbsp;Takavuosina meillä rakennettiin järjestelmiä, joissa paneelit kääntyivät goniometrisesti moottorilla auringon kierron mukaan. Paneeleiden nykyhinnoilla tämä &nbsp;ei enää kannata. Ohutkalvopaneeleita asennettiin runsaasti 90-luvulla ja niissä hyötysuhde alkoi putoamaan rajusti jo 10 vuoden käytön jälkeen.</p><p>Vaikka ison aurinkosähköjärjestelmän takaisinmaksuaika venyy parhaimmillaan 10 - 15 vuoden tietämille, pientuottaja voi onnitella itseään hiilijalanjäljen roimasta pienentämisestä. Jos aurinkosähköllä korvataan kivihiilellä tuotettu sähkö, ilmaan tupruaa vain kahdeskymmenesosa kivihiilisähkön tuottamasta hiilidioksidista. Suomessa tuotetaan paljon uusiutuvaa puhdasta energiaa teollisuuden sivutuotteena ja suhde on vain noin 100 g/kWh hiilidioksidia yhtä energiayksikköä kWh kohti. Monissa Euroopan maissa sähkön pientuotantoa on tuettu ottamalla käyttöön niin sanotut syöttötariffit. Järjestelmässä auringolla ja/tai tuulella tuotetulle sähkölle on määritelty takuuhinta, joka useimmiten on selvästi markkinahintaa korkeampi.</p><p>Syöttötariffien ansiosta Keski-Euroopassa aurinko- ja tuulisähkön osuus sähkön kokonaistuotannosta on huimasti suurempi kuin Suomessa. Tästä on aiheutunut siellä myös ongelmia ja järjestelmää on ajettu alas. Aurinkopaneelit eivät tuota pimeässä mitään, ja tuulivoimaloiden potkurit eivät pyöri tyynellä ilmalla. Niinpä niiden rinnalla tarvitaan varsin paljon nopeasti käynnistettävää ja sammutettavaa säätövoimaa. Valitettavan usein noiden säätövoimaa tuottavien voimaloiden polttoaineena ovat öljy tai kivihiili.&nbsp;Myös Suomessa on käytössä syöttötariffi tuuli-, biokaasu-, metsähake- ja puupolttoainevoimaloille, mutta sitä sovelletaan vain isoihin tuotantoyksiköihin. Aurinkojärjestelmille on tulevaisuudessa laadittava oma syöttötariffi.</p><p>Kotisivut:</p><p><a href="http://www.karivierinen.fi/" target="_blank" title="http://www.karivierinen.fi">http://www.karivierinen.fi</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Aurinkosähköä voi tuottaa omassa talossa

Aurinkosähköjärjestelmien suosio on kasvanut voimakkaasti viime vuosina Suomessa. Aurinkosähköpaneelit sijoitetaan yleensä katolle auringon puolelle katon lappeen suuntaisesti tai sitten telineen päälle. Vaihtosähköverkkoon kytkeytymistä varten tarvitaan ns. invertteri, jolla tasasähkö muunnetaan vaihtosähköksi. Vaihtosähkö voidaan kytkeä talon sähköverkkoon ja tällöin ylijäämäsähköä voidaan syöttää valtakunnan verkkoon.  Kun talon sähkönkulutus on suurempi kuin aurinkopaneelien tuotto, ulkopuolelta tuleva sähköverkko työntää puuttuvan osan talon kulutuspisteisiin. Tilanteessa, jossa paneelit tuottavat enemmän kuin talo kuluttaa, ylimääräinen sähkö siirretään paikalliseen sähköverkkoon.

Aurinkosähkön myynnillä ei tule rikkaaksi. Kun 1,0 kWh sähköä siirtyy verkosta taloon, sähkölaskun hintasarakkeessa lukee suurin piirtein 0,12 - 0,15 euroa (energiamaksu, siirtomaksu + verot). Kun taas tilanteessa, jossa 1,0 kWh ylimääräistä sähköä valuu talosta verkkoon, sähköyhtiö maksaa siitä noin 0,03 – 0,04 euroa. Sähköyhtiöt perustelevat alhaista ostohintaa sillä, että saman verran he itse maksavat sähköstä voimalaitoksille. Perustelu ei ota huomioon, että pientuotantoa ei tarvitse kuljettaa suurjännitelinjoja pitkin ja muuntajien läpi kulutuspaikalle. Se on siellä lähellä kulutuspisteitä jo valmiiksi. Tähän liittyy muitakin ongelmallisia ja sähköyhtiöitä hyödyttäviä tekijöitä, joihin tulevaisuudessa saadaan toivon mukaan muutoksia. Itse tuotetusta ylijäämäsähköstä ei yleensä peritä siirtohintaa.

Hajautettu sähköntuotanto voi tulevaisuudessa olla merkittävää, missä tuhannet kiinteistöt tuottavat suuren osan valtakunnallisesti käytettävästä sähköstä. Tätä asiaa ei Suomessa ole vieläkään ymmärretty ja pitäisikin ottaa mallia Saksasta ja jopa USA:sta. Hintapariteetissa aurinkosähkön tuottaminen ilman tukia maksaa saman verran kuin voimalaitosten tuottama sähkö ja tämä voi olla totta jo lähitulevaisuudessa ja se voi käynnistää varsinaisen ryntäyksen oman aurinkosähkön tuottamiseen.

Aurinkosähkön varastoiminen isommassa mittakaavassa on kallista ja hankalaa. Saksassa asennetaan akkupatteristoja myös omakotitaloihin. Suomessa on kokeiltu vetykaasun tuottamista ylijäämäsähköllä ja se ei ollut kannattavaa. Tällä hetkellä on kokeiluja, joissa ylijäämäsähköllä lämmitetään vettä. Mutta enimmäkseen ylimääräinen sähkö siirtyy verkkoon. Nettomittaroinnissa sähkömittari pyörii kahteen suuntaan sen mukaan, onko sähköä tulossa vai menossa. Teknisesti tämä voitaisiin ottaa heti käyttöön Suomessa. Pientuottaja maksaa ostetun ja myydyn sähkön välisen hintaeron lisättynä sähköyhtiön hallinnointimaksulla. Nettomittarointi olisi helppo toteuttaa, mutta se edellyttäisi isoja muutoksia sähköyhtiöiden liiketoimintamalleihin. Tätä on jo Saksassa ja USA:ssa kokeiltu ja voi olla yksi tulevaisuuden suunta. Yhteiskunnan tuki voisi vauhdittaa investointeja ekologisiin uusiutuviin energialähteisiin. Tässä tulee tapahtumaan varmasti muutoksia jo lähitulevaisuudessa.

Paras neuvo aurinkosähköä suunnittelevalle omakotiasujalle on mitoittaa järjestelmä mahdollisimman tarkkaan omaa päivittäistä kulutusta vastaavaksi. Paljon kuluttavia sähkölaitteita kannattaa käyttää päivällä, jolloin aurinko hoitaa merkittävän osan koneiden tarvitsemasta sähköstä. Jopa koko kulutuksen, jos järjestelmä on tarpeeksi iso. Marras-, joulu- ja tammikuu ovat Suomessa aurinkosähkön kannalta käytännössä menetettyä aikaa sekä samoin yöt.  Tuottoa tulee vain vähän. Suurin osa sähköstä kannattaa ottaa suosiolla verkosta. Sitä vastoin keväällä ja syksyllä valoa riittää jo niin paljon, että reilusti mitoitetulla aurinkosähköjärjestelmällä voi hoitaa suurimman osan käyttösähkön tarpeesta päivällä.

Kesällä iso aurinkosähköpaneelisto tuottaa jo reilusti yli käyttösähkön kulutuksen. Suorasähköllä lämpiävissä omakotitaloissa on lisäksi käytettävissä merkittävä keino varastoida aurinkosähköllä tuotettua ylimääräistä energiaa, joka on lämminvesivaraaja. Lämmintä käyttövettä tarvitaan kesälläkin. Kun aurinkosähköä tulee paljon, sitä ei työnnetäkään verkkoon, vaan automaattikytkin kääntää sen lämmittämään lämminvesivaraajan vastusta. Silloin kuluttaja saa siitä suurimman hyödyn. Suorasähköllä lämpiävässä talossa käyttöveden lämmittäminen vastuksilla on päälämmitysjärjestelmän jälkeen suurin yksittäinen sähkösyöppö. Kun lämminvesivaraajaa käytetään aurinkosähkövarastona, sen on hyvä olla reilun kokoinen, esimerkiksi 400 litraa.

Esimerkkitalon sähkönkulutus on 28 000 kWh vuodessa, josta lämmityksen osuus on 18 000 kWh. Käyttöveden lämmittämiseen kuluu vuodessa sähköä vajaat 4 500 kWh. Aurinkosähköpaneelisto, jossa on huipputeho 5,0 kW, tuottaa sähköä keskimäärin 4 100 kWh vuodessa. Aurinkosähköä saadaan päivittäin kello 8 –18. Esimerkiksi valaisimia, televisiota ja kiuasta käytetään enimmäkseen iltaisin, jolloin aurinkosähköä ei ole saatavilla. Esimerkiksi pesukoneen ja astianpesukoneen käyttö sekä käyttöveden lämmittäminen voidaan ajoittaa aurinkosähkölle sopivasti. Myös sähkökiukaan käyttön ajankohtaa kannattaa miettiä. Jotkut laitteet, kuten jääkaappi ja pakastin, ovat päällä jatkuvasti.

Käyttöveden lämmittäminen ylijäämäsähköllä ei ole tehokkain tapa lämmittää vettä. Jos auringosta haluaa suurimman mahdollisen hyödyn, lämmittämiseen kannattaa käyttää tyhjiöputkiaurinkosiirtokeräimiä, jotka muuttavat auringonsäteilyn lämmöksi mustan pinnan avulla suuremmalla hyötysuhteella. Vaikka talon lämpiäminen  suorasähköllä on tässä käsitelty, aurinkosähkö voi olla vastaavalla tavalla hyödyksi myös varaavaa sähkölämmitystä ja maalämpöä käyttävissä kiinteistöissä. Nimellisteholtaan 5 kW:n järjestelmässä on tyypillisesti 20 kappaletta 250-wattisia paneeleita. Tällainen kotivoimala tuottaa 4 000 – 5 000 kWh vuodessa ja maksaa asennettuna noin 9000 - 10000 euroa. Asennuksen osuus on noin 3000 euroa.

Asennuksessa tärkeintä on se, että koko paneelipinta-ala saa päivänvaloa tasaisesti. Erityisesti mustat yksikidekennot ovat ronkeleita varjopaikkojen suhteen. Paras asennussuunta on etelä tai lounas. Optimaalinen asennuskulma on 35 – 45 astetta. Kutakuinkin oikeaan suuntaan on asennuksissa ihan riittävä tarkkuus. Takavuosina meillä rakennettiin järjestelmiä, joissa paneelit kääntyivät goniometrisesti moottorilla auringon kierron mukaan. Paneeleiden nykyhinnoilla tämä  ei enää kannata. Ohutkalvopaneeleita asennettiin runsaasti 90-luvulla ja niissä hyötysuhde alkoi putoamaan rajusti jo 10 vuoden käytön jälkeen.

Vaikka ison aurinkosähköjärjestelmän takaisinmaksuaika venyy parhaimmillaan 10 - 15 vuoden tietämille, pientuottaja voi onnitella itseään hiilijalanjäljen roimasta pienentämisestä. Jos aurinkosähköllä korvataan kivihiilellä tuotettu sähkö, ilmaan tupruaa vain kahdeskymmenesosa kivihiilisähkön tuottamasta hiilidioksidista. Suomessa tuotetaan paljon uusiutuvaa puhdasta energiaa teollisuuden sivutuotteena ja suhde on vain noin 100 g/kWh hiilidioksidia yhtä energiayksikköä kWh kohti. Monissa Euroopan maissa sähkön pientuotantoa on tuettu ottamalla käyttöön niin sanotut syöttötariffit. Järjestelmässä auringolla ja/tai tuulella tuotetulle sähkölle on määritelty takuuhinta, joka useimmiten on selvästi markkinahintaa korkeampi.

Syöttötariffien ansiosta Keski-Euroopassa aurinko- ja tuulisähkön osuus sähkön kokonaistuotannosta on huimasti suurempi kuin Suomessa. Tästä on aiheutunut siellä myös ongelmia ja järjestelmää on ajettu alas. Aurinkopaneelit eivät tuota pimeässä mitään, ja tuulivoimaloiden potkurit eivät pyöri tyynellä ilmalla. Niinpä niiden rinnalla tarvitaan varsin paljon nopeasti käynnistettävää ja sammutettavaa säätövoimaa. Valitettavan usein noiden säätövoimaa tuottavien voimaloiden polttoaineena ovat öljy tai kivihiili. Myös Suomessa on käytössä syöttötariffi tuuli-, biokaasu-, metsähake- ja puupolttoainevoimaloille, mutta sitä sovelletaan vain isoihin tuotantoyksiköihin. Aurinkojärjestelmille on tulevaisuudessa laadittava oma syöttötariffi.

Kotisivut:

http://www.karivierinen.fi

 

 

]]>
2 http://vierinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234522-aurinkosahkoa-voi-tuottaa-kuka-tahansa#comments Aurinkosähkö Monikidepaneelit Uusiutuva energia Verkko Oppi 1.4: Koulujen opetusryhmät ovat jo niin isoja, että oppiminen häiriintyy. Wed, 29 Mar 2017 20:28:50 +0000 kari vierinen http://vierinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234522-aurinkosahkoa-voi-tuottaa-kuka-tahansa