Ilmastonmuutos http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132904/all Sat, 26 May 2018 12:23:14 +0300 fi Liike Nytin ilmastonmuutosta koskevan kyselyn tulokset. Vastaajia jopa 3487! http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487 <p>&nbsp;</p><p><strong>Liike Nyt teki rekisteröityneille osallistujilleen kyselyn ilmastonmuutoksesta. Kyselyyn annettiin 3 487 vastausta.</strong></p><p>Tuloksista, kuvat tekstissä, voi lukea, miten vastaajat olisivat valmiita muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja millaisia päätöksiä Suomen tulisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi.</p><p>&quot;Tietoa kyselystä Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Liike Nytin uutiskirjeen tilaajat ja määräajassa 3487 osallistujaa vastasi tutkimukseen onnistuneesti. Tutkimukseen on voinut osallistua vain kerran. Yllänäytetyt tulokset ovat pyöristetty normaalin pyöristyssäännön mukaisesti kymmenysten mukaan seuraavaan tai edelliseen kokonaiseen.&quot;</p><p><strong>Lähde:</strong></p><p>Liike Nyt</p><p><a href="https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/" title="https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/">https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/</a></p><p>---</p><p><strong>Mitä meidän tulisi mielestäsi näistä esitellyistä tuloksista päätellä? Tulisivatko ne Sinun mielestäsi ottaa päätöksenteossa huomioon? </strong></p><p><strong>Otapa kantaa! </strong><img alt="smiley" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/regular_smile.png" title="smiley" width="23" /></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Liike Nyt teki rekisteröityneille osallistujilleen kyselyn ilmastonmuutoksesta. Kyselyyn annettiin 3 487 vastausta.

Tuloksista, kuvat tekstissä, voi lukea, miten vastaajat olisivat valmiita muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja millaisia päätöksiä Suomen tulisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

"Tietoa kyselystä Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Liike Nytin uutiskirjeen tilaajat ja määräajassa 3487 osallistujaa vastasi tutkimukseen onnistuneesti. Tutkimukseen on voinut osallistua vain kerran. Yllänäytetyt tulokset ovat pyöristetty normaalin pyöristyssäännön mukaisesti kymmenysten mukaan seuraavaan tai edelliseen kokonaiseen."

Lähde:

Liike Nyt

https://liikenyt.fi/2018/05/ilmastonmuutos-kyselyn-tulokset/

---

Mitä meidän tulisi mielestäsi näistä esitellyistä tuloksista päätellä? Tulisivatko ne Sinun mielestäsi ottaa päätöksenteossa huomioon?

Otapa kantaa! smiley

 

 

 

 

 

]]>
12 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487#comments Ilmastonmuutos Liike nyt Luonnonsuojelu Sat, 26 May 2018 09:23:14 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255866-liike-nytin-ilmastonmuutosta-koskevan-kyselyn-tulokset-vastaajia-jopa-3487
Tosiasian ymmärtämättömyys ilmastonmuutoksesta poliitikkojen ongelmana http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255789-tosiasian-ymmartamattomyys-ilmastonmuutoksesta-poliitikkojen-ongelmana <p>Maallikkoina valtaosa poliitikoista näyttää omaksuvan uskonvaraisesti, ilman asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitetyn, viimeaikaisen ilmaston lämpenemisen. Tämän uskovaraisuuden taustalla on havaittavissa sekä vihreä ideologia että erilaisten institutioiden vasta hypoteeseina pidettävät käsitykset, joille näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa. Puute näyttää olevan siinä, että tämän monitieteellisen ongelman vaatimaa poikkitieteellistä käsittelyä ei osata oikein ottaa huomioon. Tähän poliitikkojenkin omaksumaan uskonvaraisuuteen näyttää lähtökohtaisesti riittävän se, että hiilidioksidi on ns. kasvihuonekaasu ja että esim. jääkairausten mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuustrendit ja ilmaston lämpötilatrendit jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien aikana korreloivat keskenään, olematta kuitenkaan selvillä siitä, kuinka vahva kasvihuonekaasu hiilidioksidi on, ja onko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmaston lämpenemisen syy vai seuraus.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun 1980-luvun lopulla YK:n poliitikoilla ei näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamiseksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ollut, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC, tehtävänään ihmisperäiseksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellisen taustan selvittäminen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vaikka Rion konferenssiin mennessä 1992 asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle lämpenemiselle ei vielä ollut olemassa, pidettiin kuitenkin moraalisesti asianmukaisena ryhtyä etukäteen varovaisuussyistä hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaasti leikkaamaan. Siitä sitten seurasi Kioto-protokollan mukaisia leikkauksia, joiden tuloksena syntyi lähinnä vain menetyksiä, mikä ei millään tavalla tukenut ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamistarvetta ja niiden kustannustehokkuudesta puhumattakaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavalle lämpenemiselle ei ollut, asiaa alettiin ratkaista IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin tukeutumalla. Itse ilmastomallien luotettavuuden tarvitseman näytön puutteen lisäksi ongelmana oli malleissa käytettävien, uskottavien parametrien (so. malleissa käytettävien muuttujien) puute. Parametreille, joille ei todellisuudesta tehtäviin havaintoihin perustuvia arvoja ollut olemassa, ne haettiin kehäpäätelmin. Kaikesta tästä seuraa, ettei IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin perustuviin tuloksiin voida luottaa:</p> <p>&nbsp;- Esim. IPCC on omaksunut kehäpäätemiin perustuvan olettamuksen, että koko viimeaikainen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu johtuu ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä, kun taas luonnonlakien mukaisen, hiilidioksidipäästöjen ja hiilidioksidiabsorption välisen dynaamisen tasapainon mukaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus viimeaikaisessa hiilidioksidipäästöjen nousussa on korkeintaan vain luokkaa 5 %.</p> <p>&nbsp;- Kehäpäätelmin saaduilla parametreilla varustetuilla ilmastomalleilla ei ole asianmukaisesti pystytty ennustamaan tulevia lämpötiloja eikä arvioimaan menneitä lämpötiloja.</p> <p>&nbsp;- Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumien ilmastomallien mukaiseen ilmaston herkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mille todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. IPCC:n omaksuma, nykyinen, hypoteettisena pidettävä ilmaston herkkyyden arvo, kaikessa epätarkkuudessaan, on luokkaa 3 C-astetta. Pariisin sopimuksen mukaisilla hiilidioksidipäästöjen leikkauksilla tavoitellaan alle 2 C-asteen arvoa, aina arvoon 1,5 C-astetta saakka. Kun taas esim. on suuri joukko tutkijoita, jotka omakohtaisesti asiaan tarkkaan paneutuen ovat tulleet tulokseen, jonka mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu jopa siinä määrin, että sitä ei voida nollasta erottaa. Olen itsekin selvittänyt, miksi sitä ei nollasta pystytä erottamaan, vaikka hiilidioksidi kasvihuonekaasu onkin. Ensinnäkin kun todetaan, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikaisessa nousussa ihmisperäisen hiilidioksidipitoisuuden osuus on ollut vain korkeintaan luokkaa 5 %, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksin ei ole mitään olennaista saavutettavissa. Toiseksi ei ole millään tavalla havaittavissa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan uhkaavaa ilmaston lämpenemistä aiheuttaisi. Esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta sekä geologiset että viimeaikaiset suorat havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seuraavat ilmaston lämpötilojen muutostrendejä eikä päinvastoin.</p> <p>&nbsp;- Täysin omakohtaisella pohdinnallani olen tullut tulokseen, jonka mukaan nykyisen hiilidioksidipitoisuuden kokonaismääränkään kasvihuonevaikutustusta, sen vähäisyyden vuoksi, ei todellisuudessa pystytä toteamaan. Esimerkiksi Afrikan kuivilla savanneilla päivällä ilman lämpötila maanpinnan läheisyydessä voi olla jopa 70 C-astetta mutta laskee yöllä jopa pakkasen puolelle, mikä todistaa, että ilmakehän nykyisen hiilidioksidipitoisuuden vaikutus kasvihuonekaasuna on huomaamaton. On havaintoja, joiden mukaan ilmaston kasvihuonekaasuvaikutusta hallitsee ilmakehän kosteuspitoisuus, missä ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta ei voida todeta. Olen pannut merkille, miten suihkukoneet lentäessään toisinaan jättävät jälkeensä pilvivanan, toisinaan eivät jätä. Olen myös pannut merkille, että silloin, kun tuollainen pilvivana syntyy, ilma on yölläkin lämpimämpi kuin silloin kun tuota vanaa ei synny, minkä perusteella voi esim. arvioida tulevan yön yöhallan vaaraa. Tämäkin osoittaa, että suihkukoneen lentokorkeudessa ilman kosteus voi olla niin suuri, että pilvivana syntyy ja että vesihöyryn vaikutustus kasvihuonekaasuna voidaan todeta, mitä ilmakehän hiilidioksidin osalta ei ole mitenkään havaittavissa. Lisäksi olen föhn-tuulien osalta ollut panevinani pilvivanojen perusteella merkille täällä Suomessa, että Norjan vuoristoa ylittäessä syntynyt lämmin ilma sisältää vielä niin paljon kosteutta, että vesihöyryn kasvihuonekaasuvaikutus pystyy estämään - tai ainakin hidastamaan - föhn-tuulen Suomeen tuoman ilman jäähtymistä, missä siinäkään ei nykyisellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella minkäänlaista vaikutusta ole havaittavissa.</p> <p>&nbsp;- Kun olen pyrkinyt selvittämään, mikä ilmaston lämpötilaa ratkaisevimmin hallitsee, se on tietysti Aurinko. On kuitenkin todettavissa useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten Auringosta tuleva lämpö säteilyllään Maapallon ilmaston lämpötilaan vaikuttaa. En ole ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelun huomannut näkyvästi ilmaston lämpötilaan vaikuttavan; esim. viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmaston lämpötilassa ei olennaista nousua ole havaitavissa, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nousuaan jatkanut. Sensijaan olen todennut lukuisien muiden tekijöiden, kautta aikojen, vaikuttaneen ilmaston lämpötilamuutoksiin. Ensinnäkin geologisten tutkimusten perusteella on todettavissa, että viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin, kuten jo edellä olen todennut. Hallitsevana syynä tähän ovat olleet mannerliikunnot, jotka ovat muuttaneet valtamerien virtauksia niin, että niiden lämpöä polaarisille alueille kuljettavat ominaisuudet ovat olennaisesti heikentyneet ja aiheuttaneet näin koko ilmaston jäähtymisen, mutta myös erityisesti ylimpien leveysasteiden alueiden valtamerien pintavesien jäähtymisen, saaden samalla näin aikaan niiden kyvyn toimia tehokkaampina hiilidioksidinieluina. Tämän seurauksena esim. ilmakehän hiilidioksidipitoisuus liitukaudelta tähänpäivään on pudonnut noin yhteen neljäsosaan. Tähän aikaan sisältyvä toinen esimerkkini on siitä, miten viimeisen 800 000 vuoden aikana, eli jääkausiin ja niiden välisiin lämpimiin kausiin liittyen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seurasivat ilmaston lämpötilan muutostrendejä &ndash; eikä päinvastoin. Nämä jääkaudet ja niiden väliset lämpimät kaudet ovat seurausta ns. orbitaalisista tekijöistä, millä ymmärretään sitä, miten lämpötila Maapallolla riippuu siitä, miten kaukana Maapallo elliptisellä radallaan on Auringosta. Kolmas tähän aikajaksoon liittyvä esimerkkini liittyy nykyiseen lämpimään kauteen, jolloin on ollut todettavissa, miten lämpötila Maapallolla seuraa Auringon aktiivisuusmuutoksia, mitkä on todettavissa esim. auringonpilkkujen määrän perusteella. Esimerkki tästä on mm. Pieni jääkausi. Lisäesimerkkinäni tästä ovat lämpötilaa nostavat El Niño-ilmiöt, jotka syntyvät Auringon aktiivisuusmuutosten seurauksena, kun Maapalloon liittyvät magneettikentän muutokset vähentävät kosmisen säteilyn tuloa Maapallolle ja sen seurauksena pienentäen pilvipeitemuutosten katalysointia, mistä seuraa lisääntyvä, maanpinnalle pinnalle asti tulevan auringonsäteilyn kasvu ja sitätietä ilmaston lämpeneminen. Mm. David Wojick&#39;in toteaminen siitä, miten vuonna 1979 alkaneiden sateliittimittausten perusteella ilmaston herkkyyttä ei voida erottaa nollasta. Se, mitä lämpenemistä siitä tähän saakka on tapahtunut, on luettavissa El Niño-ilmiöistä johtuvaksi.</p> <p>Tämä kaikki osoittaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ns. kasvihuonekaasuna ei ole todettavissa olevaa vaikutusta ilmaston lämpenemisessä, sen aiheuttamaksi pelätystä, uhkaavaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä puhumattakaan. Kun vielä viimeaikaisessakin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa ihmismisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutunut osuus on minimaalinen, sitä suuremmalla syyllä tulee ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista luopua: niillä saadaan aikaan vain menetyksiä niin kauan, kun niiden käyttö on muihin energiantuotantomenetelmiin nähden kilpailukykyistä. Viittaan vielä linkkiini <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia" title="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonno...</a> .</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maallikkoina valtaosa poliitikoista näyttää omaksuvan uskonvaraisesti, ilman asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitetyn, viimeaikaisen ilmaston lämpenemisen. Tämän uskovaraisuuden taustalla on havaittavissa sekä vihreä ideologia että erilaisten institutioiden vasta hypoteeseina pidettävät käsitykset, joille näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa. Puute näyttää olevan siinä, että tämän monitieteellisen ongelman vaatimaa poikkitieteellistä käsittelyä ei osata oikein ottaa huomioon. Tähän poliitikkojenkin omaksumaan uskonvaraisuuteen näyttää lähtökohtaisesti riittävän se, että hiilidioksidi on ns. kasvihuonekaasu ja että esim. jääkairausten mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuustrendit ja ilmaston lämpötilatrendit jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien aikana korreloivat keskenään, olematta kuitenkaan selvillä siitä, kuinka vahva kasvihuonekaasu hiilidioksidi on, ja onko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmaston lämpenemisen syy vai seuraus.

 

Kun 1980-luvun lopulla YK:n poliitikoilla ei näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamiseksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ollut, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC, tehtävänään ihmisperäiseksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellisen taustan selvittäminen.

 

Vaikka Rion konferenssiin mennessä 1992 asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle lämpenemiselle ei vielä ollut olemassa, pidettiin kuitenkin moraalisesti asianmukaisena ryhtyä etukäteen varovaisuussyistä hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaasti leikkaamaan. Siitä sitten seurasi Kioto-protokollan mukaisia leikkauksia, joiden tuloksena syntyi lähinnä vain menetyksiä, mikä ei millään tavalla tukenut ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamistarvetta ja niiden kustannustehokkuudesta puhumattakaan.

 

Kun näyttöä todellisuudesta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavalle lämpenemiselle ei ollut, asiaa alettiin ratkaista IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin tukeutumalla. Itse ilmastomallien luotettavuuden tarvitseman näytön puutteen lisäksi ongelmana oli malleissa käytettävien, uskottavien parametrien (so. malleissa käytettävien muuttujien) puute. Parametreille, joille ei todellisuudesta tehtäviin havaintoihin perustuvia arvoja ollut olemassa, ne haettiin kehäpäätelmin. Kaikesta tästä seuraa, ettei IPCC:n omaksumiin ilmastomalleihin perustuviin tuloksiin voida luottaa:

 - Esim. IPCC on omaksunut kehäpäätemiin perustuvan olettamuksen, että koko viimeaikainen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu johtuu ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä, kun taas luonnonlakien mukaisen, hiilidioksidipäästöjen ja hiilidioksidiabsorption välisen dynaamisen tasapainon mukaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus viimeaikaisessa hiilidioksidipäästöjen nousussa on korkeintaan vain luokkaa 5 %.

 - Kehäpäätelmin saaduilla parametreilla varustetuilla ilmastomalleilla ei ole asianmukaisesti pystytty ennustamaan tulevia lämpötiloja eikä arvioimaan menneitä lämpötiloja.

 - Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumien ilmastomallien mukaiseen ilmaston herkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mille todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. IPCC:n omaksuma, nykyinen, hypoteettisena pidettävä ilmaston herkkyyden arvo, kaikessa epätarkkuudessaan, on luokkaa 3 C-astetta. Pariisin sopimuksen mukaisilla hiilidioksidipäästöjen leikkauksilla tavoitellaan alle 2 C-asteen arvoa, aina arvoon 1,5 C-astetta saakka. Kun taas esim. on suuri joukko tutkijoita, jotka omakohtaisesti asiaan tarkkaan paneutuen ovat tulleet tulokseen, jonka mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu jopa siinä määrin, että sitä ei voida nollasta erottaa. Olen itsekin selvittänyt, miksi sitä ei nollasta pystytä erottamaan, vaikka hiilidioksidi kasvihuonekaasu onkin. Ensinnäkin kun todetaan, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikaisessa nousussa ihmisperäisen hiilidioksidipitoisuuden osuus on ollut vain korkeintaan luokkaa 5 %, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksin ei ole mitään olennaista saavutettavissa. Toiseksi ei ole millään tavalla havaittavissa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan uhkaavaa ilmaston lämpenemistä aiheuttaisi. Esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta sekä geologiset että viimeaikaiset suorat havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seuraavat ilmaston lämpötilojen muutostrendejä eikä päinvastoin.

 - Täysin omakohtaisella pohdinnallani olen tullut tulokseen, jonka mukaan nykyisen hiilidioksidipitoisuuden kokonaismääränkään kasvihuonevaikutustusta, sen vähäisyyden vuoksi, ei todellisuudessa pystytä toteamaan. Esimerkiksi Afrikan kuivilla savanneilla päivällä ilman lämpötila maanpinnan läheisyydessä voi olla jopa 70 C-astetta mutta laskee yöllä jopa pakkasen puolelle, mikä todistaa, että ilmakehän nykyisen hiilidioksidipitoisuuden vaikutus kasvihuonekaasuna on huomaamaton. On havaintoja, joiden mukaan ilmaston kasvihuonekaasuvaikutusta hallitsee ilmakehän kosteuspitoisuus, missä ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta ei voida todeta. Olen pannut merkille, miten suihkukoneet lentäessään toisinaan jättävät jälkeensä pilvivanan, toisinaan eivät jätä. Olen myös pannut merkille, että silloin, kun tuollainen pilvivana syntyy, ilma on yölläkin lämpimämpi kuin silloin kun tuota vanaa ei synny, minkä perusteella voi esim. arvioida tulevan yön yöhallan vaaraa. Tämäkin osoittaa, että suihkukoneen lentokorkeudessa ilman kosteus voi olla niin suuri, että pilvivana syntyy ja että vesihöyryn vaikutustus kasvihuonekaasuna voidaan todeta, mitä ilmakehän hiilidioksidin osalta ei ole mitenkään havaittavissa. Lisäksi olen föhn-tuulien osalta ollut panevinani pilvivanojen perusteella merkille täällä Suomessa, että Norjan vuoristoa ylittäessä syntynyt lämmin ilma sisältää vielä niin paljon kosteutta, että vesihöyryn kasvihuonekaasuvaikutus pystyy estämään - tai ainakin hidastamaan - föhn-tuulen Suomeen tuoman ilman jäähtymistä, missä siinäkään ei nykyisellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella minkäänlaista vaikutusta ole havaittavissa.

 - Kun olen pyrkinyt selvittämään, mikä ilmaston lämpötilaa ratkaisevimmin hallitsee, se on tietysti Aurinko. On kuitenkin todettavissa useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten Auringosta tuleva lämpö säteilyllään Maapallon ilmaston lämpötilaan vaikuttaa. En ole ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelun huomannut näkyvästi ilmaston lämpötilaan vaikuttavan; esim. viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmaston lämpötilassa ei olennaista nousua ole havaitavissa, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nousuaan jatkanut. Sensijaan olen todennut lukuisien muiden tekijöiden, kautta aikojen, vaikuttaneen ilmaston lämpötilamuutoksiin. Ensinnäkin geologisten tutkimusten perusteella on todettavissa, että viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin, kuten jo edellä olen todennut. Hallitsevana syynä tähän ovat olleet mannerliikunnot, jotka ovat muuttaneet valtamerien virtauksia niin, että niiden lämpöä polaarisille alueille kuljettavat ominaisuudet ovat olennaisesti heikentyneet ja aiheuttaneet näin koko ilmaston jäähtymisen, mutta myös erityisesti ylimpien leveysasteiden alueiden valtamerien pintavesien jäähtymisen, saaden samalla näin aikaan niiden kyvyn toimia tehokkaampina hiilidioksidinieluina. Tämän seurauksena esim. ilmakehän hiilidioksidipitoisuus liitukaudelta tähänpäivään on pudonnut noin yhteen neljäsosaan. Tähän aikaan sisältyvä toinen esimerkkini on siitä, miten viimeisen 800 000 vuoden aikana, eli jääkausiin ja niiden välisiin lämpimiin kausiin liittyen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seurasivat ilmaston lämpötilan muutostrendejä – eikä päinvastoin. Nämä jääkaudet ja niiden väliset lämpimät kaudet ovat seurausta ns. orbitaalisista tekijöistä, millä ymmärretään sitä, miten lämpötila Maapallolla riippuu siitä, miten kaukana Maapallo elliptisellä radallaan on Auringosta. Kolmas tähän aikajaksoon liittyvä esimerkkini liittyy nykyiseen lämpimään kauteen, jolloin on ollut todettavissa, miten lämpötila Maapallolla seuraa Auringon aktiivisuusmuutoksia, mitkä on todettavissa esim. auringonpilkkujen määrän perusteella. Esimerkki tästä on mm. Pieni jääkausi. Lisäesimerkkinäni tästä ovat lämpötilaa nostavat El Niño-ilmiöt, jotka syntyvät Auringon aktiivisuusmuutosten seurauksena, kun Maapalloon liittyvät magneettikentän muutokset vähentävät kosmisen säteilyn tuloa Maapallolle ja sen seurauksena pienentäen pilvipeitemuutosten katalysointia, mistä seuraa lisääntyvä, maanpinnalle pinnalle asti tulevan auringonsäteilyn kasvu ja sitätietä ilmaston lämpeneminen. Mm. David Wojick'in toteaminen siitä, miten vuonna 1979 alkaneiden sateliittimittausten perusteella ilmaston herkkyyttä ei voida erottaa nollasta. Se, mitä lämpenemistä siitä tähän saakka on tapahtunut, on luettavissa El Niño-ilmiöistä johtuvaksi.

Tämä kaikki osoittaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ns. kasvihuonekaasuna ei ole todettavissa olevaa vaikutusta ilmaston lämpenemisessä, sen aiheuttamaksi pelätystä, uhkaavaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä puhumattakaan. Kun vielä viimeaikaisessakin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa ihmismisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutunut osuus on minimaalinen, sitä suuremmalla syyllä tulee ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista luopua: niillä saadaan aikaan vain menetyksiä niin kauan, kun niiden käyttö on muihin energiantuotantomenetelmiin nähden kilpailukykyistä. Viittaan vielä linkkiini http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia .

]]>
21 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255789-tosiasian-ymmartamattomyys-ilmastonmuutoksesta-poliitikkojen-ongelmana#comments Ilmastonmuutos Poliitikkojen ongelma Tosiasian ymmärtäminen Thu, 24 May 2018 18:30:32 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255789-tosiasian-ymmartamattomyys-ilmastonmuutoksesta-poliitikkojen-ongelmana
Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennalta http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta <p>Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.</p><p>Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.</p><p>Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.</p><p>Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.</p><p>Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.</p><p>Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.</p><p>Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.</p><p>Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.</p><p>Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla</strong></p><p>Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.</p><p>YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.</p><p>Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vuosi 2015 ennakoi tulevaa</strong></p><p>Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.</p><p>Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.</p><p>Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.</p><p>Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti.&nbsp;</p><p>Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.</p><p>Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Riskikeskittymämaat polttopisteessä</strong></p><p>YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.</p><p>YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.</p><p>31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)</p><p>YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.</p><p>Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.</p><p>Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.</p><p>Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väestönkasvu on hallittavissa</strong></p><p>Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.</p><p>Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.</p><p>Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).</p><p>Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.</p><p>Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.</p><p>Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.</p><p>Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.</p><p>Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin</strong></p><p>Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.</p><p>Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.</p><p>Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.</p><p>Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.</p><p>Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille</strong></p><p>Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.</p><p>Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.</p><p>Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?</p><p>Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.</p><p>Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.</p><p>Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.</p><p>Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa</strong></p><p>Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.</p><p>Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.</p><p>Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.</p><p>Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.</p><p>Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.</p><p>Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.</p><p>Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna</strong></p><p>Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.</p><p>Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.</p><p>Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.</p><p>Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.</p><p>Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.</p><p>Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.</p><p>On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.</p><p>Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta</strong></p><p>Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.</p><p>Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.</p><p>Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.</p><p>Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.</p><p>Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.</p><p>Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Meillä on aikaa ja keinot</strong></p><p>Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.</p><p>Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.</p><p>Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.</p><p>Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.</p><p>Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän &ndash; kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.

Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.

Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.

Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.

Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.

Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.

Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.

Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.

 

Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla

Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.

Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.

Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.

YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.

Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?

 

Vuosi 2015 ennakoi tulevaa

Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.

Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.

Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.

Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti. 

Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.

Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.

 

Riskikeskittymämaat polttopisteessä

YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.

YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.

31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)

YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.

Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.

Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.

Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.

 

Väestönkasvu on hallittavissa

Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.

Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.

Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).

Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.

Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.

Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.

Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.

Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.

 

Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin

Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.

Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.

Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.

Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.

Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.

 

Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille

Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.

Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.

Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?

Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.

Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.

Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.

Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.

 

Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa

Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.

Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.

Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.

Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.

Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.

Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.

 

Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna

Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.

Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.

Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.

Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.

Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.

Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.

On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.

Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.

 

Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.

Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.

Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.

Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.

Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.

Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.

 

Meillä on aikaa ja keinot

Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.

Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.

Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.

Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.

Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.

 

Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän – kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018

]]>
0 http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta#comments Ennaltaehkäisy Ilmastonmuutos Kokonaisvaltainen kriisinhallinta Kriisinhallinta Tue, 22 May 2018 13:12:26 +0000 Pekka Reinikainen http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta
Pariisin ilmastosopimukselta puuttuu tieteellinen ja teknologinen pohja http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255359-pariisin-ilmastosopimukselta-puuttuu-tieteellinen-ja-teknologinen-pohja <p>&nbsp;Tähän mennessä 170 maata on ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen. Sopimuksen tavoite on pitää maapallon ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa vuodesta 1750 laskettuna.&nbsp; Tieteellisistä perusteista sopimuksessa ei ole mitään mainintaa. Nämä perusteet tulevat IPCC:ltä (Intergovernmental Panel on Climate Change). Tieteellisten puutteiden lisäksi teknologiset keinot hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen näyttävät erittäin huonoilta.</p><p>IPCC on määritellyt 2 ⁰C sellaiseksi rajaksi, jolloin maapallon ilmastoon voi tulla pysyväluontoinen muutos vaaralliseen suuntaan. Tietokonemallien perusteella mm. poikkeukselliset sääilmiöt yleistyvät, satomäärät romahtavat, jäätiköt sulavat, ihmisiä kuolee helleaaltoihin ja merenpinta nousee merkittävästi. Toistaiseksi mikään näistä asioista ei ole menossa huonompaan suuntaan. Hirmumyrskyt eivät ole lisääntyneet, satomäärät ovat kasvaneet myös kuumissa maissa, maapallo vihertyy, kylmä ilma tappaa edelleen enemmän kuin kuuma, ja merenpinnan nousu on ollut normaalia. Jäämeren jään pinta-ala on pienentynyt 9-20 % vuodenajasta riippuen pysyen nykytasolla n. 10 vuotta, mutta ei ole sulanut kokonaan kuten mm. nobelisti Al Gore ennusti ja jääkarhuja on enemmän kuin sataan vuoteen.</p><p>Sopimuksessa puhutaan perusskenaariosta (Baseline scenario), jolla tarkoitetaan skenaariota, kun mitään toimenpiteitä ei tehdä kasvihuonepäästöjen rajoittamiseksi. Perusskenaarioksi on valittu pelottavin ja itse asiassa mahdoton IPCC:n skenaario RCP8.5, jossa lämpötila nousee keskimäärin 4,25 ⁰C vuoteen 2100 mennessä. Jotta tämä toteutuisi hiilidioksidin (CO2) pitoisuus pitäisi nousta jatkossa 6,4 ppm vuodessa, kun 2000-luvulla nousuvauhti on ollut vain 2,2 ppm vuodessa. CO2-emissiot ovat olleet lähes samalla tasolla kuusi vuotta peräjälkeen, joten tämä nykytilanne eli &rdquo;Business as usual&rdquo; (BAU) olisi paljon perustellumpi vertailutaso. IPCC:n perusskenaarion toteutumiselle on yksi merkittävä este. Useiden lähteiden mukaan (mm. BP) tiedossa olevat konventionaaliset öljy- ja kaasuvarat loppuvat nykykulutuksellakin jo 2060-luvulla. Tosin kokemus on osoittanut, että nämä ennusteet eivät toteudu. Rooman klubi, joka koostui viisaista ja oikein viisaista miehistä, ennusti vuonna 1972 öljyn ja kaasun loppuvan 1992-93. Vahvasti epäilen, onko perusskenaarion edellytyksiä kerrottu eri maiden päättäjille totuudenmukaisesti.</p><p>Kun nykytilanteen mukainen CO2-kasvuvauhti säilyy ennallaan, niin vuosisadan lopussa oltaisiin CO2-pitoisuudessa tasolla 580-590 ppm. Kun käytetään IPCC:n omaa laskentatapaa, niin lämpötilan nousu olisi alle 2 ⁰C vuonna 2100, <strong>kuva 1.</strong></p><p>Valtamedia antaa suurelle yleisölle sen kuvan, että ilmastonmuutoksen syyt on tieteellisesti pätevästi todistettu johtuvan vain ihmisestä ja puhutaan tieteellisestä konsensuksesta. Tieteessä ei ole konsensusta. Muusta kuin ihmisestä johtuvaa lämpenemistä käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja on pitkälti yli tuhat. IPCC:n ilmastomallissa ilmakehän suhteellinen kosteus säilyy vakiona, joka aiheuttaa kasvihuonekaasuista johtuvan lämpötilan nousun tuplaantumisen, ja jota kutsutaan veden positiiviseksi takaisinkytkennäksi. Systeemitekniikan asiantuntijat tietävät, että positiivista takaisinkytkentää ei luonnosta löydy, koska se johtaisi aina katastrofiin.</p><p>On julkaistu useita tutkimuksia, joihin lukeutuu myös allekirjoittaneen pari julkaisua, joissa tällaista ilmiötä ei löydy maapallon ilmastosta. Vakuuttavin näyttö asiasta löytyy suorista kosteusmittauksista, joista on esimerkki <strong>kuvassa 2</strong> Kuvassa näkyy myös &rdquo;Tekijä X&rdquo;, joka on niiden ilmastonmuutosvoimien vaikutus, joka tarvitaan selittämään mitatun ja hiilidioksidin aiheuttaman lämpötilanousun ero omassa mallissani.</p><p>Kuvan mukaisesti ilmakehän veden määrä ei ole käyttäytynyt, kuten IPCC:n mallissa lasketaan. Voimakkaan lämpenemisen aikana vuosina 1979-2000 pitkän aikavälin veden määrä hitusen laski ilmakehässä, kun sen olisi IPCC:n mallin mukaan pitänyt nousta. Sen sijaan lyhytaikaisissa muutoksissa eli El Nino/La Nina-ilmiössä vesi kaksinkertaistaa alkuperäisen lämpötilamuutoksen johtuen mm. siitä, että vesi on n. 12-kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin CO2. Veden vahvuus selittää, miksi niinkin paikallinen ilmiö vaikuttaa maapallon laajuisesti kuten vuoden 2016-17 El Nino. Veden pitkänaikavälin positiivisen takaisinkytkennän puuttuminen puolittaa IPCC:n mallin lämpötilan nousut.</p><p><strong>Huomioon ottaen perusskenaarion epätodennäköisyyden ja veden positiivisen takaisinkytkennän puuttumisen Pariisin ilmastosopimukselta putoaa tieteellinen pohja täysin pois.</strong> On lisäksi useita tutkimustuloksia, jotka antavat CO2:lle puolet pienemmän lämmitysarvon (säteilypakote) kuin IPCC:n käyttämässä mallissa. Vuoden 2000 jälkeen ihmiskunnan CO2-päästöistä on tapahtunut kolmasosa, mutta lämpötila on pysynyt samalla tasolla. IPCC-raportissa vuodelta 2013 todetaan, että useiden riippumattomien lämpötilamittaussarjojen mukaan lämpeneminen on ollut 0,85 ⁰C aikavälillä 1880-2012. Vuosien 2016-17 El Nino-piikkien jälkeen lämpötila on palannut samalle tasolle, jolloin ero IPCC:n mallin ja mittausten välillä on kasvanut jo noin 50 prosenttiin. Kun nämä kriittiset tutkimus- ja mittaustulokset huomioidaan, niin edes perusskenaarion mukaiset kasvihuonepäästöt eivät saa aikaan pelättyä lämpenemistä.</p><p>Maailman energian kulutuksesta uusiutuvat energialähteet vuonna 2016 olivat 13,8 %, kun vastaava luku vuonna 1966 oli 15,6 %. Valtamedia on antanut sellaisen kuvan, että tuuli- ja aurinkoenergia ovat valmiita korvaamaan fossiilisia polttoaineita, mutta vuonna 2016 niiden osuus oli vain 0,8 %, <strong>kuva 3</strong>. Kansainvälinen energiatoimisto (International Energy Agency) on laskenut, että jos tuuli- ja aurinkoenergian osuus halutaan nostaa tasolle 3,7 %, niin vaatisi vuosien 2017-2040 aikana tukea yhteensä 3600 miljardia dollaria.</p><p>Saksan &rdquo;Energiewenden&rdquo; (muutos fossiilisista polttoaineista uusiutuviin) piti osoittaa, kuinka muutos tapahtuu. Vuonna 2016 tuuli- ja aurinkoenergian osuus Saksassa oli 3,3 %. Muutoksen voidaan arvioida täysin epäonnistuneen, sillä Euroopassa vain Tanskassa on korkeampi sähkön hinta, ja Saksa ei ole onnistunut juurikaan pudottamaan hiilidioksidipäästöjään. Hiilidioksidipäästöjen hylkiömaaksi leimattu USA on pienentänyt eniten eli 12 % hiilidioksidipäästöjään vuodesta 2005 vuoteen 2015 mennessä lähinnä särötystekniikalla tuotetulla kaasulla.</p><p>Koska tehokkain hiilidioksidipäästöjä vähentävä ydinvoima on epäsuosiossa monessa maassa, niin todellisuudessa <strong>teollisuusmailla ei ole osoittaa mitään toimivia ratkaisuja kehitysmaiden hiilivapaaseen energian tuotantoon</strong>. Kehitysmaat on ajettu nurkkaan energiainvestoinneissa, koska Maailmanpankki ei anna niille lainaa luotettaviin ja edullisiin kivihiilivoiman investointeihin. Sen sijaan Saksa ja Kiina investoivat edelleen kivihiilivoimaan ja Saksa jopa ruskohiileen.</p><p>Epärealistinen lähestymistapa Pariisin ilmastosopimuksessa näkyy myös siinä, että kehitysmaille suunnattavaa <strong>vuosittaista 100 miljardin avustusta</strong> Green Climate Fundiin oli kertynyt vuodesta 2013 tammikuuhun 2018 mennessä vain 10,3 miljardia, josta USA:n antama osuus Obaman hallituskaudella on n. 3 miljardia ja sitä tuskin tulee lisää &ndash; kiitos presidentti Trumpin. Kun mediahössötys Pariisin ilmastosopimuksen ympärillä laimenee, niin havaitaan, että maailman johtajat saivat sopimuksen aikaan, jolla ei saada mitään aikaan.</p><p><strong>Pariisin ilmastosopimus on kokenut kehtokuoleman</strong>. Tästä seikasta valtamedia vaikenee visusti ja kieltäytyy uutisoimasta asian tilaa. Onko mukana häveliäisyyttä, kun maailman valtioiden päämiehet saatiin mukaan sopimukseen, jonka perusteista heillä ei ollut todellista tietoa? Tähän voi ironisesti todeta, että omat koirat purivat, koska IPCC on nimenomaan maailman päämiesten aikaansaama luomus.</p><p>Tämän jutun tiedot perustuvat tieteelliseen vertaisarvioituun artikkeliin &rdquo;Challenging the scientific basis of the Paris climate agreement&rdquo;, joka on julkaistu huhtikuussa 2018 International Journal of Climate Change Strategies and Management-lehdessä:</p><p><a href="https://www.emeraldinsight.com/doi/full/10.1108/IJCCSM-05-2017-0107">https://www.emeraldinsight.com/doi/full/10.1108/IJCCSM-05-2017-0107</a></p><p>Talouselämä-lehti on julkaissut tästä asiasta lyhyemmän versioni Tebatii-juttuna 11.5.18.</p><p>Blogin aihepiiriin liittyvät kommentit ovat tervetulleita, mutta poistan asian ulkopuolelle menevät kommentit. Jos joku haluaa esimerkiksi tuoda esiin omia ilmastomallejaan, niin kirjoittakoon oman blogin.</p><p><strong>Linkkejä:</strong></p><p>Green Climate Fund: <a href="https://www.greenclimate.fund/what-we-do/portfolio-dashboard">https://www.greenclimate.fund/what-we-do/portfolio-dashboard</a><br /><br />Energian kulutus, viitteet:&nbsp;<br /><br /><a href="https://www.bp.com/content/dam/bp/en/corporate/pdf/energy-economics/statistical-review-2017/bp-statistical-review-of-world-energy-2017-full-report.pdf">https://www.bp.com/content/dam/bp/en/corporate/pdf/energy-economics/statistical-review-2017/bp-statistical-review-of-world-energy-2017-full-report.pdf</a></p><p>++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++</p><p>Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen kuuden vuoden aikana.</p><p>Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta:&nbsp;<a href="http://www.climatexam.com/">www.climatexam.com</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Tähän mennessä 170 maata on ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen. Sopimuksen tavoite on pitää maapallon ilmaston lämpeneminen alle 2 asteessa vuodesta 1750 laskettuna.  Tieteellisistä perusteista sopimuksessa ei ole mitään mainintaa. Nämä perusteet tulevat IPCC:ltä (Intergovernmental Panel on Climate Change). Tieteellisten puutteiden lisäksi teknologiset keinot hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen näyttävät erittäin huonoilta.

IPCC on määritellyt 2 ⁰C sellaiseksi rajaksi, jolloin maapallon ilmastoon voi tulla pysyväluontoinen muutos vaaralliseen suuntaan. Tietokonemallien perusteella mm. poikkeukselliset sääilmiöt yleistyvät, satomäärät romahtavat, jäätiköt sulavat, ihmisiä kuolee helleaaltoihin ja merenpinta nousee merkittävästi. Toistaiseksi mikään näistä asioista ei ole menossa huonompaan suuntaan. Hirmumyrskyt eivät ole lisääntyneet, satomäärät ovat kasvaneet myös kuumissa maissa, maapallo vihertyy, kylmä ilma tappaa edelleen enemmän kuin kuuma, ja merenpinnan nousu on ollut normaalia. Jäämeren jään pinta-ala on pienentynyt 9-20 % vuodenajasta riippuen pysyen nykytasolla n. 10 vuotta, mutta ei ole sulanut kokonaan kuten mm. nobelisti Al Gore ennusti ja jääkarhuja on enemmän kuin sataan vuoteen.

Sopimuksessa puhutaan perusskenaariosta (Baseline scenario), jolla tarkoitetaan skenaariota, kun mitään toimenpiteitä ei tehdä kasvihuonepäästöjen rajoittamiseksi. Perusskenaarioksi on valittu pelottavin ja itse asiassa mahdoton IPCC:n skenaario RCP8.5, jossa lämpötila nousee keskimäärin 4,25 ⁰C vuoteen 2100 mennessä. Jotta tämä toteutuisi hiilidioksidin (CO2) pitoisuus pitäisi nousta jatkossa 6,4 ppm vuodessa, kun 2000-luvulla nousuvauhti on ollut vain 2,2 ppm vuodessa. CO2-emissiot ovat olleet lähes samalla tasolla kuusi vuotta peräjälkeen, joten tämä nykytilanne eli ”Business as usual” (BAU) olisi paljon perustellumpi vertailutaso. IPCC:n perusskenaarion toteutumiselle on yksi merkittävä este. Useiden lähteiden mukaan (mm. BP) tiedossa olevat konventionaaliset öljy- ja kaasuvarat loppuvat nykykulutuksellakin jo 2060-luvulla. Tosin kokemus on osoittanut, että nämä ennusteet eivät toteudu. Rooman klubi, joka koostui viisaista ja oikein viisaista miehistä, ennusti vuonna 1972 öljyn ja kaasun loppuvan 1992-93. Vahvasti epäilen, onko perusskenaarion edellytyksiä kerrottu eri maiden päättäjille totuudenmukaisesti.

Kun nykytilanteen mukainen CO2-kasvuvauhti säilyy ennallaan, niin vuosisadan lopussa oltaisiin CO2-pitoisuudessa tasolla 580-590 ppm. Kun käytetään IPCC:n omaa laskentatapaa, niin lämpötilan nousu olisi alle 2 ⁰C vuonna 2100, kuva 1.

Valtamedia antaa suurelle yleisölle sen kuvan, että ilmastonmuutoksen syyt on tieteellisesti pätevästi todistettu johtuvan vain ihmisestä ja puhutaan tieteellisestä konsensuksesta. Tieteessä ei ole konsensusta. Muusta kuin ihmisestä johtuvaa lämpenemistä käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja on pitkälti yli tuhat. IPCC:n ilmastomallissa ilmakehän suhteellinen kosteus säilyy vakiona, joka aiheuttaa kasvihuonekaasuista johtuvan lämpötilan nousun tuplaantumisen, ja jota kutsutaan veden positiiviseksi takaisinkytkennäksi. Systeemitekniikan asiantuntijat tietävät, että positiivista takaisinkytkentää ei luonnosta löydy, koska se johtaisi aina katastrofiin.

On julkaistu useita tutkimuksia, joihin lukeutuu myös allekirjoittaneen pari julkaisua, joissa tällaista ilmiötä ei löydy maapallon ilmastosta. Vakuuttavin näyttö asiasta löytyy suorista kosteusmittauksista, joista on esimerkki kuvassa 2 Kuvassa näkyy myös ”Tekijä X”, joka on niiden ilmastonmuutosvoimien vaikutus, joka tarvitaan selittämään mitatun ja hiilidioksidin aiheuttaman lämpötilanousun ero omassa mallissani.

Kuvan mukaisesti ilmakehän veden määrä ei ole käyttäytynyt, kuten IPCC:n mallissa lasketaan. Voimakkaan lämpenemisen aikana vuosina 1979-2000 pitkän aikavälin veden määrä hitusen laski ilmakehässä, kun sen olisi IPCC:n mallin mukaan pitänyt nousta. Sen sijaan lyhytaikaisissa muutoksissa eli El Nino/La Nina-ilmiössä vesi kaksinkertaistaa alkuperäisen lämpötilamuutoksen johtuen mm. siitä, että vesi on n. 12-kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin CO2. Veden vahvuus selittää, miksi niinkin paikallinen ilmiö vaikuttaa maapallon laajuisesti kuten vuoden 2016-17 El Nino. Veden pitkänaikavälin positiivisen takaisinkytkennän puuttuminen puolittaa IPCC:n mallin lämpötilan nousut.

Huomioon ottaen perusskenaarion epätodennäköisyyden ja veden positiivisen takaisinkytkennän puuttumisen Pariisin ilmastosopimukselta putoaa tieteellinen pohja täysin pois. On lisäksi useita tutkimustuloksia, jotka antavat CO2:lle puolet pienemmän lämmitysarvon (säteilypakote) kuin IPCC:n käyttämässä mallissa. Vuoden 2000 jälkeen ihmiskunnan CO2-päästöistä on tapahtunut kolmasosa, mutta lämpötila on pysynyt samalla tasolla. IPCC-raportissa vuodelta 2013 todetaan, että useiden riippumattomien lämpötilamittaussarjojen mukaan lämpeneminen on ollut 0,85 ⁰C aikavälillä 1880-2012. Vuosien 2016-17 El Nino-piikkien jälkeen lämpötila on palannut samalle tasolle, jolloin ero IPCC:n mallin ja mittausten välillä on kasvanut jo noin 50 prosenttiin. Kun nämä kriittiset tutkimus- ja mittaustulokset huomioidaan, niin edes perusskenaarion mukaiset kasvihuonepäästöt eivät saa aikaan pelättyä lämpenemistä.

Maailman energian kulutuksesta uusiutuvat energialähteet vuonna 2016 olivat 13,8 %, kun vastaava luku vuonna 1966 oli 15,6 %. Valtamedia on antanut sellaisen kuvan, että tuuli- ja aurinkoenergia ovat valmiita korvaamaan fossiilisia polttoaineita, mutta vuonna 2016 niiden osuus oli vain 0,8 %, kuva 3. Kansainvälinen energiatoimisto (International Energy Agency) on laskenut, että jos tuuli- ja aurinkoenergian osuus halutaan nostaa tasolle 3,7 %, niin vaatisi vuosien 2017-2040 aikana tukea yhteensä 3600 miljardia dollaria.

Saksan ”Energiewenden” (muutos fossiilisista polttoaineista uusiutuviin) piti osoittaa, kuinka muutos tapahtuu. Vuonna 2016 tuuli- ja aurinkoenergian osuus Saksassa oli 3,3 %. Muutoksen voidaan arvioida täysin epäonnistuneen, sillä Euroopassa vain Tanskassa on korkeampi sähkön hinta, ja Saksa ei ole onnistunut juurikaan pudottamaan hiilidioksidipäästöjään. Hiilidioksidipäästöjen hylkiömaaksi leimattu USA on pienentänyt eniten eli 12 % hiilidioksidipäästöjään vuodesta 2005 vuoteen 2015 mennessä lähinnä särötystekniikalla tuotetulla kaasulla.

Koska tehokkain hiilidioksidipäästöjä vähentävä ydinvoima on epäsuosiossa monessa maassa, niin todellisuudessa teollisuusmailla ei ole osoittaa mitään toimivia ratkaisuja kehitysmaiden hiilivapaaseen energian tuotantoon. Kehitysmaat on ajettu nurkkaan energiainvestoinneissa, koska Maailmanpankki ei anna niille lainaa luotettaviin ja edullisiin kivihiilivoiman investointeihin. Sen sijaan Saksa ja Kiina investoivat edelleen kivihiilivoimaan ja Saksa jopa ruskohiileen.

Epärealistinen lähestymistapa Pariisin ilmastosopimuksessa näkyy myös siinä, että kehitysmaille suunnattavaa vuosittaista 100 miljardin avustusta Green Climate Fundiin oli kertynyt vuodesta 2013 tammikuuhun 2018 mennessä vain 10,3 miljardia, josta USA:n antama osuus Obaman hallituskaudella on n. 3 miljardia ja sitä tuskin tulee lisää – kiitos presidentti Trumpin. Kun mediahössötys Pariisin ilmastosopimuksen ympärillä laimenee, niin havaitaan, että maailman johtajat saivat sopimuksen aikaan, jolla ei saada mitään aikaan.

Pariisin ilmastosopimus on kokenut kehtokuoleman. Tästä seikasta valtamedia vaikenee visusti ja kieltäytyy uutisoimasta asian tilaa. Onko mukana häveliäisyyttä, kun maailman valtioiden päämiehet saatiin mukaan sopimukseen, jonka perusteista heillä ei ollut todellista tietoa? Tähän voi ironisesti todeta, että omat koirat purivat, koska IPCC on nimenomaan maailman päämiesten aikaansaama luomus.

Tämän jutun tiedot perustuvat tieteelliseen vertaisarvioituun artikkeliin ”Challenging the scientific basis of the Paris climate agreement”, joka on julkaistu huhtikuussa 2018 International Journal of Climate Change Strategies and Management-lehdessä:

https://www.emeraldinsight.com/doi/full/10.1108/IJCCSM-05-2017-0107

Talouselämä-lehti on julkaissut tästä asiasta lyhyemmän versioni Tebatii-juttuna 11.5.18.

Blogin aihepiiriin liittyvät kommentit ovat tervetulleita, mutta poistan asian ulkopuolelle menevät kommentit. Jos joku haluaa esimerkiksi tuoda esiin omia ilmastomallejaan, niin kirjoittakoon oman blogin.

Linkkejä:

Green Climate Fund: https://www.greenclimate.fund/what-we-do/portfolio-dashboard

Energian kulutus, viitteet: 

https://www.bp.com/content/dam/bp/en/corporate/pdf/energy-economics/statistical-review-2017/bp-statistical-review-of-world-energy-2017-full-report.pdf

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen kuuden vuoden aikana.

Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: www.climatexam.com

 

]]>
36 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255359-pariisin-ilmastosopimukselta-puuttuu-tieteellinen-ja-teknologinen-pohja#comments Ilmastonmuutos Pariisin ilmastosopimus Wed, 16 May 2018 05:21:54 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255359-pariisin-ilmastosopimukselta-puuttuu-tieteellinen-ja-teknologinen-pohja
Kokemusperäisesti todetut, ilmaston lämpötilaan vaikuttavat tekijät http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255339-kokemusperaisesti-todetut-ilmaston-lampotilaan-vaikuttavat-tekijat <p>Mitä olen asiaan perehtymällä viimeisen lähes neljän vuosikymmenen aikana oppinut uhkaavaksi väitetystä, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä? Ehkä seuraava yhteenvetoni kertoo olennaisimman siitä, miksi ihmisperäiset hiilidioksdipäästöt eivät ilmaston lämpenemistä hallitse.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Svante Arrhenius testeissään totesi hiilidioksidin kasvihuonekaasuominaisuudet. Ymmärrykseni mukaan hän ei kuitenkaan hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä uhkaavana pitänyt. Sensijaan hän totesi sen kasvillisuudelle edullisena. Olen myös ymmärtänyt, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden osuus ilmaston kokonaislämpenemisessä ei vielä liittynyt hänen tutkimuksiinsa, ja vielä vähemmän ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus siinä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>1980-luvulla luin erästä suomalaista, akateemista kirjoitusta, jossa jääkairausnäytteiden perusteella yritettiin väittää, että viimeisen 800 000 vuoden jäätiköitymis- ja lämpenemiskausien ajalta todettu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja ilmaston lämpötilan välinen korrelaatio selittyy ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun aiheuttamaksi uskotulla ilmaston lämpenemisellä. Myöhemmin tämä on korjattu toteamalla, että silloin onkin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ollut seurausta ilmaston lämpenemisestä eikä päinvastoin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>1980-luvun lopulla YK:n poliitikot uskoivat ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen olevan hallitseva syy senaikaiseen ilmaston lämpenemiseen ja aiheuttavan vastaisuudessa uhkaavaa ilmaston lämpenemistä. Kun varsinaista näyttöä todellisuudesta ei ollut, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC selvittämään tuon ilmaston uhkaavana pidetyn, ihmisperäisistä hiilidiokdipäästöistä aiheutuvaksi uskotun lämpenemisen tieteellinen tausta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun Rion konferenssiin mennessä 1992 ei ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle lämpenemiselle ollut tieteellistä perustetta olemassa, pidettiin kuitenkin moraalisesti oikeana ryhtyä varovaisuussyistä kustannustehokkaasti leikkaamaan ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Tämä sitten johti Kioto-protokollan mukaisiin leikkauksiin, mistä seurasi vain menetyksiä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun todellisuudesta ei havaintoihin perustuvaa näyttöä ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä johtuvaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ollut todettavissa, turvauduttiin ilmastomalleihin. Ilmastomallien ongelmallisena haasteena näen jo sekä käytettävissä olevien ilmastomallienmallien että niissä käytettävien parametrien uskottavuuden. Kun esim. ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuudelle viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa ei todellisuudesta näyttöä ollut, käänteisin laskelmin oletettiin tuon hiilidioksipitoisuuden kokonaisnousun olevan kokonaan ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutuvaa. Vaikka nämä ilmastomallit näin ajankohtaisen lämpötilan mukaisia tuloksia tuottaakin, niillä ei ole ilmaston lämpötiloja pystytty ennustamaan eikä myöskään asianmukaisesti arvioimaan menneitä lämpötiloja.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Pariisin sopimus perustuu ns. ilmastoherkkyyteen, mikä tarkoittaa ilmaston lämpötilan nousua ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Kun uskotunlaista ilmastoherkkyyttä ei todellisuudesta tehdyin havainnoin ei voitu määrittää, sen IPCC:n omaksuma arvio perustui ilmastomallilaskelmiin. Kun tämä muutenkin epätarkaksi osoittautunut ja ilman näyttöä todellisuudesta oleva arvio ilmaston herkkyydestä oli keskimäärin noin 3 C-astetta, Pariisin sopimuksen tavoitteeksi asetettiin pitäytyminen alle 2 C-asteessa ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä vähentämällä, tavoitteena päästä aina 1,5 C-asteeseen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>IPCC:n omaksumaan, hypoteettiseen &ndash; so. ilman näyttöä todellisuudesta olevaan &ndash; ilmaston herkkyysarvioon perustuva Pariisin sopimus ei tule johtamaan toimiviin ratkaisuihin. Se on vain IPCC:n omaksuma hypoteettinen ilmastoherkkyys, minkä asiaan paneutuneet tutkijat ovat todenneet epätarkaksi ja liioitelluksi jopa siinä määrin, ettei sitä pystytä nollasta erottamaan; viittaus puheenvuorooni <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia</a> :</p> <ul><li><p>&rdquo;Luonnonlakien mukaan kaikki hiilidioksidipäästöt lähteistä ilmakehään ja kaikki hiilidioksidiabsorptiot ilmakehästä nieluihin yhdessä, dynaamiseen tasapainoon hakeutuessaan, määräävät, mille tasolle ilmakehän hiililidioksidipitoisuus hakeutuu. Jos nuo päästöt yhteensä ovat suuremmat kuin nuo absorptiot yhteensä, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee. Kun viimeaikoina ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärässä on ollut korkeintaan luokkaa 5 %, tässä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakin tuo ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen prosentuaalinen osuus on vain tuo sama eli korkeintaan 5 %. Toisin sanoen tämä jo osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun voi olennaiseti vaikuttaa.</p></li><li><p>Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), jolle todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. Havainnot osoittavat sen olevan niin perusteellisesti virheellinen , ettei tuota ilmaston herkkyyttä pystytä erottamaan nollasta. Esim. David Wojick toteaa, että vuodesta 1979 alkaen tehtyjen sateliittihavaintojen perusteella on osoitettavissa, että viimeisen jo lähes neljän vuosikymmenen ajalta ilmaston herkkyyttä ei nollasta voida erottaa. Olen jo aikaisemmin kertonut muistakin havainnoista, joiden mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu. Näin toteavat mm. asiaan itse tarkkaan perehtynyt Nir Shaviv sekä Atlantan yliopiston emeritusprofessori Judith Curry. Linkki&nbsp;<a href="http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-clim" target="_blank">http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-clim</a>... osoittaa, miten runsaasti näihin, mataliin, jopa nollaa lähestyviin, ilmaston herkkyyttä osoittaviin näkemyksiin liittyviä itsenäisiä tutkijoita on havaittavissa. Kun vielä todetaan, että geologiset ja viimeaikaiset havainnot viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystrendit seuraavat ilmaston lämpötilamuutosten trendejä eikä päinvastoin, ei siihen jää minkäänlaista sijaa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle.&rdquo; <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253780-co2-paastot-eivat-ole-ilmaston-lampenemisuhka">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253780-co2-paastot-eivat-ole-ilmaston-lampenemisuhka</a> .</p></li></ul> <p>&nbsp;</p> <p>Linkissäni <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253780-co2-paastot-eivat-ole-ilmaston-lampenemisuhka">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253780-co2-paastot-eivat-ole-ilmaston-lampenemisuhka</a> olen todennut:</p> <p>&nbsp;</p> <p>&rdquo;Tänä aamuna, kun katselin jokseenkin pilvettömälle taivaalle, siellä näkyivät suihkukoneiden jättämät pilvivanat, mikä osoittaa, että ilmakehän sillä korkeudella on vesihöyrypitoisuus niin korkea että näiden suihkukoneiden vesihöyrypitoiset savukaasut tiivistyvät pilvipisaroiksi. Edellisten, kipakampien pakkasöiden jälkeen en suihkukoneiden todennut noita varhaisaamun pilvivanoja synnyttävän. Kun nyt juuri ilmasto on täällä lämpenemässä, kasvihuonekaasuna &ndash; auringon säteilymuutosten lisäksi &ndash; sitä on edistämässä vesihöyry, missä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ei näkyvää roolia ole.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Olen syyskesällä seurannut myös hallaöiden kehittymistä liittyen noihin suihkukoneiden jättämiin pilvivanoihin. Olen todennut, että hallayö on odotettavissa, jos iltasella noihin suihkukoneiden lentoihin ei pilvivanoja liity, mikä osoittaa ainakin ilmaston paikallisen kosteuden vähäisyyttä. Siinäkään ei ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta kasvihuonekaasuna näytä havaittavasti olevan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Olen täällä myös kertonut, kuinka Afrikan kuivilla savanneilla maanpinnalla ilman lämpötila päivällä voi olla jopa 70 C-astetta ja yöaikana jopa pakkasella. Olen tulkinnut tämän niin, että kylmät yöt johtuvat ilmakehän olennaisena kasvihuonekaasuna toimivan vesihöyryn puutteesta, mitä ilmakehässä nykyisin oleva hiilidioksidipitoisuus ei pysty havaittavasti korvaamaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun puhutaan föhn-tuulesta Suomessa, siinä ilmatieteilijät puhuvat vain Norjan vuoriston yli tulevasta lämmennneestä ilmasta Suomeen. Itse olen pannut merkille, että tuossa föhn-tuulen tuomassa ilmassa voi olla vielä kosteutta niin paljon, että suihkuneiden jättämiä pilvivanoja on havaittavissa. Toisin sanoen se on kasvihuoneilmiö, joka ehkä jopa hallitsevasti estää tänne Suomeen tuulen tuoman ilman jäähtymistä, missä taaskaan ei ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella havaittavaa roolia ole.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lopuksi kertaan sen, mitä olen näillä sivuilla jo monesti todennut:&nbsp;Hiilidioksidipäästöjen ennenaikaiset leikkaukset tuottavat vain menetyksiä. Niistä luopuminen tulee asianmukaiseksi vasta sitten, kun ne voidaan korvata kilpailukykyisillä energiantuotantomenetelmillä!&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ilmaston varsinainen lämmönlähde on aurinko. Ilmaston lämpötilan vaihtelu perustuu yksinkertaisesti siihen, miten auringosta tuleva lämpö pääsee ilmastomme lämpötilaan vaikuttamaan. Oman näkemykseni mukaan viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana avainmekanismeja ilmaston lämpötilasäätelyssä ovat olleet:</p> <ul><li><p>Mannerliikunnot, jotka ovat muuttaneet valtamerien virtauksia niin, että päiväntasaaja- alueella lämpötila liitukaudelta on laskenut pari C-astetta, pohjoisilla polaarialueilla se on laskenut parikymmentä C-astetta ja eteläisillä polaarialuella lämpötilan lasku on ollut jopa 40 C-astetta.</p></li><li><p>Viimeisen 800 000 vuoden aikana jäätiköitymiskausiin ja niiden välisiin lämpenemiskausiin liittyen orbitaaliset seikat &ndash; so. lähinnä se, millä etäisyydellä maapallo on elliptisellä radallaan aurinkoon nähden &ndash; on määrännyt ilmaston lämpötilaa maapallolla.</p></li></ul> <ul><li><p>Nykyisenä lämpimänä kautetena ilmaston lämpötilamuutokset ovat seurausta auringon aktiivisuusmuutoksista, mikä on havainnoitavissa lähinnä auringonpilkkuhavaintoihin liittyen. Auringon aktiivisuuden kasvaessa maapalloa ympäröivä magneettikenttä muuttuu niin, että maapallolle tuleva kosminen säteily vähenee, mistä sitten seuraa kosmismisen säteilyn pilvipeitteitä katalysoivan vaikutuksen väheneminen ja sitä tietä ilmaston lisääntyvä lämpeneminen. Esimerkiksi El Niño-ilmiöön liittyvä lämpeneminen on tästä esimerkki.</p></li><li><p>Esimerkiksi kun David Wojick on sateliittimittauksiin perustuen todenut, että ilmaston herkkyyttä viimeisten noin neljän vuosikymmenen aikana ei ole nollasta voitu erottaa, siinä vuodesta 1998 tapahtunut lämpötilatason muutos selittyy silloisesta, voimakkaasta El Niño-ilmiöstä.</p></li></ul> <p>&nbsp;</p> <p>Lopuksi haluan vielä toistaa sen , mitä edellä lainauksena jo totesin:</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><strong>Hiilidioksidipäästöjen ennenaikaiset leikkaukset tuottavat vain menetyksiä. Niistä luopuminen tulee asianmukaiseksi vasta sitten, kun ne voidaan korvata kilpailukykyisillä energiantuotantomenetelmillä!</strong></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä olen asiaan perehtymällä viimeisen lähes neljän vuosikymmenen aikana oppinut uhkaavaksi väitetystä, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä? Ehkä seuraava yhteenvetoni kertoo olennaisimman siitä, miksi ihmisperäiset hiilidioksdipäästöt eivät ilmaston lämpenemistä hallitse.

 

Svante Arrhenius testeissään totesi hiilidioksidin kasvihuonekaasuominaisuudet. Ymmärrykseni mukaan hän ei kuitenkaan hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä uhkaavana pitänyt. Sensijaan hän totesi sen kasvillisuudelle edullisena. Olen myös ymmärtänyt, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden osuus ilmaston kokonaislämpenemisessä ei vielä liittynyt hänen tutkimuksiinsa, ja vielä vähemmän ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus siinä.

 

1980-luvulla luin erästä suomalaista, akateemista kirjoitusta, jossa jääkairausnäytteiden perusteella yritettiin väittää, että viimeisen 800 000 vuoden jäätiköitymis- ja lämpenemiskausien ajalta todettu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja ilmaston lämpötilan välinen korrelaatio selittyy ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun aiheuttamaksi uskotulla ilmaston lämpenemisellä. Myöhemmin tämä on korjattu toteamalla, että silloin onkin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ollut seurausta ilmaston lämpenemisestä eikä päinvastoin.

 

1980-luvun lopulla YK:n poliitikot uskoivat ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen olevan hallitseva syy senaikaiseen ilmaston lämpenemiseen ja aiheuttavan vastaisuudessa uhkaavaa ilmaston lämpenemistä. Kun varsinaista näyttöä todellisuudesta ei ollut, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC selvittämään tuon ilmaston uhkaavana pidetyn, ihmisperäisistä hiilidiokdipäästöistä aiheutuvaksi uskotun lämpenemisen tieteellinen tausta.

 

Kun Rion konferenssiin mennessä 1992 ei ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle lämpenemiselle ollut tieteellistä perustetta olemassa, pidettiin kuitenkin moraalisesti oikeana ryhtyä varovaisuussyistä kustannustehokkaasti leikkaamaan ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Tämä sitten johti Kioto-protokollan mukaisiin leikkauksiin, mistä seurasi vain menetyksiä.

 

Kun todellisuudesta ei havaintoihin perustuvaa näyttöä ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä johtuvaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ollut todettavissa, turvauduttiin ilmastomalleihin. Ilmastomallien ongelmallisena haasteena näen jo sekä käytettävissä olevien ilmastomallienmallien että niissä käytettävien parametrien uskottavuuden. Kun esim. ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuudelle viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa ei todellisuudesta näyttöä ollut, käänteisin laskelmin oletettiin tuon hiilidioksipitoisuuden kokonaisnousun olevan kokonaan ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutuvaa. Vaikka nämä ilmastomallit näin ajankohtaisen lämpötilan mukaisia tuloksia tuottaakin, niillä ei ole ilmaston lämpötiloja pystytty ennustamaan eikä myöskään asianmukaisesti arvioimaan menneitä lämpötiloja.

 

Pariisin sopimus perustuu ns. ilmastoherkkyyteen, mikä tarkoittaa ilmaston lämpötilan nousua ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Kun uskotunlaista ilmastoherkkyyttä ei todellisuudesta tehdyin havainnoin ei voitu määrittää, sen IPCC:n omaksuma arvio perustui ilmastomallilaskelmiin. Kun tämä muutenkin epätarkaksi osoittautunut ja ilman näyttöä todellisuudesta oleva arvio ilmaston herkkyydestä oli keskimäärin noin 3 C-astetta, Pariisin sopimuksen tavoitteeksi asetettiin pitäytyminen alle 2 C-asteessa ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä vähentämällä, tavoitteena päästä aina 1,5 C-asteeseen.

 

IPCC:n omaksumaan, hypoteettiseen – so. ilman näyttöä todellisuudesta olevaan – ilmaston herkkyysarvioon perustuva Pariisin sopimus ei tule johtamaan toimiviin ratkaisuihin. Se on vain IPCC:n omaksuma hypoteettinen ilmastoherkkyys, minkä asiaan paneutuneet tutkijat ovat todenneet epätarkaksi ja liioitelluksi jopa siinä määrin, ettei sitä pystytä nollasta erottamaan; viittaus puheenvuorooni http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia :

  • ”Luonnonlakien mukaan kaikki hiilidioksidipäästöt lähteistä ilmakehään ja kaikki hiilidioksidiabsorptiot ilmakehästä nieluihin yhdessä, dynaamiseen tasapainoon hakeutuessaan, määräävät, mille tasolle ilmakehän hiililidioksidipitoisuus hakeutuu. Jos nuo päästöt yhteensä ovat suuremmat kuin nuo absorptiot yhteensä, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee. Kun viimeaikoina ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärässä on ollut korkeintaan luokkaa 5 %, tässä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakin tuo ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen prosentuaalinen osuus on vain tuo sama eli korkeintaan 5 %. Toisin sanoen tämä jo osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun voi olennaiseti vaikuttaa.

  • Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), jolle todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. Havainnot osoittavat sen olevan niin perusteellisesti virheellinen , ettei tuota ilmaston herkkyyttä pystytä erottamaan nollasta. Esim. David Wojick toteaa, että vuodesta 1979 alkaen tehtyjen sateliittihavaintojen perusteella on osoitettavissa, että viimeisen jo lähes neljän vuosikymmenen ajalta ilmaston herkkyyttä ei nollasta voida erottaa. Olen jo aikaisemmin kertonut muistakin havainnoista, joiden mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu. Näin toteavat mm. asiaan itse tarkkaan perehtynyt Nir Shaviv sekä Atlantan yliopiston emeritusprofessori Judith Curry. Linkki http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-clim... osoittaa, miten runsaasti näihin, mataliin, jopa nollaa lähestyviin, ilmaston herkkyyttä osoittaviin näkemyksiin liittyviä itsenäisiä tutkijoita on havaittavissa. Kun vielä todetaan, että geologiset ja viimeaikaiset havainnot viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystrendit seuraavat ilmaston lämpötilamuutosten trendejä eikä päinvastoin, ei siihen jää minkäänlaista sijaa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle.” http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253780-co2-paastot-eivat-ole-ilmaston-lampenemisuhka .

 

Linkissäni http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253780-co2-paastot-eivat-ole-ilmaston-lampenemisuhka olen todennut:

 

”Tänä aamuna, kun katselin jokseenkin pilvettömälle taivaalle, siellä näkyivät suihkukoneiden jättämät pilvivanat, mikä osoittaa, että ilmakehän sillä korkeudella on vesihöyrypitoisuus niin korkea että näiden suihkukoneiden vesihöyrypitoiset savukaasut tiivistyvät pilvipisaroiksi. Edellisten, kipakampien pakkasöiden jälkeen en suihkukoneiden todennut noita varhaisaamun pilvivanoja synnyttävän. Kun nyt juuri ilmasto on täällä lämpenemässä, kasvihuonekaasuna – auringon säteilymuutosten lisäksi – sitä on edistämässä vesihöyry, missä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella ei näkyvää roolia ole.

 

Olen syyskesällä seurannut myös hallaöiden kehittymistä liittyen noihin suihkukoneiden jättämiin pilvivanoihin. Olen todennut, että hallayö on odotettavissa, jos iltasella noihin suihkukoneiden lentoihin ei pilvivanoja liity, mikä osoittaa ainakin ilmaston paikallisen kosteuden vähäisyyttä. Siinäkään ei ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta kasvihuonekaasuna näytä havaittavasti olevan.

 

Olen täällä myös kertonut, kuinka Afrikan kuivilla savanneilla maanpinnalla ilman lämpötila päivällä voi olla jopa 70 C-astetta ja yöaikana jopa pakkasella. Olen tulkinnut tämän niin, että kylmät yöt johtuvat ilmakehän olennaisena kasvihuonekaasuna toimivan vesihöyryn puutteesta, mitä ilmakehässä nykyisin oleva hiilidioksidipitoisuus ei pysty havaittavasti korvaamaan.

 

Kun puhutaan föhn-tuulesta Suomessa, siinä ilmatieteilijät puhuvat vain Norjan vuoriston yli tulevasta lämmennneestä ilmasta Suomeen. Itse olen pannut merkille, että tuossa föhn-tuulen tuomassa ilmassa voi olla vielä kosteutta niin paljon, että suihkuneiden jättämiä pilvivanoja on havaittavissa. Toisin sanoen se on kasvihuoneilmiö, joka ehkä jopa hallitsevasti estää tänne Suomeen tuulen tuoman ilman jäähtymistä, missä taaskaan ei ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella havaittavaa roolia ole.

 

Lopuksi kertaan sen, mitä olen näillä sivuilla jo monesti todennut: Hiilidioksidipäästöjen ennenaikaiset leikkaukset tuottavat vain menetyksiä. Niistä luopuminen tulee asianmukaiseksi vasta sitten, kun ne voidaan korvata kilpailukykyisillä energiantuotantomenetelmillä!”

 

Ilmaston varsinainen lämmönlähde on aurinko. Ilmaston lämpötilan vaihtelu perustuu yksinkertaisesti siihen, miten auringosta tuleva lämpö pääsee ilmastomme lämpötilaan vaikuttamaan. Oman näkemykseni mukaan viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana avainmekanismeja ilmaston lämpötilasäätelyssä ovat olleet:

  • Mannerliikunnot, jotka ovat muuttaneet valtamerien virtauksia niin, että päiväntasaaja- alueella lämpötila liitukaudelta on laskenut pari C-astetta, pohjoisilla polaarialueilla se on laskenut parikymmentä C-astetta ja eteläisillä polaarialuella lämpötilan lasku on ollut jopa 40 C-astetta.

  • Viimeisen 800 000 vuoden aikana jäätiköitymiskausiin ja niiden välisiin lämpenemiskausiin liittyen orbitaaliset seikat – so. lähinnä se, millä etäisyydellä maapallo on elliptisellä radallaan aurinkoon nähden – on määrännyt ilmaston lämpötilaa maapallolla.

  • Nykyisenä lämpimänä kautetena ilmaston lämpötilamuutokset ovat seurausta auringon aktiivisuusmuutoksista, mikä on havainnoitavissa lähinnä auringonpilkkuhavaintoihin liittyen. Auringon aktiivisuuden kasvaessa maapalloa ympäröivä magneettikenttä muuttuu niin, että maapallolle tuleva kosminen säteily vähenee, mistä sitten seuraa kosmismisen säteilyn pilvipeitteitä katalysoivan vaikutuksen väheneminen ja sitä tietä ilmaston lisääntyvä lämpeneminen. Esimerkiksi El Niño-ilmiöön liittyvä lämpeneminen on tästä esimerkki.

  • Esimerkiksi kun David Wojick on sateliittimittauksiin perustuen todenut, että ilmaston herkkyyttä viimeisten noin neljän vuosikymmenen aikana ei ole nollasta voitu erottaa, siinä vuodesta 1998 tapahtunut lämpötilatason muutos selittyy silloisesta, voimakkaasta El Niño-ilmiöstä.

 

Lopuksi haluan vielä toistaa sen , mitä edellä lainauksena jo totesin:

 

Hiilidioksidipäästöjen ennenaikaiset leikkaukset tuottavat vain menetyksiä. Niistä luopuminen tulee asianmukaiseksi vasta sitten, kun ne voidaan korvata kilpailukykyisillä energiantuotantomenetelmillä!

]]>
38 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255339-kokemusperaisesti-todetut-ilmaston-lampotilaan-vaikuttavat-tekijat#comments Ilmastonmuutos Kokemusperäiset tiedot Tue, 15 May 2018 13:29:50 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255339-kokemusperaisesti-todetut-ilmaston-lampotilaan-vaikuttavat-tekijat
Trump hylkäsi Obaman ydinaseiden vihertämisohjelman http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255206-trump-hylkaa-obaman-ydinaseiden-vihertamisohjelman <p>Euroopplaisen vihreän &quot;edistymön&quot; ihailema Barack Obama sai rauhannobelin jo ennen presidenttiyttään. Tämä kovasti vihreiden mieleen ollut presidentti ennen presidenttiyttään lupasi eräässä puheessaan Berliinissä, että hän tyynnyttää myrskyt ja tuo rauhan maapallolle.</p><p>Obama ei montaa vaalilupausta pitänyt, mutta ilmastopolitiikassa annetuissa lupauksissa hän piti pintansa. Ilmastohössötys on mennyt kohtuullisen överiksi eurooppalaisen edistymön taputtaessa käsiään. Hyvä tarkoitus pyhittää kaiken.</p><p>Vuonna 2013 presidentti Barack Obama päätti viherryttää raskaimman mannerten välisen ydinaseistuksen eli ICBM:ien tuotannon ja huollon&nbsp;<a href="https://grist.org/climate-energy/even-nuclear-weapons-are-going-green/">https://grist.org/climate-energy/even-nuclear-weapons-are-going-green/</a>.&nbsp;Oheinen kuva on National Nuclear Security Administration (NNSA) nimisen USA:n liittohallituksen viraston hallinnoiman Texasissa sijaitsevan Pantex tuulipuiston&nbsp;<a href="https://www.thewindpower.net/windfarm_en_21677_pantex.php">https://www.thewindpower.net/windfarm_en_21677_pantex.php</a>&nbsp;&nbsp;logo. NNSA pitää mm. huolta USA:n ydinaseistuksen turvallisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä. Pantex-laitos on tärkein USA:n ydinaseiden tuotantoon ja niiden ylläpitoon osallistuva laitos.</p><p>Pantex-tuotantolaitoksen vihertävä tuulipuisto avattiin kesäkuussa 2014. Sitä oli juhlallisesti avaamassa kenraali Frank G Kotz. joka toimi NNSA:ta hallinoivana apulaisministerinä. Ydinpommien tuotantolaitoksen vihertämistä tervehdittiin avajaistilaisuudessa tärkeänä ilmastonmuutoksen vastaisena toimena <a href="https://pantex.energy.gov/news/press-releases/pantex-wind-farm-complete">https://pantex.energy.gov/news/press-releases/pantex-wind-farm-complete</a>.</p><p>Nyt on tämä kammottava fasisti Trump sitten lopettanut nämä Obaman ilmastopoliittiset höperyydet, on Euroopan vihreä edistymö ollut kauhuissaan.</p><p>Fasisti Trump on myös ajanut alas USA:n raskaan ydinaseistuksen ilmasto-ohjelman, mistä tietenkin Euroopan vihreä edistymö on syvästi murheissaan. Ensimmäisen linkkini linkit eli Obaman ilmoitukset raskaiden ydinaseiden ilmasto-ohjelmasta ovat poistettu verkosta.</p><p>Vihreä edistymö on tästä vihreiden ydinaseiden ilmasto-ohjelman purkamisesta tietenkin tyrmistynyt?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopplaisen vihreän "edistymön" ihailema Barack Obama sai rauhannobelin jo ennen presidenttiyttään. Tämä kovasti vihreiden mieleen ollut presidentti ennen presidenttiyttään lupasi eräässä puheessaan Berliinissä, että hän tyynnyttää myrskyt ja tuo rauhan maapallolle.

Obama ei montaa vaalilupausta pitänyt, mutta ilmastopolitiikassa annetuissa lupauksissa hän piti pintansa. Ilmastohössötys on mennyt kohtuullisen överiksi eurooppalaisen edistymön taputtaessa käsiään. Hyvä tarkoitus pyhittää kaiken.

Vuonna 2013 presidentti Barack Obama päätti viherryttää raskaimman mannerten välisen ydinaseistuksen eli ICBM:ien tuotannon ja huollon https://grist.org/climate-energy/even-nuclear-weapons-are-going-green/. Oheinen kuva on National Nuclear Security Administration (NNSA) nimisen USA:n liittohallituksen viraston hallinnoiman Texasissa sijaitsevan Pantex tuulipuiston https://www.thewindpower.net/windfarm_en_21677_pantex.php  logo. NNSA pitää mm. huolta USA:n ydinaseistuksen turvallisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä. Pantex-laitos on tärkein USA:n ydinaseiden tuotantoon ja niiden ylläpitoon osallistuva laitos.

Pantex-tuotantolaitoksen vihertävä tuulipuisto avattiin kesäkuussa 2014. Sitä oli juhlallisesti avaamassa kenraali Frank G Kotz. joka toimi NNSA:ta hallinoivana apulaisministerinä. Ydinpommien tuotantolaitoksen vihertämistä tervehdittiin avajaistilaisuudessa tärkeänä ilmastonmuutoksen vastaisena toimena https://pantex.energy.gov/news/press-releases/pantex-wind-farm-complete.

Nyt on tämä kammottava fasisti Trump sitten lopettanut nämä Obaman ilmastopoliittiset höperyydet, on Euroopan vihreä edistymö ollut kauhuissaan.

Fasisti Trump on myös ajanut alas USA:n raskaan ydinaseistuksen ilmasto-ohjelman, mistä tietenkin Euroopan vihreä edistymö on syvästi murheissaan. Ensimmäisen linkkini linkit eli Obaman ilmoitukset raskaiden ydinaseiden ilmasto-ohjelmasta ovat poistettu verkosta.

Vihreä edistymö on tästä vihreiden ydinaseiden ilmasto-ohjelman purkamisesta tietenkin tyrmistynyt?

]]>
3 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255206-trump-hylkaa-obaman-ydinaseiden-vihertamisohjelman#comments Hulluus Ilmastonmuutos Vihreys Ydinaseet Sat, 12 May 2018 09:12:01 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255206-trump-hylkaa-obaman-ydinaseiden-vihertamisohjelman
Hallitus ja Tiilikainen vahinkovihreyden linjalla http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255146-hallitus-ja-tiilikainen-vahinkovihreyden-linjalla <p>Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kommentoi (<a href="http://kimmotiilikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255125-perussuomalaisten-makela-vaaristelee" target="_blank">blogissaan</a>) tekemisiään arvostellutta aiempaa kirjoitustani. Tiilikainen arveli, etten olisi eduskunnassa oppinut ilmastopolitiikan perusasioita. Edelleen hän väittää, että päästökaupan piirissä kaikkien maiden päästöjä kohdeltaisiin samanarvoisesti ja että säännöt olisivat yhtä tiukat kaikissa EU:n jäsenmaissa.</p><p>Väite päästökaupan tasapuolisuudesta ei ole totta - EU:n Pariisin ilmastosopimuksen taakanjako on epäoikeudenmukainen. Itäisen Euroopan maissa, joissa päästövähennysinvestoinnit olisivat suhteessa edullisimpia, pyritään pieniin päästövähennyksiin. Suomen kaltaisissa maissa, joissa investoinnit ovat suhteessa kalliimpia, pyritään suuriin päästövähennyksiin.</p><p>Tämä taakanjako kiihdyttää suomalaisen teollisuuden ulosliputusta esimerkiksi Puolaan. Hiilivuoto kiihtyy, EU:n kokonaispäästöt kasvavat ja päästötavoitteet karkaavat. Edes vientimme sydäntä, metsäteollisuutta, ei hallitus pystynyt täysin puolustamaan. Jäi kyseenalaiseksi, missä määrin metsämme hyväksytään hiilinieluksi vai katsotaanko ne jopa päästölähteeksi.</p><p>Koska hallituksen ilmastopolitiikka on noin &quot;vahinkovihreää&quot;, en toivo kenenkään oppivan sellaista. Kun jopa oikeistohallitus toimii näin, pelottaa kansamme työllisyyden ja elinkustannusten kohtalo vihervasemmiston mahdollisen vallan myötä. Toivonkin mahdollisimman monen siirtyvän perussuomalaisen järkilinjan taakse myös ympäristöasioissa.</p><p>Hyvä ja isänmaallinen ympäristöministeri kertoisi ulkomailla Suomen saavutuksista ympäristönsuojelussa. Hänen tulisi kehua teollisuuden, kotitalouksien ja liikenteen tehneen jo tarvittavat ilmastopoliittiset toimet, ja vaatia muilta samaa.&nbsp;</p><p>Ministerin tulisi korostaa, että WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa on maailman paras ilmanlaatu. Jätteiden kierrätyksemme toimii mallikelpoisesti myös kohutun muovin osalta. Suomalaista ympäristöteknologian huippuosaamista tulee myydä vähemmän kehittyneisiin maihin. Näin hyötyvät sekä Suomen talous että maapallo.</p> Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kommentoi (blogissaan) tekemisiään arvostellutta aiempaa kirjoitustani. Tiilikainen arveli, etten olisi eduskunnassa oppinut ilmastopolitiikan perusasioita. Edelleen hän väittää, että päästökaupan piirissä kaikkien maiden päästöjä kohdeltaisiin samanarvoisesti ja että säännöt olisivat yhtä tiukat kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Väite päästökaupan tasapuolisuudesta ei ole totta - EU:n Pariisin ilmastosopimuksen taakanjako on epäoikeudenmukainen. Itäisen Euroopan maissa, joissa päästövähennysinvestoinnit olisivat suhteessa edullisimpia, pyritään pieniin päästövähennyksiin. Suomen kaltaisissa maissa, joissa investoinnit ovat suhteessa kalliimpia, pyritään suuriin päästövähennyksiin.

Tämä taakanjako kiihdyttää suomalaisen teollisuuden ulosliputusta esimerkiksi Puolaan. Hiilivuoto kiihtyy, EU:n kokonaispäästöt kasvavat ja päästötavoitteet karkaavat. Edes vientimme sydäntä, metsäteollisuutta, ei hallitus pystynyt täysin puolustamaan. Jäi kyseenalaiseksi, missä määrin metsämme hyväksytään hiilinieluksi vai katsotaanko ne jopa päästölähteeksi.

Koska hallituksen ilmastopolitiikka on noin "vahinkovihreää", en toivo kenenkään oppivan sellaista. Kun jopa oikeistohallitus toimii näin, pelottaa kansamme työllisyyden ja elinkustannusten kohtalo vihervasemmiston mahdollisen vallan myötä. Toivonkin mahdollisimman monen siirtyvän perussuomalaisen järkilinjan taakse myös ympäristöasioissa.

Hyvä ja isänmaallinen ympäristöministeri kertoisi ulkomailla Suomen saavutuksista ympäristönsuojelussa. Hänen tulisi kehua teollisuuden, kotitalouksien ja liikenteen tehneen jo tarvittavat ilmastopoliittiset toimet, ja vaatia muilta samaa. 

Ministerin tulisi korostaa, että WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa on maailman paras ilmanlaatu. Jätteiden kierrätyksemme toimii mallikelpoisesti myös kohutun muovin osalta. Suomalaista ympäristöteknologian huippuosaamista tulee myydä vähemmän kehittyneisiin maihin. Näin hyötyvät sekä Suomen talous että maapallo.

]]>
54 http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255146-hallitus-ja-tiilikainen-vahinkovihreyden-linjalla#comments Kotimaa Hiilivuoto Ilmastonmuutos Pariisin ilmastosopimus Vientiteollisuus Thu, 10 May 2018 17:22:40 +0000 Jani Mäkelä http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255146-hallitus-ja-tiilikainen-vahinkovihreyden-linjalla
Varautuminen luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin avainasia http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia <p><em><strong>Yhteenveto</strong></em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Hallitus on perustanut toimintansa strategiseen johtamiseen. Se on Pariisin sopimukseen sitoutuneena jo mm. päättänyt, että kivihiilen käyttö energiatuotannossa kielletään lailla vuonna 2029. Sen syynä on pelkästään uskonvaraisena pidettävä käsitys hiilidioksidipäästöjen aihauttamasta, uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä. Asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ei ole olemassa. On vain hypoteettisiin ilmastomalleihin perustuvat arviot ns. ilmastoherkkyydestä (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mikä asiaan tarkkaan paneutuneiden tutkijoiden mukaan on epätarkka ja liioiteltu, jopa siinä määrin , ettei sitä voida nollasta erottaa.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Kun ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamisen tarpeelle, ratkaisuna ilmaston uhkaavaksi uskotun lämpenemisen estämiseksi,<strong> </strong>ei näyttöä ole, Pariisin sopimuksen osalta asianmukainen, strateginen vaihtoehto on varautuminen luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Mitä energiapolitiikkaan tulee, käytettävissä olevista, fossiilisista polttoaineista luopuminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitä mukaa, kun sitä korvaavaa, kilpailukykyistä, vaihtoehtoista energiaa on saatavilla.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihmisperäisten CO2-päästöjen aiheuttaman lämpenemisen uskonvaraisuus ongelmana</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Poliitikot &ndash; pääosin maallikkoinaYK:n poliitikkoja myöten &ndash; päätöksentekijöinä uskovat ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen kasvihuonekaasuna aiheuttavan uhkaavaa ilmaston lämpenemistä. 1980-luvun lopulla YK:n poliitikot perustivat hallitustenvälisen paneelin IPCC selvittämään tuon ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellistä taustaa. Vaikka Rion konferenssiin 1992 mennessä asia oli vielä selvittämättä, pidettiin kuitenkin moraalisesti, varovaisuussyistä tarpeellisena ryhtyä kustannustehokkaasti leikkaamaan ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Tätä lähdettiin toteuttamaan Kioto-prokollan mukaisilla hiilidioksidipäästöjen leikkauksilla, mistä seurauksena oli todettavissa vain menetyksiä. Sitä seurasi Pariisin sopimus, jonka toimimattomuus on pääteltävissä jo Kioto-protokollan mukaisten tulosten perusteella. Konkreettisena esimerkkinä tästä on yritys korvata fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa tuulienergialla, mistä on voitu todeta syntyvän lähinnä vain taloudellisia menetyksiä ja ympäristöhaittoja. Toiseksi on todettavissa, kuinka jossakin maassa hiilidioksidipäästöjen lopettamisen seurauksena vastaavien päästöjen määrä toisissa maissa saattaa jopa kiihtyen kasvaa. Kun Pariisin sopimuksessa pyritään vielä mahdottoman nopeaan hiilidioksidipäästöjen leikkauksiin, syntyy mahdottomia vaikeuksia kilpailukykyisen, korvaavan energian saannissa. Kun vielä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksille ei asianmukaisia perusteita ole, ainoaksi vaihtoehdoksi jää Pariisin sopimuksesta luopuminen.</p><p>&nbsp;</p><p>On mielestäni kaksi yksinkertaista asiaa, mitkä IPCC, Suomen ilmatieteen laitos ja useat muut asiaan liittyvät institutionaaliset laitokset, poliittisia ja taloudellisia laitoksia myöten, jättävät omaksumissaan kannanotoissaan huomioon ottamatta, ja mistä jo jomman kumman ymmärtäminen riittää tyrmäämään ihmisperäiseksi uskotun, ilmaston uhkaavan lämpenemisen:</p><p>&nbsp;</p><ol><li><p>Luonnonlakien mukaan kaikki hiilidioksidipäästöt lähteistä ilmakehään ja kaikki hiilidioksidiabsorptiot ilmakehästä nieluihin yhdessä, dynaamiseen tasapainoon hakeutuessaan, määräävät, mille tasolle ilmakehän hiililidioksidipitoisuus hakeutuu. Jos nuo päästöt yhteensä ovat suuremmat kuin nuo absorptiot yhteensä, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee. Kun viimeaikoina ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärässä on ollut korkeintaan luokkaa 5 %, tässä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakin tuo ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen prosentuaalinen osuus on vain tuo sama eli korkeintaan 5 %. Toisin sanoen tämä jo osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun voi olennaiseti vaikuttaa.</p></li><li><p>Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), jolle todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. Havainnot osoittavat sen olevan niin perusteellisesti virheellinen , ettei tuota ilmaston herkkyyttä pystytä erottamaan nollasta. Esim. David Wojick toteaa, että vuodesta 1979 alkaen tehtyjen sateliittihavaintojen perusteella on osoitettavissa, että viimeisen jo lähes neljän vuosikymmenen ajalta ilmaston herkkyyttä ei nollasta voida erottaa. Olen jo aikaisemmin kertonut muistakin havainnoista, joiden mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu. Näin toteavat mm. asiaan itse tarkkaan perehtynyt Nir Shaviv sekä Atlantan yliopiston emeritusprofessori Judith Curry. Linkki <a href="http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-clim" target="_blank">http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-clim</a>... osoittaa, miten runsaasti näihin, mataliin, jopa nollaa lähestyviin, ilmaston herkkyyttä osoittaviin näkemyksiin liittyviä itsenäisiä tutkijoita on havaittavissa. Kun vielä todetaan, että geologiset ja viimeaikaiset havainnot viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystrendit seuraavat ilmaston lämpötilamuutosten trendejä eikä päinvastoin, ei siihen jää minkäänlaista sijaa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle.</p></li></ol><p>&nbsp;</p><p>On aika vaikeaa ymmärtää, kuinka tieteen nimissä Pariisin sopimus, jo näiden edellä esittämäni kahden tosiasian mukaan ilman asianmukaista näyttöä todellisuudesta, on syntynyt. Miksi näin voi tapahtua, selittyy esimerkiksi linkistäni <a href="http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254714-ilmasto-tasapainoon-co2-alas-ja-hiilinielut-video#comment-3847701">http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254714-ilmasto-tasapainoon-co2-alas-ja-hiilinielut-video#comment-3847701</a> :</p><p>&rdquo;Ilmastonmuutos on monitieteellinen ongelma. Se pitää osata - ja voida - käsitellä riittävän poikkitieteellisesti. Joskus esteenä on ideologinen usko, joskus institutionaalinen usko tai sidonnaisuus, joskus yksipuolinen opillinen näkemys jne. Analogisesti ilmasto-ongelmien kanssa, olen esim. metallurgisista ongelmanratkaisuista kokenut, että niitä ei esim. pelkällä teoreettisella fysiikalla tai kemialla ratkaista. Sen lisäksi, että tarvitaan kumpaakin, avaintekijänä on hankittava kokemus todellisuudesta. Uudistuneen filosofian mukaan asia hoituu pragmaattisen logiikan tuloksena: lähdetään todellisuudesta tehdyistä havainnoista loogisesti, käytettävissä olevaa teoriaa hyväksikäyttäen, hakemaan ajateltavissa olevaa mahdollista ratkaisua ja sille näyttöä todellisuudesta, kaikki mahdolliset, tarvittaviksi todetut vaihtoehdot huomioon ottaen. Tekemällä oppii!&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen, EU:n ja YK:n poliitikkoja myöten tulee siirtyä vaihtoehtoiseen strategiaan, mikä sisältää Pariisin sopimuksesta luopumisen ja sen korvaamisen keskittymällä sopeutumiseen luonnollisisiin ilmaston muutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin. Samalla hiilidioksidin päästöleikkauksiin liittyvät menetykset korvautuvat luonnollisiin ilmastonmuutoksiin sopeutumisista saatavilla hyödyillä. Näistä hyödyistä yksi keskeisimmistä ja ajankohtaisista on mm. vaikutus maasta- ja maahanmuuttotarpeen odotettavissa oleva väheneminen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Toimintojen vastuunalaisuus</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kun poliitikot tekevät päätöksensä Pariisin sopimuksen mukaisesta hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta uskonvaraisesti joko vihreän ideologiansa tai ilmatieteenlaitokseen ja IPCC:hen luottaen, heitä ei välttämättä voi vastuuttomuudesta syyttää, vaikka tuolle luottamukselle ei todellisia perusteita olekaan. Vastuu on institutionaalisilla tutkijoilla. Heidän tulisi löytää asialle sellainen näyttö, mikä on todellisuuden mukainen ja minkä poliitikotkin maallikkoina voisivat ymmärtää. Ei riitä se, että sanotaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamalla uhkaavalla lämpenemisellä tutkijoiden keskuudessa olevan konsensus 97 prosentin kannatuksella. Tuo konsensuskin mielipidesopimuksena on vasta hypoteesi, jolle todellisuudesta ei näyttöä ole. Kun vielä ottaa huomioon Antero Ollilan esityksen siitä, miten tuo konsensus on syntynyt, sille ei tarvittavaa luottamusta löydy.</p><p>&nbsp;</p><p>Poliitikot ovat kuitenkin vastuussa siitä, mitä heidän päätöksensä ovat saaneet aikaan. He ovat jo vuoden 1992 Rion koferenssin jälkeen yrittäneet varmuuden vuoksi , kustannustehokkaasti hiilidioksidipäästöjä leikkaamalla vaikuttaa ilmaston lämpötilaan ilman, että ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaukset olisivat odotettua toimivuuttaan osoittaneet, kustannustehokkuudesta puhumattakaan: päästöleikkauksista on syntynyt vain menetyksiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta uskotun hyödyn kyseenalaistuminen ja sen vain menetyksiä aiheuttavaksi toteaminen aiheuttaa poliitikoille vastuun asian edelleen selvittämiseksi ja tarvittavien uusien, korjaavien toimenpiteiden käyttöönottoon. Tämä tarkoittaa strategiseen johtamiseen kuuluvan vaihtoehtoisen strategian omaksumista. Ennenpitkää poliitikotkin tulevat ymmärtämään, etteivät ihmisperäiset, kokonaispäästöihin nähden minimaaliset hiilidioksidipäästöt mikään ilmaston lämpenemisuhka ole. Sitä ei näytä olevan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan, minkä jo osoittaa se, että viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmaston lämpötila ei ole havaittavasti noussut, vaikka ilmakehän hiilidiokdipitoisuus nousuaan jatkanut.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki tämä osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät energiapolitiikkaan voi vaikuttaa. Fossiilisista polttoaineista luopuminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitä mukaa, kun niiden saanti tai kilpailuky sitä edellyttävät.</p><p>&nbsp;</p><p>Asiaan voi tarkemmin vielä perehtyä linkissäni <em> </em>&nbsp;<a href="https://judithcurry.com/2017/05/02/nyes-quadrant/#comment-848558" target="_blank">https://judithcurry.com/2017/05/02/nyes-quadrant/#...</a>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteenveto

 

Hallitus on perustanut toimintansa strategiseen johtamiseen. Se on Pariisin sopimukseen sitoutuneena jo mm. päättänyt, että kivihiilen käyttö energiatuotannossa kielletään lailla vuonna 2029. Sen syynä on pelkästään uskonvaraisena pidettävä käsitys hiilidioksidipäästöjen aihauttamasta, uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä. Asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ei ole olemassa. On vain hypoteettisiin ilmastomalleihin perustuvat arviot ns. ilmastoherkkyydestä (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mikä asiaan tarkkaan paneutuneiden tutkijoiden mukaan on epätarkka ja liioiteltu, jopa siinä määrin , ettei sitä voida nollasta erottaa.

 

Kun ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamisen tarpeelle, ratkaisuna ilmaston uhkaavaksi uskotun lämpenemisen estämiseksi, ei näyttöä ole, Pariisin sopimuksen osalta asianmukainen, strateginen vaihtoehto on varautuminen luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin.

 

Mitä energiapolitiikkaan tulee, käytettävissä olevista, fossiilisista polttoaineista luopuminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitä mukaa, kun sitä korvaavaa, kilpailukykyistä, vaihtoehtoista energiaa on saatavilla.

 

Ihmisperäisten CO2-päästöjen aiheuttaman lämpenemisen uskonvaraisuus ongelmana

 

Poliitikot – pääosin maallikkoinaYK:n poliitikkoja myöten – päätöksentekijöinä uskovat ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen kasvihuonekaasuna aiheuttavan uhkaavaa ilmaston lämpenemistä. 1980-luvun lopulla YK:n poliitikot perustivat hallitustenvälisen paneelin IPCC selvittämään tuon ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellistä taustaa. Vaikka Rion konferenssiin 1992 mennessä asia oli vielä selvittämättä, pidettiin kuitenkin moraalisesti, varovaisuussyistä tarpeellisena ryhtyä kustannustehokkaasti leikkaamaan ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Tätä lähdettiin toteuttamaan Kioto-prokollan mukaisilla hiilidioksidipäästöjen leikkauksilla, mistä seurauksena oli todettavissa vain menetyksiä. Sitä seurasi Pariisin sopimus, jonka toimimattomuus on pääteltävissä jo Kioto-protokollan mukaisten tulosten perusteella. Konkreettisena esimerkkinä tästä on yritys korvata fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa tuulienergialla, mistä on voitu todeta syntyvän lähinnä vain taloudellisia menetyksiä ja ympäristöhaittoja. Toiseksi on todettavissa, kuinka jossakin maassa hiilidioksidipäästöjen lopettamisen seurauksena vastaavien päästöjen määrä toisissa maissa saattaa jopa kiihtyen kasvaa. Kun Pariisin sopimuksessa pyritään vielä mahdottoman nopeaan hiilidioksidipäästöjen leikkauksiin, syntyy mahdottomia vaikeuksia kilpailukykyisen, korvaavan energian saannissa. Kun vielä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksille ei asianmukaisia perusteita ole, ainoaksi vaihtoehdoksi jää Pariisin sopimuksesta luopuminen.

 

On mielestäni kaksi yksinkertaista asiaa, mitkä IPCC, Suomen ilmatieteen laitos ja useat muut asiaan liittyvät institutionaaliset laitokset, poliittisia ja taloudellisia laitoksia myöten, jättävät omaksumissaan kannanotoissaan huomioon ottamatta, ja mistä jo jomman kumman ymmärtäminen riittää tyrmäämään ihmisperäiseksi uskotun, ilmaston uhkaavan lämpenemisen:

 

  1. Luonnonlakien mukaan kaikki hiilidioksidipäästöt lähteistä ilmakehään ja kaikki hiilidioksidiabsorptiot ilmakehästä nieluihin yhdessä, dynaamiseen tasapainoon hakeutuessaan, määräävät, mille tasolle ilmakehän hiililidioksidipitoisuus hakeutuu. Jos nuo päästöt yhteensä ovat suuremmat kuin nuo absorptiot yhteensä, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee. Kun viimeaikoina ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärässä on ollut korkeintaan luokkaa 5 %, tässä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakin tuo ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen prosentuaalinen osuus on vain tuo sama eli korkeintaan 5 %. Toisin sanoen tämä jo osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun voi olennaiseti vaikuttaa.

  2. Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), jolle todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. Havainnot osoittavat sen olevan niin perusteellisesti virheellinen , ettei tuota ilmaston herkkyyttä pystytä erottamaan nollasta. Esim. David Wojick toteaa, että vuodesta 1979 alkaen tehtyjen sateliittihavaintojen perusteella on osoitettavissa, että viimeisen jo lähes neljän vuosikymmenen ajalta ilmaston herkkyyttä ei nollasta voida erottaa. Olen jo aikaisemmin kertonut muistakin havainnoista, joiden mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu. Näin toteavat mm. asiaan itse tarkkaan perehtynyt Nir Shaviv sekä Atlantan yliopiston emeritusprofessori Judith Curry. Linkki http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-clim... osoittaa, miten runsaasti näihin, mataliin, jopa nollaa lähestyviin, ilmaston herkkyyttä osoittaviin näkemyksiin liittyviä itsenäisiä tutkijoita on havaittavissa. Kun vielä todetaan, että geologiset ja viimeaikaiset havainnot viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystrendit seuraavat ilmaston lämpötilamuutosten trendejä eikä päinvastoin, ei siihen jää minkäänlaista sijaa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle.

 

On aika vaikeaa ymmärtää, kuinka tieteen nimissä Pariisin sopimus, jo näiden edellä esittämäni kahden tosiasian mukaan ilman asianmukaista näyttöä todellisuudesta, on syntynyt. Miksi näin voi tapahtua, selittyy esimerkiksi linkistäni http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254714-ilmasto-tasapainoon-co2-alas-ja-hiilinielut-video#comment-3847701 :

”Ilmastonmuutos on monitieteellinen ongelma. Se pitää osata - ja voida - käsitellä riittävän poikkitieteellisesti. Joskus esteenä on ideologinen usko, joskus institutionaalinen usko tai sidonnaisuus, joskus yksipuolinen opillinen näkemys jne. Analogisesti ilmasto-ongelmien kanssa, olen esim. metallurgisista ongelmanratkaisuista kokenut, että niitä ei esim. pelkällä teoreettisella fysiikalla tai kemialla ratkaista. Sen lisäksi, että tarvitaan kumpaakin, avaintekijänä on hankittava kokemus todellisuudesta. Uudistuneen filosofian mukaan asia hoituu pragmaattisen logiikan tuloksena: lähdetään todellisuudesta tehdyistä havainnoista loogisesti, käytettävissä olevaa teoriaa hyväksikäyttäen, hakemaan ajateltavissa olevaa mahdollista ratkaisua ja sille näyttöä todellisuudesta, kaikki mahdolliset, tarvittaviksi todetut vaihtoehdot huomioon ottaen. Tekemällä oppii!”

 

Suomen, EU:n ja YK:n poliitikkoja myöten tulee siirtyä vaihtoehtoiseen strategiaan, mikä sisältää Pariisin sopimuksesta luopumisen ja sen korvaamisen keskittymällä sopeutumiseen luonnollisisiin ilmaston muutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin. Samalla hiilidioksidin päästöleikkauksiin liittyvät menetykset korvautuvat luonnollisiin ilmastonmuutoksiin sopeutumisista saatavilla hyödyillä. Näistä hyödyistä yksi keskeisimmistä ja ajankohtaisista on mm. vaikutus maasta- ja maahanmuuttotarpeen odotettavissa oleva väheneminen.

 

Toimintojen vastuunalaisuus

 

Kun poliitikot tekevät päätöksensä Pariisin sopimuksen mukaisesta hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta uskonvaraisesti joko vihreän ideologiansa tai ilmatieteenlaitokseen ja IPCC:hen luottaen, heitä ei välttämättä voi vastuuttomuudesta syyttää, vaikka tuolle luottamukselle ei todellisia perusteita olekaan. Vastuu on institutionaalisilla tutkijoilla. Heidän tulisi löytää asialle sellainen näyttö, mikä on todellisuuden mukainen ja minkä poliitikotkin maallikkoina voisivat ymmärtää. Ei riitä se, että sanotaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamalla uhkaavalla lämpenemisellä tutkijoiden keskuudessa olevan konsensus 97 prosentin kannatuksella. Tuo konsensuskin mielipidesopimuksena on vasta hypoteesi, jolle todellisuudesta ei näyttöä ole. Kun vielä ottaa huomioon Antero Ollilan esityksen siitä, miten tuo konsensus on syntynyt, sille ei tarvittavaa luottamusta löydy.

 

Poliitikot ovat kuitenkin vastuussa siitä, mitä heidän päätöksensä ovat saaneet aikaan. He ovat jo vuoden 1992 Rion koferenssin jälkeen yrittäneet varmuuden vuoksi , kustannustehokkaasti hiilidioksidipäästöjä leikkaamalla vaikuttaa ilmaston lämpötilaan ilman, että ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaukset olisivat odotettua toimivuuttaan osoittaneet, kustannustehokkuudesta puhumattakaan: päästöleikkauksista on syntynyt vain menetyksiä.

 

Ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta uskotun hyödyn kyseenalaistuminen ja sen vain menetyksiä aiheuttavaksi toteaminen aiheuttaa poliitikoille vastuun asian edelleen selvittämiseksi ja tarvittavien uusien, korjaavien toimenpiteiden käyttöönottoon. Tämä tarkoittaa strategiseen johtamiseen kuuluvan vaihtoehtoisen strategian omaksumista. Ennenpitkää poliitikotkin tulevat ymmärtämään, etteivät ihmisperäiset, kokonaispäästöihin nähden minimaaliset hiilidioksidipäästöt mikään ilmaston lämpenemisuhka ole. Sitä ei näytä olevan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan, minkä jo osoittaa se, että viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmaston lämpötila ei ole havaittavasti noussut, vaikka ilmakehän hiilidiokdipitoisuus nousuaan jatkanut.

 

Kaikki tämä osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät energiapolitiikkaan voi vaikuttaa. Fossiilisista polttoaineista luopuminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitä mukaa, kun niiden saanti tai kilpailuky sitä edellyttävät.

 

Asiaan voi tarkemmin vielä perehtyä linkissäni  https://judithcurry.com/2017/05/02/nyes-quadrant/#... 

]]>
13 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia#comments Ilmastonmuutos Vaihtoehtoinen strategia Mon, 07 May 2018 10:12:29 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254965-varautuminen-luonnollisiin-ilmastonmuutoksiin-ja-saan-aari-ilmioihin-avainasia
Vappupuhe 2018: Roiskimisen politiikka http://villesavonlahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254686-vappupuhe-2018-roiskimisen-politiikka <p>Pokeripiireissä kuulee usein sanaa &#39;spewing&#39;. Sen suomenkielinen vastine voisi olla vaikkapa roiskiminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Roiskiminen tarkoittaa peliteorian näkökulmasta huolimatonta, matemaattisesti perustelematonta ratkaisua. Harrastelijat tekevät sitä jatkuvasti, harvemmin tietoisesti: suurta pottia on hauska yrittää voittaa hieman huonommillakin korteilla. Pitäähän pelistä voida nauttia ilman suurempaa miettimistä ja voittokäsien odottelua. Toisinaan ammattilainenkin turhautuu ja maksaa pientä ylihintaa keskinkertaisilla korteilla &ndash; syntisenä en heitä ensimmäistä kiveä.</p><p>&nbsp;</p><p>Roiskiminen onkin mitä inhimillisintä toimintaa: kukapa meistä ei joskus tekisi ostoksia, jotka ovat liian kalliita, epäterveellisiä tai eettisesti kyseenalaisia. Kukapa meistä ei joskus valvoisi liian myöhään, katsoisi tv-sarjan tuotantokautta vuorokaudessa, joisi paria annosta liikaa alkoholia. Menisi autolla bussin sijaan, jättäisi muovinpalaa kierrättämättä, antaisi ruuan pilaantua jääkaappiin. Unohtaisi valoja huoneeseen ja luopuisi liian helposti aikeesta palata niitä sammuttamaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Roiskimisella tehdään myös paljon politiikkaa. Sen puolustaminen on esimerkiksi Timo Soinin fillarikommunismin vastaisen taistelun kovaa ydintä: kansalaisen oikeus rajoittamattomaan makkaransyöntiin, yksityisautoiluun ja perjantaikopsuihin on pyhä. Harva meistä kuulee mielellään elintapojensa olevan kestämättömiä, joten päinvastaiselle viestille on kysyntää.</p><p>&nbsp;</p><p>Liberaalille, mutta ympäristöstä huolestuneelle vihreälle vapaus roiskimiseen on ongelmallisempi. Tätä jännitettä Minea Koskinen kuvailee ansiokkaasti Vihreässä Langassa julkaistussa esseessään <em>Optimismin rajat</em>: &rdquo;Vihreät maalaa visioissaan tulevaisuutta, jossa aikamme ympäristöongelmat on ratkaistu älykkäästi, yhdessä ja vailla mielipahaa. On älypesukoneita, jakamistaloutta ja ihmiset, jotka elävät vapaaehtoisesti A-energialuokassa. Kestävät valinnat on tehty helpoiksi ja houkutteleviksi.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Ympäristökriisin ratkaiseminen vapauden ja ilon kautta on poliittisesti riskitöntä, ja sitä voi perustella myös tuloksilla: vallankumousta ajava pahanilmanlintu ei löydä viestilleen montaa kuulijaa ja muutokset jäävät toteuttamatta. Tämän taktiikan ongelma on kuitenkin hitaus: ainoastaan radikaalit systeemitason muutokset voivat enää pelastaa planeettamme sellaisena kuin sen tunnemme. Vapauden edellytys on vastuu, ja tällä hetkellä ulkoistamme sen luonnolle.</p><p>&nbsp;</p><p>Kriisitietoisuuden kasvattaminen on toki mediankin tehtävä, mutta suurin vastuu lankeaa poliitikoille. Ilmastonmuutosta ja uhkaa luonnon monimuotoisuudelle olisi ratkottava kuin sotatilaa: puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä, jossa kaikki ymmärtävät mitä on tehtävä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän luulisi olevan helppoa, sillä lähes kaikki puolueet puhuvat nyt ilmastonmuutoksesta. Valitettavasti emme kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen edes tieteestä, sillä olemme politisoineet niin puunpolton päästöt kuin energiaveroleikkuritkin. Lentämisen ja eläintuotannon tukeminen jatkuu, soiden ja metsien suojelun lähtökohtana on vapaaehtoisuus. Myös me vihreät joudumme pohtimaan osaammeko suhtautua esimerkiksi ydinvoimaan teknologiana muiden joukossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksittäisten kansalaisten syyllistäminen kestämättömistä valinnoista on väärä ja epäoikeudenmukainen tie. Hyvinvoivan, keskiluokkaisen ihmisen maailmantuskan helpotus on aivan eri asia kuin vaikka pienituloisen yksinhuoltajan. Olen itse ryhtynyt jokin aika sitten vegaaniksi, mutta autistisen, juuri koulutiensä aloittaneen lapseni pakottaminen yhtä ehdottomalle linjalle olisi kohtuutonta, suorastaan julmaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansalaisten roiskimisvapautta olisi kuitenkin rajoitettava rohkealla sääntelyllä ja ympäristökuormituksen lisäämisellä hintoihin. Uskon, että suomalaiset hyväksyvät parhaiten ajatuksen yhteisistä pelisäännöistä, kuten verotuksessakin: kukin antaa kantokykynsä mukaan. Meidän poliitikkojen on uskallettava tarjota radikaali visio ympäristön kannalta kestävästä yhteiskuntamallista ja käytävä toimeen. Nämä odotukset kohdistan myös pian uusittavaan vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan &ndash; olkaamme rohkeita ja pukekaamme essut roiskeiden varalta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pokeripiireissä kuulee usein sanaa 'spewing'. Sen suomenkielinen vastine voisi olla vaikkapa roiskiminen.

 

Roiskiminen tarkoittaa peliteorian näkökulmasta huolimatonta, matemaattisesti perustelematonta ratkaisua. Harrastelijat tekevät sitä jatkuvasti, harvemmin tietoisesti: suurta pottia on hauska yrittää voittaa hieman huonommillakin korteilla. Pitäähän pelistä voida nauttia ilman suurempaa miettimistä ja voittokäsien odottelua. Toisinaan ammattilainenkin turhautuu ja maksaa pientä ylihintaa keskinkertaisilla korteilla – syntisenä en heitä ensimmäistä kiveä.

 

Roiskiminen onkin mitä inhimillisintä toimintaa: kukapa meistä ei joskus tekisi ostoksia, jotka ovat liian kalliita, epäterveellisiä tai eettisesti kyseenalaisia. Kukapa meistä ei joskus valvoisi liian myöhään, katsoisi tv-sarjan tuotantokautta vuorokaudessa, joisi paria annosta liikaa alkoholia. Menisi autolla bussin sijaan, jättäisi muovinpalaa kierrättämättä, antaisi ruuan pilaantua jääkaappiin. Unohtaisi valoja huoneeseen ja luopuisi liian helposti aikeesta palata niitä sammuttamaan.

 

Roiskimisella tehdään myös paljon politiikkaa. Sen puolustaminen on esimerkiksi Timo Soinin fillarikommunismin vastaisen taistelun kovaa ydintä: kansalaisen oikeus rajoittamattomaan makkaransyöntiin, yksityisautoiluun ja perjantaikopsuihin on pyhä. Harva meistä kuulee mielellään elintapojensa olevan kestämättömiä, joten päinvastaiselle viestille on kysyntää.

 

Liberaalille, mutta ympäristöstä huolestuneelle vihreälle vapaus roiskimiseen on ongelmallisempi. Tätä jännitettä Minea Koskinen kuvailee ansiokkaasti Vihreässä Langassa julkaistussa esseessään Optimismin rajat: ”Vihreät maalaa visioissaan tulevaisuutta, jossa aikamme ympäristöongelmat on ratkaistu älykkäästi, yhdessä ja vailla mielipahaa. On älypesukoneita, jakamistaloutta ja ihmiset, jotka elävät vapaaehtoisesti A-energialuokassa. Kestävät valinnat on tehty helpoiksi ja houkutteleviksi.”

 

Ympäristökriisin ratkaiseminen vapauden ja ilon kautta on poliittisesti riskitöntä, ja sitä voi perustella myös tuloksilla: vallankumousta ajava pahanilmanlintu ei löydä viestilleen montaa kuulijaa ja muutokset jäävät toteuttamatta. Tämän taktiikan ongelma on kuitenkin hitaus: ainoastaan radikaalit systeemitason muutokset voivat enää pelastaa planeettamme sellaisena kuin sen tunnemme. Vapauden edellytys on vastuu, ja tällä hetkellä ulkoistamme sen luonnolle.

 

Kriisitietoisuuden kasvattaminen on toki mediankin tehtävä, mutta suurin vastuu lankeaa poliitikoille. Ilmastonmuutosta ja uhkaa luonnon monimuotoisuudelle olisi ratkottava kuin sotatilaa: puoluerajat ylittävällä yhteistyöllä, jossa kaikki ymmärtävät mitä on tehtävä.

 

Tämän luulisi olevan helppoa, sillä lähes kaikki puolueet puhuvat nyt ilmastonmuutoksesta. Valitettavasti emme kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen edes tieteestä, sillä olemme politisoineet niin puunpolton päästöt kuin energiaveroleikkuritkin. Lentämisen ja eläintuotannon tukeminen jatkuu, soiden ja metsien suojelun lähtökohtana on vapaaehtoisuus. Myös me vihreät joudumme pohtimaan osaammeko suhtautua esimerkiksi ydinvoimaan teknologiana muiden joukossa.

 

Yksittäisten kansalaisten syyllistäminen kestämättömistä valinnoista on väärä ja epäoikeudenmukainen tie. Hyvinvoivan, keskiluokkaisen ihmisen maailmantuskan helpotus on aivan eri asia kuin vaikka pienituloisen yksinhuoltajan. Olen itse ryhtynyt jokin aika sitten vegaaniksi, mutta autistisen, juuri koulutiensä aloittaneen lapseni pakottaminen yhtä ehdottomalle linjalle olisi kohtuutonta, suorastaan julmaa.

 

Kansalaisten roiskimisvapautta olisi kuitenkin rajoitettava rohkealla sääntelyllä ja ympäristökuormituksen lisäämisellä hintoihin. Uskon, että suomalaiset hyväksyvät parhaiten ajatuksen yhteisistä pelisäännöistä, kuten verotuksessakin: kukin antaa kantokykynsä mukaan. Meidän poliitikkojen on uskallettava tarjota radikaali visio ympäristön kannalta kestävästä yhteiskuntamallista ja käytävä toimeen. Nämä odotukset kohdistan myös pian uusittavaan vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan – olkaamme rohkeita ja pukekaamme essut roiskeiden varalta!

]]>
0 http://villesavonlahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254686-vappupuhe-2018-roiskimisen-politiikka#comments Ilmastonmuutos Luonnonsuojelu Tue, 01 May 2018 08:02:51 +0000 Ville Savonlahti http://villesavonlahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254686-vappupuhe-2018-roiskimisen-politiikka
Ilmastonmuutoksen vakavuudesta http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254633-ilmastonmuutoksen-vakavuudesta <p>Puolet hyönteisistä on kadonnut Saksasta 2000-luvulla! Nyt on viides vuosi peräkkäin, jolloin Suomenlahdella ei ole jääpeitettä! Intiassa myydään joka 18 sekunti uusi moottoripyörä! Vieläkin Intiassa on 300 miljoonaa ihmistä ilman sähköä. Nigeriassa nainen synnyttää keskimäärin seitsemän lasta. Afrikan väkiluku kasvaa 1,4 miljardilla vuoteen 2050 mennessä. Puolet maailman ihmisistä kärsii makean veden puutteesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuulin näitä lukuja viime viikolla maanpuolustuskurssilla, jonka teemana oli ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Näyttääkö sinusta siltä, että homma on tasapainossa? Ei taida olla. Valtavan väestön ja kulutuksen kasvun seurauksena energian käyttö on kaksinkertaistunut viime vuosina. Lähes 80% energiasta saadaan edelleen fossiilisista polttoaineista - ja hiilipäästöt ovat nousseet ennätykseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Biodiversiteetin köyhtyminen heikentää edelleen köyhien elinmahdollisuuksia. Esimerkiksi Syyriassa maan vilja-aitta on köyhtynyt ja samanaikaisesti väestönkasvu on ollut nopeaa. Kun ravinnon tuotannon olisi pitänyt kasvaa 70 prosentilla, se onkin vähentynyt riskialueilla puoleen nykyisestä. Yksi Syyrian kriisin syistä löytyykin ilmanmuutoksesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei tarvitse olla mikään Leonardo da Vinci tajutakseen, että tällä menolla pakolaistulvat maailmalta ovat vasta alussa. Jo yksin Afrikassa on valtava määrä ihmisiä ilman toivoa. Nigeriassa synnytetään juuri sen takia paljon lapsia, jotta osa lapsista voisi tulla rikkaisiin länsimaihin ja lähettää rahaa kotiin. Jos puoli miljardia ihmistä lähtee kohti Eurooppaa, se merkitsi maapinta-alaan perustuvan laskuopin mukaan Suomeen noin 30 miljoonaa pakolaista.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalta kuulee paljon sellaista, että esimerkiksi Suomi on jo tehnyt osuutensa. Meillä on maailman puhtaimmat tehtaat ja eniten uusiutuvaa energiaa. Valitettavasti luonnonvarojen kulutusta ei voi laskea, jos rajoitutaan vaan oman maan sisälle. Kun katsotaan kaikkea aineellista ja inhimillistä hyrinää, 40% maailman luonnonvaroista kuluu kansainväliseen kauppaan. Materiaali-intensiiviset tuotteet kulkeutuvat vauraisiin maihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitten ovat nämä rajojen sulkijat. Kun laitetaan vielä rajat kiinni, voimme elää elämämme onnellisena loppuun asti. Tosiasiassa minkäänlainen eristäytyminen maailmasta ei onnistu. Mitenhän sitten suu pannaan, kun itärajalla on miljoona pakolaista rynnimässä Suomen rajan yli? Vuonna 2015 jo 35000 pakolaista aiheutti sen, että olimme jo tilanteen hallinnan suhteen osittain helisemässä.</p><p>&nbsp;</p><p>Dystopiolla ei kuitenkaan päästä eteenpäin. Ihmiset eivät halua kuulla maailmanlopun ennustuksia. Kaikkialla länsimaissa alkaa käydä selväksi, että hyvinvointia ei voi tuottaa enää nykyisillä keinoilla (fossiiliset polttoaineet, liikenteen ja asumisen energiaintensiivisyys ym). Mitä hitaammin toimitaan, sitä vaikeammaksi muutokset käyvät. Ehkä meidän pitäisi kaikkien tunnustaa, että tarvitaan ekologinen jälleenrakennus.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä suhteessa Suomella olisikin huikeita mahdollisuuksia. Meillä löytyy ihmeellisiä uusien konseptien kehittäjiä. Ylöjärvellä Mansikka-Ali on kehitellyt kellariviljelyjärjestelmän, joka saattaa led-valojen ja ravinneputkien avulla tuottaa saman verran mansikkasatoa, kuin koko Suomessa tuotetaan tällä hetkellä. Tai onhan se ihmeellistä, että Lappeenrannassa tuotetaan jo proteiinia ilmasta. Suomalaiset keksinnöt on vaan saatava nopeasti pelastamaan maailmaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Harri Jaskari</p><p>Kansanedustaja, kok.</p> Puolet hyönteisistä on kadonnut Saksasta 2000-luvulla! Nyt on viides vuosi peräkkäin, jolloin Suomenlahdella ei ole jääpeitettä! Intiassa myydään joka 18 sekunti uusi moottoripyörä! Vieläkin Intiassa on 300 miljoonaa ihmistä ilman sähköä. Nigeriassa nainen synnyttää keskimäärin seitsemän lasta. Afrikan väkiluku kasvaa 1,4 miljardilla vuoteen 2050 mennessä. Puolet maailman ihmisistä kärsii makean veden puutteesta.

 

Kuulin näitä lukuja viime viikolla maanpuolustuskurssilla, jonka teemana oli ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Näyttääkö sinusta siltä, että homma on tasapainossa? Ei taida olla. Valtavan väestön ja kulutuksen kasvun seurauksena energian käyttö on kaksinkertaistunut viime vuosina. Lähes 80% energiasta saadaan edelleen fossiilisista polttoaineista - ja hiilipäästöt ovat nousseet ennätykseen. 

 

Biodiversiteetin köyhtyminen heikentää edelleen köyhien elinmahdollisuuksia. Esimerkiksi Syyriassa maan vilja-aitta on köyhtynyt ja samanaikaisesti väestönkasvu on ollut nopeaa. Kun ravinnon tuotannon olisi pitänyt kasvaa 70 prosentilla, se onkin vähentynyt riskialueilla puoleen nykyisestä. Yksi Syyrian kriisin syistä löytyykin ilmanmuutoksesta.

 

Ei tarvitse olla mikään Leonardo da Vinci tajutakseen, että tällä menolla pakolaistulvat maailmalta ovat vasta alussa. Jo yksin Afrikassa on valtava määrä ihmisiä ilman toivoa. Nigeriassa synnytetään juuri sen takia paljon lapsia, jotta osa lapsista voisi tulla rikkaisiin länsimaihin ja lähettää rahaa kotiin. Jos puoli miljardia ihmistä lähtee kohti Eurooppaa, se merkitsi maapinta-alaan perustuvan laskuopin mukaan Suomeen noin 30 miljoonaa pakolaista.

 

Toisaalta kuulee paljon sellaista, että esimerkiksi Suomi on jo tehnyt osuutensa. Meillä on maailman puhtaimmat tehtaat ja eniten uusiutuvaa energiaa. Valitettavasti luonnonvarojen kulutusta ei voi laskea, jos rajoitutaan vaan oman maan sisälle. Kun katsotaan kaikkea aineellista ja inhimillistä hyrinää, 40% maailman luonnonvaroista kuluu kansainväliseen kauppaan. Materiaali-intensiiviset tuotteet kulkeutuvat vauraisiin maihin.

 

Sitten ovat nämä rajojen sulkijat. Kun laitetaan vielä rajat kiinni, voimme elää elämämme onnellisena loppuun asti. Tosiasiassa minkäänlainen eristäytyminen maailmasta ei onnistu. Mitenhän sitten suu pannaan, kun itärajalla on miljoona pakolaista rynnimässä Suomen rajan yli? Vuonna 2015 jo 35000 pakolaista aiheutti sen, että olimme jo tilanteen hallinnan suhteen osittain helisemässä.

 

Dystopiolla ei kuitenkaan päästä eteenpäin. Ihmiset eivät halua kuulla maailmanlopun ennustuksia. Kaikkialla länsimaissa alkaa käydä selväksi, että hyvinvointia ei voi tuottaa enää nykyisillä keinoilla (fossiiliset polttoaineet, liikenteen ja asumisen energiaintensiivisyys ym). Mitä hitaammin toimitaan, sitä vaikeammaksi muutokset käyvät. Ehkä meidän pitäisi kaikkien tunnustaa, että tarvitaan ekologinen jälleenrakennus.

 

Tässä suhteessa Suomella olisikin huikeita mahdollisuuksia. Meillä löytyy ihmeellisiä uusien konseptien kehittäjiä. Ylöjärvellä Mansikka-Ali on kehitellyt kellariviljelyjärjestelmän, joka saattaa led-valojen ja ravinneputkien avulla tuottaa saman verran mansikkasatoa, kuin koko Suomessa tuotetaan tällä hetkellä. Tai onhan se ihmeellistä, että Lappeenrannassa tuotetaan jo proteiinia ilmasta. Suomalaiset keksinnöt on vaan saatava nopeasti pelastamaan maailmaa.

 

Harri Jaskari

Kansanedustaja, kok.

]]>
241 http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254633-ilmastonmuutoksen-vakavuudesta#comments Kotimaa Ilmastonmuutos Ilmastopakolaiset Mon, 30 Apr 2018 09:03:14 +0000 Harri Jaskari http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254633-ilmastonmuutoksen-vakavuudesta
Ruokahävikki - Isompi ongelma kuin uskommekaan http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254629-ruokahavikki-isompi-ongelma-kuin-uskommekaan <p>Suomalaisten ruokahävikin on arvioitu tuottavan hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 100&nbsp;000 keskivertaista henkilöautoa. Tästä huolimatta nimenomaan autoista ja lentokoneista päästöineen puhumme eniten. Poliitikot kertovat jokaisen vaalin alla, kuinka yksityisautoiluun tulisi puuttua ja julkisilla kulkemisesta tehdä helpompaa sekä kuluttajien kannalta edullisempaa. Harva poliitikko kuitenkaan nostaa esille esimerkiksi kyläkoulun roskiksessa vallitsevaa ruokamäärää, kokouksessaan ylijäävän tarjottavien voileipien tai pullien kohtaloa ja näiden aiheuttamia asioita.</p><p>Nelihenkinen perhe heittää ruokaa roskiin keskimäärin 500 euron edestä eikä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että ruokahävikki olisi ollut ehkäistävissä oikeanlaisella säilytyksellä, suunnitelmallisuudella ja valmistuksella. Jokainen suomalainen taas heittää ruokaa vuodessa pois noin 26kg:n verran, joka on arviolta jopa kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruuasta.</p><p>Harva meistä tulee edes tiedostaneeksi asiaa viedessämme jälleen kerran roskia ulos ja biojätteitä kompostiin. Ajattelemme olevamme kierrättäviä, moderneja ihmisiä, jotka kompostoivat biojätteet ja kasvattavat ehkäpä mullassa uutta perunaa kesäpöytään. Ostamme suuret kasat reilunkaupan tuotteita, koska alennukset olivat kerrankin marketissa kohdallaan ja tilipäivä sattui sopivasti tähän väliin. Tarvitsemmeko kuitenkaan sitä kaikkea? Ehdimmekö syödä kaikki ne jogurtit, hedelmät ja leivät, joita kannamme kotiisi varmuuden vuoksi? Onko ajatuksemme loppujen lopuksi alkeellisella tasolla? Ilmastonmuutoshan on käsite, jonka jokainen on kuullut vähintään aamutelevision ohjelmassa, mutta tiedämmekö käytännössä millaisesta ongelmasta on kysymys?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ruokahävikki, sinäkin aiheutat sitä.</strong></p><p>Maapallomme kasvavana ongelmana on ruokahävikki ja siihen liittyvät syyt sekä seuraukset. Ruokahävikkiä syntyy, kun ruokaa valmistetaan, säilötään ja ostetaan suunnittelemattomasti. Jokainen kerta kun heitämme jääkaapissa pilaantuneen ruuan pois tai vaadimme ravintolassa entistä tiuhempaan tuoretta ja vain tuoretta ruokaa &ndash; olemme mukana ilmastonmuutoksen pahenemisessa. Tänäkin talvena ilmastonmuutoksen seuraukset näki jokainen suomalainen ihminen. Talvi oli leuto, kevät oli myöhässä ja kesästä toivotaan kerrankin lämmintä. Asiat olivat toisin isovanhempiemme aikaan, jolloin talvisin paukkuivat kovat pakkaset ja kesäisin hellelukemat.</p><p>Ruokahävikkiä syntyy ruoan tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa (alkutuotanto, elintarvikejalostus, kauppa, ravitsemuspalvelut ja kotitaloudet) ja sitä syntyy yhtä paljon niin kehitys &ndash; kuin teollisuusmaissakin. Ero on lähinnä siinä, missä vaiheessa hävikkiä syntyy: Kehitysmaissa hävikki on suurinta sadonkorjuu-, varastointi- ja kuljetusvaiheessa. Teollisuusmaissa taas jälleenmyynti &nbsp;&ndash; ja kuluttajaportaassa.</p><p>2000-luvulla teollisuus, valikoimat sekä laadun tärkeys ovat lisääntyneet sekä korostuneet. Ruuasta on tullut paitsi keino pitää keho elinvoimaisena, myös osa tyyliämme ja identiteettiämme. Tuoreus, terveellisyys sekä monipuolisuus ovat kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ne lisäävät hyvinvointia, toisaalta ne ovat osa hyvinkin isoa ongelmaa. Näistä johtuen ruokahävikki on kasvanut hälyttäviin lukemiin ennen kuin asiaan alettiin kiinnittää varsinaista huomiota.</p><p>Ruokajätteistä syntyvät hiilidioksidi päästöt turmelevat luontoa ollen näin osana tekijänä ilmastonlämpenemisessä. Ilmaston lämpeneminen näkyy kohonneina pintalämpötiloina, merenpinnan nousuna ja pohjoisen pallonpuoliskon hupenevina jääpeitteinä. Ilmaston jatkuvasta lämpenemisestä johtuen merenpinta on noussut, jäätiköt ovat alkaneet peräytyä ja Arktinen mannerjää uhkaa kutistua tälläkin hetkellä. Lämpenemisen alueellisina vaikutuksina taas pidetään muun muassa äärimmäisten sääilmiöiden, kuten maan järistysten ja hurrikaanien, lisääntymistä, tartuntatautien leviämistä, lajien sukupuuttoa sekä merkittäviä talousvaikeuksia.</p><p>WMO:n mukaan sään ääri-ilmiöt eivät kuitenkaan ole vielä varsinaisesti lisääntyneet voimakkuuksiltaan tai määriltään. Oikeastaan ääri-ilmiöiden vaikutukset ovat lisääntyneet muiden tekijöiden vuoksi. Ennusteena on, että trooppisten hirmumyrskyjen määrä kaksinkertaistuu, mikäli maapallon keskilämpötila nousisi viitisen astetta. Mitä korkeammaksi lämpötilat nousevat, sitä enemmän ja enemmän syntyy ylöspäin nousevia ja lopulta pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmavirtauksia. Pyörremyrskyjen tuhot ovat tunnetusti mittavia, useita henkiä ja koteja vaativia katastrofeja. Ihmiskunnan yhtenä ongelman on hitaus ja ongelmien siirtäminen taholta toiselle. Yksittäinen ihminen siirtää ongelman hallitukselle sekä poliittisille päättäjille, jotka taas pallottelevat ongelman kanssa. Emme herää välttämättä tekemään asioille mitään ennen kuin alkaa olla jo myöhäistä toiminnalle. Syy tähän on usein ratkaisujen ja käytännössä toimivien ideoiden puute.</p><p>Ongelma on hyvinkin ajankohtainen juuri tällä hetkellä koskettaen jokaista ihmistä maapallolla. Se koskettaa sinua, minua, maamme presidenttiä, naapuriamme, toisen maan kansalaista, eläimiä, kasveja, ihan jokaista. Eniten asia tulee koskettamaan omia lapsiamme, tulevia sukupolvia, jotka tulevat elämään meidän jälkeemme. Maapallo tulee olemaan sellainen, millaiseksi me sen haluamme heille jättää.</p><p>Vaikka kotonamme saisimme ruokahävikin kuriin suunnittelemalla kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja säilyttämisen &ndash; saattaa ongelma olla toisessa mittakaavassa vaikkapa työpaikalla, koulussa tai ravintolassa, jossa käymme syömässä lounaamme. Harvemmin puutumme itse asiaan viedessämme työpaikan roskikseen jäljelle jääneet eväämme, joita ei enää huomenna haluaisi syödä, sillä se olisi jo yön yli seissyttä. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Laaja-alainen ongelma</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Buffet ravintoloiden ruokahävikki on hälyttävän suuri. Ruokaa valmistetaan suuria määriä sen mukaan, kuinka paljon asiakkaita arvellaan olevan ja kuinka paljon heidän ajatellaan syövän. Menekkiä on vaikea arvioida tarkasti, sillä siinä missä yksi tykkää yhdestä ruokalajista, toinen sitä inhoaa. Lapsi ja fyysistä työtä tekevä mies ovat täysin erilaisia ruokailutottumuksiltaan. Lisäksi on vielä otettava huomioon erityisruokavaliot. Jokaista ruokalajia valmistetaan hieman yli arvioidun, sillä asiakkaiden tyytyväisyys menee kaiken edelle. Ruoan loppuminen aiheuttaisi tyytymättömyyttä sekä pahimmassa tapauksessa mediamylläkän. Esimerkki tästä on kuukauden takaa, kun Finnairin neljän tunnin lennolla oli loppunut ruoka kesken. Iltalehti uutisoi asiasta näyttävästi ja matkustajana ollut nainen kommentoi ruuan puutetta sanoilla &rdquo;järkyttävää, ihan kamalaa&rdquo;. Jokainen voi tästä päätellä, kuinka kovassa paineessa ravintolat ja lounaspaikat ovat asiakkaiden vaatimusten suhteen.</p><p>Ravintoloissa tilaamme hienostuneesti tietyn annoksen. Perus pihviateriaan kuuluu monesti alkusalaatti ja itse ateria, johon on lisätty rutkasti lisukkeeksi perunaa. Liian pienistä aterioista ravintola saa huonoa palautetta, sillä jokainen haluaa tuntea tulevansa kylläiseksi maksettuaan useamman kympin illallisestaan. Harmittavan usein kuitenkin perunoita ja salaattia jää pöytään, josta tarjoilija noutaa ne roskakoriin. Naudan &ndash;ja häränlihaa arvostetaan hintavuuden vuoksi, joten jopa lapsille pyritään opettamaan; &rdquo;Syö edes se pihvi kokonaan&rdquo;. Hävikki näkyy ensimmäisenä ruoan hinnassa, vaikkei asiakas sitä tulisi heti ajatelleeksikaan.</p><p>Yksi ongelmista on myös tuotteiden &rdquo;parasta ennen&rdquo; &ndash; ja&rdquo; viimeinen käyttö päivä&rdquo; &ndash;merkintöjen sekaisin meneminen. Monet kuluttajat eivät enää osaa havainnoida sitä milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi, vaan päivämäärää uskotaan lähes sokeasti. Esimerkiksi omassa lapsuudessani vanhemmat monesti haistoivat ja maistoivat ruokaa tai maitoa arvioiden sen syömäkelpoisuutta. Jos se ei haissut, maistunut tai näyttänyt pilaantuneelta &ndash; söimme sitä, oli päiväys kunnossa tai ei. Nykyään omassa perheessäni heitämme ruokaa pois, jos päivämäärä on mennyt umpeen. Tuskin edes vaivaudun avaamaan eilen vanhaksi mennyttä jogurttia, saati sitten tarjoamaan sitä lapselleni.&nbsp; Näin ollen heitän jopa tietämättäni vielä syömäkelpoista ruokaa surutta pois.</p><p>Onkin arvioitu, että kotitaloudet aiheuttavat suurimman ruokahävikin Suomessa. Tosin kotitalouksia on valtavat määrät enemmän kuin kauppoja, laitoksia tai muita keittiöitä. Joten periaatteessa tutkimuksen tulos on täysin mahdollinen. Eräs syy kotitalouksissa saattaa olla myös &rdquo;nirsoilu&rdquo;. Jos ruoka ei ole sitä, mikä juuri nyt olisi trendikästä, se saattaa jäädä nuorelta hyvinkin lautaselle. Etenkin naisten kohdalla asia on hyvinkin yleistä. Lautaselle otetaan ruokaa, sitä närpitään ja lopulta muistetaan perunoiden hiilihydraattien määrä ja jätetään se syömättä. Litran jogurttipurkista tai limsapullosta jätetään pohjalla oleva loppu käyttämättä, koska tuote on niin sanotusti väljähtänyt eikä &rdquo;jämäosuus&rdquo; maistu enää yhtä hyvältä. Maitoa saatetaan kaataa lasiin yli oman tarpeen ja jäljelle jäänyt kaadetaan viemäriin tiedottamatta, että sekin on ruokahävikkiä.</p><p>Viime aikoina dieetit ja erilaiset ruokavaliot ovat nostaneet suosiotaan. Karppaus eli hiilihydraatiton ruokavalio on monen kuluttajan huulilla. Valitettavasti edellä mainittu buumi on aiheuttanut myös turhaa ruokahävikkiä. Esimerkiksi Facebookin nimeltä mainitsemattomassa ryhmässä kyseltiin, kuinka moni syö pitsan päältä vain täytteet. Yllättävän moni vastasi tekevänsä näin, koska pitsa oli liian suuri syötäväksi pohjineen tai kalorit nousevat liian korkeiksi juuri sille päivälle. Vaikka pohja muodostuu monesti vain halvoista ainesosista: vehnäjauhosta, vedestä ja hiivasta &ndash; siihen on käytetty pitsan teossa eniten aikaa ja energiaa. Ainekset ovat sekoitettu, vaivattu, kaulittu ja paistettu huolella kuluttajan odotuksia vastaaviksi.</p><p>Kotitaloudessa kasvavat pienet lapset sekä vauvat aiheuttavat luonnollisesti suuren hävikin. Sormiruokailua tai lusikankäyttöä opetteleva taapero viskoo lattialle vähintään puolet ruuastaan ennen kuin taito ja ikävä karttuvat. Monesti vanhemmat syyllistyvät tarjoamaan taaperolleen liikaa ruokaa, vaikka varsin hyvin tiedostavat, ettei parin vuoden ikäinen vielä jaksaisi edes syödä kokonaista annosta. Ruokaa on lattialla ja jos koiraa ei satu taloudessa olemaan, se lakaistaan ja heitetään väistämättä biojätteiden joukkoon. On selvää, ettei lattialla ollutta ruokaa voi enää lapselle tai itsellekään tarjota. Kun lapsi lopulta kasvaa oppien ilmaisemaan tahtoaan, alkaa varsinainen nirsoilu. &rdquo;Minä en syö tätä enkä tätä!&rdquo; tai &rdquo;En jaksa enempää, saanko viedä roskiin?&rdquo;. Jälleen heitämme ylimääräisen pois, kunhan lapsi on suostunut maistamaan edes lusikan kärjellisen.</p><p>Lapsiperheet eivät ole ainoita kotitalouksia, joissa hävikkiä ilmenee. Myös yksinasuvat sortuvat esimerkiksi laittamaan turhan ison määrän jauhelihaa pastoineen eikä sitä jaksetakaan enää lämmittää seuraavana päivänä. Toisaalta eilisen päivän ruoka ei aina edes näytä houkuttelevalta jääkaapissa, jossa olisi ainesosat myös tuoreeseen, vasta tehtyyn lounaaseen. Joskus pakkasessa lojuu kuukausi sitten ostettua leipää, mutta koska pöydällä kuitenkin on tuorettakin, saa pakastettu ajansaatossa äkkilähdön biojäteastiaan.</p><p>Suomen metsissä ja puutarhoissa syntyy jokainen vuosi ruokahävikkiä, kun tuhansia marjoja, sieniä ja omenoita jää homehtumaan kasvupaikoilleen. Suomi on onnekas maa, sillä meillä kasvaa luonnonvaraisena mustikoita, suomuuraimia, karpaloita, puolukoita, metsämansikoita, pihlajanmarjoja, katajanmarjoja ja vadelmia. Puutarhoissamme on viinimarjoja, mustaherukoita, kirsikoita, omenoita, mansikoita, retiisejä, salaatteja ja paljon muuta. Luonnollista, terveellistä sekä trendikästä lähiruokaa olisi siis tarjolla rutkasti tiettyinä aikoina vuodesta. Nykypäivänä onneksi arvostus näitä kohtaan on noussut, mutta silti hälyttävän paljon jää homehtumaan ja käyttämättä. Emmekö kerää ja hyödynnä luontomme antimia tarpeeksi? Ongelmana lienee osittain kaupunki-maaseutu asetelma, jolloin maaseudulla marjat uhkaavat jäädä käyttämättä, kun taas kaupungissa niistä pyydetään kohtuuttomia hintoja. Esimerkiksi Tampereella viime kesänä mansikoiden kilohinta paukkui kahdella - kolmella eurolla yli Lappeenrannan kilohinnasta. Marjojen poimiminen on myös viitsimis-kysymys. On lähdettävä metsään, suojauduttava hyttysiltä ja poimittava jokainen marja itse. Ei ole itsestään selvää, että luonnon antimet hyödynnetään.</p><p>Ruokahävikkiä tapahtuu tuotantovaiheessakin. Kun pelloilla ollut vilja sattuukin sääolosuhteiden vuoksi homehtumaan tai se jäänyt syystä tai toisesta keräämättä, on viljelijälle tulossa tappiota. Liha &ndash;ja maitotiloilla hävikkiä tapahtuu jatkuvasti puutteellisen säilönnän sekä huolimattomuuden vuoksi. Erityisesti juuri lypsetty maito on hyvin herkkä pilaantumaan vääränlaisen säilönnän tuloksena.</p><p>Vesistöjen jatkuva saastuminen, hupimetsästys, hupikalastaminen ja riistaeläinten lisääntyvät sairaudet ovat osana kasvavaa ongelmaa. Hupimetsästys &ndash;ja kalastus on kasvattanut vastustusta koko maassa. Sorsa tai kyyhkynen saatetaan ampua harrastusmielessä alas tai hauki nostaa huvikseen kuivalle maalle sätkimään, eikä siitä ole tarkoituskaan tehdä ruokaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hyllyjen loputtomat labyrintit kaupoissa</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kauppojen valikoimat ovat nykypäivänä laajoja. Samaa tuotetta saa monesti eri versioina, kuten lisäaineettomana, sokerittomana, rasvattomana, normaalina, laktoosittomana, pienessä koossa, isossa koossa, purkissa, tölkissä, maidottomana, gluteenittomana jne. Ostaja on pääpyörällä hyllysokkeloiden välissä ihmettelemässä sitä, mikä olisi se parhain vaihtoehto. Maitotiskillä ihmetellään, mitä pitäisi ostaa tällä hetkellä? Maitoa lähitilalta, laktoositonta, täysrasvaista, kevyttä, rasvatonta, soijamaitoa, kauramaitoa ja mitä merkkiä otetaan? Järkikin sanoo, ettei kaikki voi mennä millään kaupaksi, jolloin kauppias päättää laittaa houkuttimeksi suuren tarjouskyltin: &rdquo;Nyt 3 tuotetta 2 hinnalla!&rdquo;. Tällöin ostaja ei kyseenalaista omaa tarvettaan, vaan miettii asiaa lompakkonsa kannalta.&nbsp;</p><p>Ongelma on myös tuotteiden pakkauskoossa. Mitä suuremman pakkauksen ostat, sitä halvempi on tuotteen kilohinta. Tästä esimerkki ovat perunasalaatit: Mitä suuremman rasian sitä valitset ostoskoriisi, sitä halvempi on sen kilohinta. Tällöin asiakas ostaa luonnollisesti sen isomman paketin ja jättää lopun tarvittaessa käyttämättä. &nbsp;Kun kotiin on kannettu tuotteita tarjouksista ja suuremmissa paketeissa on jääkaapista muodostumassa ruoan hautuumaa, jota ei aina jakseta edes lajitella biojätteisiin ja sekajätteisiin. Pakkaukset lentävät tyhjentämättöminä taloyhtiön roskakatokseen ja toisten ongelmiksi.</p><p>Suurin ruokahävikki ruokakaupoissa aiheutuu leivästä sekä maidosta, jonka päiväykset menevät äkkiä umpeen ja pilaantuminen alkaa väistämättä. Ylijäänyttä tuotetta ei enää kyetä myymään eikä välttämättä se sovellu ruokajakeluunkaan, joten se heitetään suoraan roskiin. Tämän jälkeen hyllyt täytetään jälleen uusilla vastaavilla tuotteilla. Ei ole myöskään harvinaista, että marketeissa sattuu vahinkoja: banaani tai jogurtti laatikko saattaa kaatua, jolloin osa tuotteista on myyntikelvottomia vaurioitumisen vuoksi.</p><p>Täysin syyttömiä eivät ole asiakkaatkaan. Jokainen markettiketju on saanut kokea hylättyjen tuotteiden aiheuttaman tappion. Jogurttia tai makkarapaketti otetaan hyllystä mukaan, kunnes mieli ennen kassahihnoja muuttuu ja se jätetään karkkitiskille pilaantumaan. Myyjän on mahdotonta arvioida sitä, onko kylmäketju katkennut niin, ettei tuotetta voi enää myydä. Riskiä ei voida asiakkaiden kustannuksella ottaa, joten jogurtista tulee hetkessä myyntikelvotonta.</p><p>Laitoskeittiöissä suurtalouskokit näkevät joka päivä ruokahävikin laajuuden kantaessaan vuoallista ruokaa ulkona olevaan biojäteastiaan, joka päivän päätteeksi odottaa tyhjentämistä. Ylijäänyttä ruokaa ei haluta eikä sitä välttämättä edes saa myydä tai lahjoittaa pois. Asia on hieman surullinen kun ajattelee sitä, kuinka paljon maassamme on kodittomia, köyhiä, nälkää näkeviä ja opintotuella kituuttavia opiskelijoita. On eettinen ongelma, että Euroopassa 21 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä ja nälässä samalla, kun heitämme ruokaa roskiin.</p><p>Sairaaloiden ruokaa ei juuri arvosteta. Se mielletään halvaksi, laimeaksi ja huonon makuiseksi. Annos tuodaan monesti osasto/vuodepotilaiden kohdalla huoneeseen saakka, jolloin potilas syö sen minkä annoksestaan haluaa tai jaksaa. Huonokuntoisen ihmisen ruokahalu ei ole järin suuri toisin kuin hänelle tuotavat annokset. Aina henkilökunta ei jaksa perehtyä edes siihen, haluaako potilas aamukahvin maidolla vai ilman. Joillakin ihmisillä asialla on niin paljon väliä, että maidolla tuotu kahvi jää väistämättä juomatta.</p><p>Ongelmia tuottaa myös vanhusten kotipalvelu, jossa ruuat tuodaan annoksittain. Esimerkiksi eräs vanhempi rouvashenkilö valitti Tampereella, ettei hän millään muotoa haluaisi vastaanottaa kiisseleitä jälkiruuaksi, koska ne jäisivät kuitenkin syömättä. Lähetti kuitenkin vakuutti, ettei kiisseliä voida jättää pois, sillä se kuuluu jo maksettuun ateriaan ja ateriakokonaisuudet ovat nämä mitä ovat. Niinpä rouva tyytyi ottamaan kiisselin vastaan ja heittämään sen viemäriin. Häntä harmitti valtavasti, sillä sota-ajan lapsena hän tiedosti ruuan arvokkuuden ja tärkeyden.</p><p>Koko maailman mittakaavassa vuosittain tuotetusta ruuasta päätyy kolmasosa roskiin.&nbsp; Samalla lähes 800 miljoonaa ihmistä ovat aliravittuja. Joka päivä auringon noustessa aliravitsemus sekä nälkä tappavat lähes 8500 alle viisivuotiasta lasta. Neljänneksellä hävikistä ruokkisi kaikki maailman aliravitut ihmiset. Maailmanpankin mukaan ruokahävikki on jopa este köyhyyden vähentämiselle. Ruokaturva on heikentynyt jatkuvasti ja samalla hävikkiin tuhlautuu suuret määrät rahaa, energiaa ja luonnonvaroja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ruoan tasapaino hukassa</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Ongelma on todella laaja ja koska se käsittää jokaista ihmistä maapallolla, sen ratkaiseminen olisi hyvinkin haastavaa ja monimutkaista. Yksitäisen ihmisen tai pienen yrityksen teot tuntuvat pieneltä, kun vastassa on koko muu maailma. Tällöin motivaatiota ruokahävikin ehkäisemiseksi voi olla haastavaa löytää. Kieltolait ja pykälät aiheuttavat ihmisissä negatiivia reaktioita. Vaadimme tuoreutta, ekologisuutta, säilyvyyttä ja edullisuutta yhtä aikaa, joka aiheuttaa haasteita ruuan valmistajalle.</p><p>Ruokahävikin ongelmana on se ongelma, että tiedostamme asian hyvin. Media nostaa asian vähän väliä esille ja tiedämme, ettei ruokahävikistä hyvää seuraa. Emme kuitenkaan sisäistä itse ongelmaa tämän enempää. Emme tiedosta sitä, mistä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys tai, että niinkin arkisella asialla kuin ostoslistalla tai jääkaapin sisällön tutkimisella ennen kauppareissua olisi merkitystä. Ongelma on myös siinä, että sanana ruokahävikki tuo mieleen nimenomaan julkiset keittiöt, kaupat ja ravintolat eikä niinkään meitä itseämme. Tällöin emme edes tule ajatelleeksi, että aamulla viemäriin kaadettu puolikas kahvikupillinenkin olisi ruokahävikkiä. Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiäkin kysymystä: &rdquo;Puuttuuko juuri minulta vastuuntuntoa? Voinko tehdä asialle jotain? Paljonko hävikkiä aiheutit tänään, eilen, viikon aikana?&rdquo;</p><p>Tieto tunnetusti lisää tuskaa, mutta tiedottomuudesta vasta aiheutuukin ongelmia. Nuorisolla ja lapsilla ei ole juurikaan käsityksiä siitä, mitä ruokahävikki tarkoittaa. Se on kuin vieras käsite, jota lopulta kysytään vanhemmilta tai haetaan Googlesta. Yleinen asenne on hyvinkin ratkaisevassa vaiheessa tässä kohtaa. Iloksemme se on kuitenkin muuttunut paljolti positiivisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Tänä päivänä aiheesta on löydettävissä rutkasti tietoa, faktaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, jotka herättävät yksittäisen ihmisen mielenkiinnon aihetta kohtaan. Netflix on julkaissut parikin dokumenttia aiheesta, MTV:n sivuilta löytyy uutisia ja kolumneja hävikkiin liittyen ja vanhemmat mielellään opettajat lapsiaan siihen, ettei ruokaa sovi haaskata. Tuttu lause vanhemman kansan suusta taitaakin olla: &rdquo;Pula-ajalla ei ollut edes tuoretta leipää joka päivä. Kahvia valmistettiin korvikkeesta eikä ruokaa heitetty jätteisiin&rdquo;. Ongelmaa tarkastellessa on jopa koomista, kuinka toisen maailman sodan aikaan ruuan puute oli ongelma ja nykypäivän maailmassa liian suuret pakkaukset valikoimineen tuottavat ongelmia. Aivan kuin tasapaino ruoan suhteen olisi edelleen ihmiskunnalla hukassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten ruokahävikin on arvioitu tuottavan hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 100 000 keskivertaista henkilöautoa. Tästä huolimatta nimenomaan autoista ja lentokoneista päästöineen puhumme eniten. Poliitikot kertovat jokaisen vaalin alla, kuinka yksityisautoiluun tulisi puuttua ja julkisilla kulkemisesta tehdä helpompaa sekä kuluttajien kannalta edullisempaa. Harva poliitikko kuitenkaan nostaa esille esimerkiksi kyläkoulun roskiksessa vallitsevaa ruokamäärää, kokouksessaan ylijäävän tarjottavien voileipien tai pullien kohtaloa ja näiden aiheuttamia asioita.

Nelihenkinen perhe heittää ruokaa roskiin keskimäärin 500 euron edestä eikä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että ruokahävikki olisi ollut ehkäistävissä oikeanlaisella säilytyksellä, suunnitelmallisuudella ja valmistuksella. Jokainen suomalainen taas heittää ruokaa vuodessa pois noin 26kg:n verran, joka on arviolta jopa kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruuasta.

Harva meistä tulee edes tiedostaneeksi asiaa viedessämme jälleen kerran roskia ulos ja biojätteitä kompostiin. Ajattelemme olevamme kierrättäviä, moderneja ihmisiä, jotka kompostoivat biojätteet ja kasvattavat ehkäpä mullassa uutta perunaa kesäpöytään. Ostamme suuret kasat reilunkaupan tuotteita, koska alennukset olivat kerrankin marketissa kohdallaan ja tilipäivä sattui sopivasti tähän väliin. Tarvitsemmeko kuitenkaan sitä kaikkea? Ehdimmekö syödä kaikki ne jogurtit, hedelmät ja leivät, joita kannamme kotiisi varmuuden vuoksi? Onko ajatuksemme loppujen lopuksi alkeellisella tasolla? Ilmastonmuutoshan on käsite, jonka jokainen on kuullut vähintään aamutelevision ohjelmassa, mutta tiedämmekö käytännössä millaisesta ongelmasta on kysymys?

 

Ruokahävikki, sinäkin aiheutat sitä.

Maapallomme kasvavana ongelmana on ruokahävikki ja siihen liittyvät syyt sekä seuraukset. Ruokahävikkiä syntyy, kun ruokaa valmistetaan, säilötään ja ostetaan suunnittelemattomasti. Jokainen kerta kun heitämme jääkaapissa pilaantuneen ruuan pois tai vaadimme ravintolassa entistä tiuhempaan tuoretta ja vain tuoretta ruokaa – olemme mukana ilmastonmuutoksen pahenemisessa. Tänäkin talvena ilmastonmuutoksen seuraukset näki jokainen suomalainen ihminen. Talvi oli leuto, kevät oli myöhässä ja kesästä toivotaan kerrankin lämmintä. Asiat olivat toisin isovanhempiemme aikaan, jolloin talvisin paukkuivat kovat pakkaset ja kesäisin hellelukemat.

Ruokahävikkiä syntyy ruoan tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa (alkutuotanto, elintarvikejalostus, kauppa, ravitsemuspalvelut ja kotitaloudet) ja sitä syntyy yhtä paljon niin kehitys – kuin teollisuusmaissakin. Ero on lähinnä siinä, missä vaiheessa hävikkiä syntyy: Kehitysmaissa hävikki on suurinta sadonkorjuu-, varastointi- ja kuljetusvaiheessa. Teollisuusmaissa taas jälleenmyynti  – ja kuluttajaportaassa.

2000-luvulla teollisuus, valikoimat sekä laadun tärkeys ovat lisääntyneet sekä korostuneet. Ruuasta on tullut paitsi keino pitää keho elinvoimaisena, myös osa tyyliämme ja identiteettiämme. Tuoreus, terveellisyys sekä monipuolisuus ovat kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ne lisäävät hyvinvointia, toisaalta ne ovat osa hyvinkin isoa ongelmaa. Näistä johtuen ruokahävikki on kasvanut hälyttäviin lukemiin ennen kuin asiaan alettiin kiinnittää varsinaista huomiota.

Ruokajätteistä syntyvät hiilidioksidi päästöt turmelevat luontoa ollen näin osana tekijänä ilmastonlämpenemisessä. Ilmaston lämpeneminen näkyy kohonneina pintalämpötiloina, merenpinnan nousuna ja pohjoisen pallonpuoliskon hupenevina jääpeitteinä. Ilmaston jatkuvasta lämpenemisestä johtuen merenpinta on noussut, jäätiköt ovat alkaneet peräytyä ja Arktinen mannerjää uhkaa kutistua tälläkin hetkellä. Lämpenemisen alueellisina vaikutuksina taas pidetään muun muassa äärimmäisten sääilmiöiden, kuten maan järistysten ja hurrikaanien, lisääntymistä, tartuntatautien leviämistä, lajien sukupuuttoa sekä merkittäviä talousvaikeuksia.

WMO:n mukaan sään ääri-ilmiöt eivät kuitenkaan ole vielä varsinaisesti lisääntyneet voimakkuuksiltaan tai määriltään. Oikeastaan ääri-ilmiöiden vaikutukset ovat lisääntyneet muiden tekijöiden vuoksi. Ennusteena on, että trooppisten hirmumyrskyjen määrä kaksinkertaistuu, mikäli maapallon keskilämpötila nousisi viitisen astetta. Mitä korkeammaksi lämpötilat nousevat, sitä enemmän ja enemmän syntyy ylöspäin nousevia ja lopulta pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmavirtauksia. Pyörremyrskyjen tuhot ovat tunnetusti mittavia, useita henkiä ja koteja vaativia katastrofeja. Ihmiskunnan yhtenä ongelman on hitaus ja ongelmien siirtäminen taholta toiselle. Yksittäinen ihminen siirtää ongelman hallitukselle sekä poliittisille päättäjille, jotka taas pallottelevat ongelman kanssa. Emme herää välttämättä tekemään asioille mitään ennen kuin alkaa olla jo myöhäistä toiminnalle. Syy tähän on usein ratkaisujen ja käytännössä toimivien ideoiden puute.

Ongelma on hyvinkin ajankohtainen juuri tällä hetkellä koskettaen jokaista ihmistä maapallolla. Se koskettaa sinua, minua, maamme presidenttiä, naapuriamme, toisen maan kansalaista, eläimiä, kasveja, ihan jokaista. Eniten asia tulee koskettamaan omia lapsiamme, tulevia sukupolvia, jotka tulevat elämään meidän jälkeemme. Maapallo tulee olemaan sellainen, millaiseksi me sen haluamme heille jättää.

Vaikka kotonamme saisimme ruokahävikin kuriin suunnittelemalla kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja säilyttämisen – saattaa ongelma olla toisessa mittakaavassa vaikkapa työpaikalla, koulussa tai ravintolassa, jossa käymme syömässä lounaamme. Harvemmin puutumme itse asiaan viedessämme työpaikan roskikseen jäljelle jääneet eväämme, joita ei enää huomenna haluaisi syödä, sillä se olisi jo yön yli seissyttä.  

 

Laaja-alainen ongelma

 

Buffet ravintoloiden ruokahävikki on hälyttävän suuri. Ruokaa valmistetaan suuria määriä sen mukaan, kuinka paljon asiakkaita arvellaan olevan ja kuinka paljon heidän ajatellaan syövän. Menekkiä on vaikea arvioida tarkasti, sillä siinä missä yksi tykkää yhdestä ruokalajista, toinen sitä inhoaa. Lapsi ja fyysistä työtä tekevä mies ovat täysin erilaisia ruokailutottumuksiltaan. Lisäksi on vielä otettava huomioon erityisruokavaliot. Jokaista ruokalajia valmistetaan hieman yli arvioidun, sillä asiakkaiden tyytyväisyys menee kaiken edelle. Ruoan loppuminen aiheuttaisi tyytymättömyyttä sekä pahimmassa tapauksessa mediamylläkän. Esimerkki tästä on kuukauden takaa, kun Finnairin neljän tunnin lennolla oli loppunut ruoka kesken. Iltalehti uutisoi asiasta näyttävästi ja matkustajana ollut nainen kommentoi ruuan puutetta sanoilla ”järkyttävää, ihan kamalaa”. Jokainen voi tästä päätellä, kuinka kovassa paineessa ravintolat ja lounaspaikat ovat asiakkaiden vaatimusten suhteen.

Ravintoloissa tilaamme hienostuneesti tietyn annoksen. Perus pihviateriaan kuuluu monesti alkusalaatti ja itse ateria, johon on lisätty rutkasti lisukkeeksi perunaa. Liian pienistä aterioista ravintola saa huonoa palautetta, sillä jokainen haluaa tuntea tulevansa kylläiseksi maksettuaan useamman kympin illallisestaan. Harmittavan usein kuitenkin perunoita ja salaattia jää pöytään, josta tarjoilija noutaa ne roskakoriin. Naudan –ja häränlihaa arvostetaan hintavuuden vuoksi, joten jopa lapsille pyritään opettamaan; ”Syö edes se pihvi kokonaan”. Hävikki näkyy ensimmäisenä ruoan hinnassa, vaikkei asiakas sitä tulisi heti ajatelleeksikaan.

Yksi ongelmista on myös tuotteiden ”parasta ennen” – ja” viimeinen käyttö päivä” –merkintöjen sekaisin meneminen. Monet kuluttajat eivät enää osaa havainnoida sitä milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi, vaan päivämäärää uskotaan lähes sokeasti. Esimerkiksi omassa lapsuudessani vanhemmat monesti haistoivat ja maistoivat ruokaa tai maitoa arvioiden sen syömäkelpoisuutta. Jos se ei haissut, maistunut tai näyttänyt pilaantuneelta – söimme sitä, oli päiväys kunnossa tai ei. Nykyään omassa perheessäni heitämme ruokaa pois, jos päivämäärä on mennyt umpeen. Tuskin edes vaivaudun avaamaan eilen vanhaksi mennyttä jogurttia, saati sitten tarjoamaan sitä lapselleni.  Näin ollen heitän jopa tietämättäni vielä syömäkelpoista ruokaa surutta pois.

Onkin arvioitu, että kotitaloudet aiheuttavat suurimman ruokahävikin Suomessa. Tosin kotitalouksia on valtavat määrät enemmän kuin kauppoja, laitoksia tai muita keittiöitä. Joten periaatteessa tutkimuksen tulos on täysin mahdollinen. Eräs syy kotitalouksissa saattaa olla myös ”nirsoilu”. Jos ruoka ei ole sitä, mikä juuri nyt olisi trendikästä, se saattaa jäädä nuorelta hyvinkin lautaselle. Etenkin naisten kohdalla asia on hyvinkin yleistä. Lautaselle otetaan ruokaa, sitä närpitään ja lopulta muistetaan perunoiden hiilihydraattien määrä ja jätetään se syömättä. Litran jogurttipurkista tai limsapullosta jätetään pohjalla oleva loppu käyttämättä, koska tuote on niin sanotusti väljähtänyt eikä ”jämäosuus” maistu enää yhtä hyvältä. Maitoa saatetaan kaataa lasiin yli oman tarpeen ja jäljelle jäänyt kaadetaan viemäriin tiedottamatta, että sekin on ruokahävikkiä.

Viime aikoina dieetit ja erilaiset ruokavaliot ovat nostaneet suosiotaan. Karppaus eli hiilihydraatiton ruokavalio on monen kuluttajan huulilla. Valitettavasti edellä mainittu buumi on aiheuttanut myös turhaa ruokahävikkiä. Esimerkiksi Facebookin nimeltä mainitsemattomassa ryhmässä kyseltiin, kuinka moni syö pitsan päältä vain täytteet. Yllättävän moni vastasi tekevänsä näin, koska pitsa oli liian suuri syötäväksi pohjineen tai kalorit nousevat liian korkeiksi juuri sille päivälle. Vaikka pohja muodostuu monesti vain halvoista ainesosista: vehnäjauhosta, vedestä ja hiivasta – siihen on käytetty pitsan teossa eniten aikaa ja energiaa. Ainekset ovat sekoitettu, vaivattu, kaulittu ja paistettu huolella kuluttajan odotuksia vastaaviksi.

Kotitaloudessa kasvavat pienet lapset sekä vauvat aiheuttavat luonnollisesti suuren hävikin. Sormiruokailua tai lusikankäyttöä opetteleva taapero viskoo lattialle vähintään puolet ruuastaan ennen kuin taito ja ikävä karttuvat. Monesti vanhemmat syyllistyvät tarjoamaan taaperolleen liikaa ruokaa, vaikka varsin hyvin tiedostavat, ettei parin vuoden ikäinen vielä jaksaisi edes syödä kokonaista annosta. Ruokaa on lattialla ja jos koiraa ei satu taloudessa olemaan, se lakaistaan ja heitetään väistämättä biojätteiden joukkoon. On selvää, ettei lattialla ollutta ruokaa voi enää lapselle tai itsellekään tarjota. Kun lapsi lopulta kasvaa oppien ilmaisemaan tahtoaan, alkaa varsinainen nirsoilu. ”Minä en syö tätä enkä tätä!” tai ”En jaksa enempää, saanko viedä roskiin?”. Jälleen heitämme ylimääräisen pois, kunhan lapsi on suostunut maistamaan edes lusikan kärjellisen.

Lapsiperheet eivät ole ainoita kotitalouksia, joissa hävikkiä ilmenee. Myös yksinasuvat sortuvat esimerkiksi laittamaan turhan ison määrän jauhelihaa pastoineen eikä sitä jaksetakaan enää lämmittää seuraavana päivänä. Toisaalta eilisen päivän ruoka ei aina edes näytä houkuttelevalta jääkaapissa, jossa olisi ainesosat myös tuoreeseen, vasta tehtyyn lounaaseen. Joskus pakkasessa lojuu kuukausi sitten ostettua leipää, mutta koska pöydällä kuitenkin on tuorettakin, saa pakastettu ajansaatossa äkkilähdön biojäteastiaan.

Suomen metsissä ja puutarhoissa syntyy jokainen vuosi ruokahävikkiä, kun tuhansia marjoja, sieniä ja omenoita jää homehtumaan kasvupaikoilleen. Suomi on onnekas maa, sillä meillä kasvaa luonnonvaraisena mustikoita, suomuuraimia, karpaloita, puolukoita, metsämansikoita, pihlajanmarjoja, katajanmarjoja ja vadelmia. Puutarhoissamme on viinimarjoja, mustaherukoita, kirsikoita, omenoita, mansikoita, retiisejä, salaatteja ja paljon muuta. Luonnollista, terveellistä sekä trendikästä lähiruokaa olisi siis tarjolla rutkasti tiettyinä aikoina vuodesta. Nykypäivänä onneksi arvostus näitä kohtaan on noussut, mutta silti hälyttävän paljon jää homehtumaan ja käyttämättä. Emmekö kerää ja hyödynnä luontomme antimia tarpeeksi? Ongelmana lienee osittain kaupunki-maaseutu asetelma, jolloin maaseudulla marjat uhkaavat jäädä käyttämättä, kun taas kaupungissa niistä pyydetään kohtuuttomia hintoja. Esimerkiksi Tampereella viime kesänä mansikoiden kilohinta paukkui kahdella - kolmella eurolla yli Lappeenrannan kilohinnasta. Marjojen poimiminen on myös viitsimis-kysymys. On lähdettävä metsään, suojauduttava hyttysiltä ja poimittava jokainen marja itse. Ei ole itsestään selvää, että luonnon antimet hyödynnetään.

Ruokahävikkiä tapahtuu tuotantovaiheessakin. Kun pelloilla ollut vilja sattuukin sääolosuhteiden vuoksi homehtumaan tai se jäänyt syystä tai toisesta keräämättä, on viljelijälle tulossa tappiota. Liha –ja maitotiloilla hävikkiä tapahtuu jatkuvasti puutteellisen säilönnän sekä huolimattomuuden vuoksi. Erityisesti juuri lypsetty maito on hyvin herkkä pilaantumaan vääränlaisen säilönnän tuloksena.

Vesistöjen jatkuva saastuminen, hupimetsästys, hupikalastaminen ja riistaeläinten lisääntyvät sairaudet ovat osana kasvavaa ongelmaa. Hupimetsästys –ja kalastus on kasvattanut vastustusta koko maassa. Sorsa tai kyyhkynen saatetaan ampua harrastusmielessä alas tai hauki nostaa huvikseen kuivalle maalle sätkimään, eikä siitä ole tarkoituskaan tehdä ruokaa.

 

Hyllyjen loputtomat labyrintit kaupoissa

 

Kauppojen valikoimat ovat nykypäivänä laajoja. Samaa tuotetta saa monesti eri versioina, kuten lisäaineettomana, sokerittomana, rasvattomana, normaalina, laktoosittomana, pienessä koossa, isossa koossa, purkissa, tölkissä, maidottomana, gluteenittomana jne. Ostaja on pääpyörällä hyllysokkeloiden välissä ihmettelemässä sitä, mikä olisi se parhain vaihtoehto. Maitotiskillä ihmetellään, mitä pitäisi ostaa tällä hetkellä? Maitoa lähitilalta, laktoositonta, täysrasvaista, kevyttä, rasvatonta, soijamaitoa, kauramaitoa ja mitä merkkiä otetaan? Järkikin sanoo, ettei kaikki voi mennä millään kaupaksi, jolloin kauppias päättää laittaa houkuttimeksi suuren tarjouskyltin: ”Nyt 3 tuotetta 2 hinnalla!”. Tällöin ostaja ei kyseenalaista omaa tarvettaan, vaan miettii asiaa lompakkonsa kannalta. 

Ongelma on myös tuotteiden pakkauskoossa. Mitä suuremman pakkauksen ostat, sitä halvempi on tuotteen kilohinta. Tästä esimerkki ovat perunasalaatit: Mitä suuremman rasian sitä valitset ostoskoriisi, sitä halvempi on sen kilohinta. Tällöin asiakas ostaa luonnollisesti sen isomman paketin ja jättää lopun tarvittaessa käyttämättä.  Kun kotiin on kannettu tuotteita tarjouksista ja suuremmissa paketeissa on jääkaapista muodostumassa ruoan hautuumaa, jota ei aina jakseta edes lajitella biojätteisiin ja sekajätteisiin. Pakkaukset lentävät tyhjentämättöminä taloyhtiön roskakatokseen ja toisten ongelmiksi.

Suurin ruokahävikki ruokakaupoissa aiheutuu leivästä sekä maidosta, jonka päiväykset menevät äkkiä umpeen ja pilaantuminen alkaa väistämättä. Ylijäänyttä tuotetta ei enää kyetä myymään eikä välttämättä se sovellu ruokajakeluunkaan, joten se heitetään suoraan roskiin. Tämän jälkeen hyllyt täytetään jälleen uusilla vastaavilla tuotteilla. Ei ole myöskään harvinaista, että marketeissa sattuu vahinkoja: banaani tai jogurtti laatikko saattaa kaatua, jolloin osa tuotteista on myyntikelvottomia vaurioitumisen vuoksi.

Täysin syyttömiä eivät ole asiakkaatkaan. Jokainen markettiketju on saanut kokea hylättyjen tuotteiden aiheuttaman tappion. Jogurttia tai makkarapaketti otetaan hyllystä mukaan, kunnes mieli ennen kassahihnoja muuttuu ja se jätetään karkkitiskille pilaantumaan. Myyjän on mahdotonta arvioida sitä, onko kylmäketju katkennut niin, ettei tuotetta voi enää myydä. Riskiä ei voida asiakkaiden kustannuksella ottaa, joten jogurtista tulee hetkessä myyntikelvotonta.

Laitoskeittiöissä suurtalouskokit näkevät joka päivä ruokahävikin laajuuden kantaessaan vuoallista ruokaa ulkona olevaan biojäteastiaan, joka päivän päätteeksi odottaa tyhjentämistä. Ylijäänyttä ruokaa ei haluta eikä sitä välttämättä edes saa myydä tai lahjoittaa pois. Asia on hieman surullinen kun ajattelee sitä, kuinka paljon maassamme on kodittomia, köyhiä, nälkää näkeviä ja opintotuella kituuttavia opiskelijoita. On eettinen ongelma, että Euroopassa 21 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä ja nälässä samalla, kun heitämme ruokaa roskiin.

Sairaaloiden ruokaa ei juuri arvosteta. Se mielletään halvaksi, laimeaksi ja huonon makuiseksi. Annos tuodaan monesti osasto/vuodepotilaiden kohdalla huoneeseen saakka, jolloin potilas syö sen minkä annoksestaan haluaa tai jaksaa. Huonokuntoisen ihmisen ruokahalu ei ole järin suuri toisin kuin hänelle tuotavat annokset. Aina henkilökunta ei jaksa perehtyä edes siihen, haluaako potilas aamukahvin maidolla vai ilman. Joillakin ihmisillä asialla on niin paljon väliä, että maidolla tuotu kahvi jää väistämättä juomatta.

Ongelmia tuottaa myös vanhusten kotipalvelu, jossa ruuat tuodaan annoksittain. Esimerkiksi eräs vanhempi rouvashenkilö valitti Tampereella, ettei hän millään muotoa haluaisi vastaanottaa kiisseleitä jälkiruuaksi, koska ne jäisivät kuitenkin syömättä. Lähetti kuitenkin vakuutti, ettei kiisseliä voida jättää pois, sillä se kuuluu jo maksettuun ateriaan ja ateriakokonaisuudet ovat nämä mitä ovat. Niinpä rouva tyytyi ottamaan kiisselin vastaan ja heittämään sen viemäriin. Häntä harmitti valtavasti, sillä sota-ajan lapsena hän tiedosti ruuan arvokkuuden ja tärkeyden.

Koko maailman mittakaavassa vuosittain tuotetusta ruuasta päätyy kolmasosa roskiin.  Samalla lähes 800 miljoonaa ihmistä ovat aliravittuja. Joka päivä auringon noustessa aliravitsemus sekä nälkä tappavat lähes 8500 alle viisivuotiasta lasta. Neljänneksellä hävikistä ruokkisi kaikki maailman aliravitut ihmiset. Maailmanpankin mukaan ruokahävikki on jopa este köyhyyden vähentämiselle. Ruokaturva on heikentynyt jatkuvasti ja samalla hävikkiin tuhlautuu suuret määrät rahaa, energiaa ja luonnonvaroja.

 

Ruoan tasapaino hukassa

 

Ongelma on todella laaja ja koska se käsittää jokaista ihmistä maapallolla, sen ratkaiseminen olisi hyvinkin haastavaa ja monimutkaista. Yksitäisen ihmisen tai pienen yrityksen teot tuntuvat pieneltä, kun vastassa on koko muu maailma. Tällöin motivaatiota ruokahävikin ehkäisemiseksi voi olla haastavaa löytää. Kieltolait ja pykälät aiheuttavat ihmisissä negatiivia reaktioita. Vaadimme tuoreutta, ekologisuutta, säilyvyyttä ja edullisuutta yhtä aikaa, joka aiheuttaa haasteita ruuan valmistajalle.

Ruokahävikin ongelmana on se ongelma, että tiedostamme asian hyvin. Media nostaa asian vähän väliä esille ja tiedämme, ettei ruokahävikistä hyvää seuraa. Emme kuitenkaan sisäistä itse ongelmaa tämän enempää. Emme tiedosta sitä, mistä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys tai, että niinkin arkisella asialla kuin ostoslistalla tai jääkaapin sisällön tutkimisella ennen kauppareissua olisi merkitystä. Ongelma on myös siinä, että sanana ruokahävikki tuo mieleen nimenomaan julkiset keittiöt, kaupat ja ravintolat eikä niinkään meitä itseämme. Tällöin emme edes tule ajatelleeksi, että aamulla viemäriin kaadettu puolikas kahvikupillinenkin olisi ruokahävikkiä. Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiäkin kysymystä: ”Puuttuuko juuri minulta vastuuntuntoa? Voinko tehdä asialle jotain? Paljonko hävikkiä aiheutit tänään, eilen, viikon aikana?”

Tieto tunnetusti lisää tuskaa, mutta tiedottomuudesta vasta aiheutuukin ongelmia. Nuorisolla ja lapsilla ei ole juurikaan käsityksiä siitä, mitä ruokahävikki tarkoittaa. Se on kuin vieras käsite, jota lopulta kysytään vanhemmilta tai haetaan Googlesta. Yleinen asenne on hyvinkin ratkaisevassa vaiheessa tässä kohtaa. Iloksemme se on kuitenkin muuttunut paljolti positiivisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Tänä päivänä aiheesta on löydettävissä rutkasti tietoa, faktaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, jotka herättävät yksittäisen ihmisen mielenkiinnon aihetta kohtaan. Netflix on julkaissut parikin dokumenttia aiheesta, MTV:n sivuilta löytyy uutisia ja kolumneja hävikkiin liittyen ja vanhemmat mielellään opettajat lapsiaan siihen, ettei ruokaa sovi haaskata. Tuttu lause vanhemman kansan suusta taitaakin olla: ”Pula-ajalla ei ollut edes tuoretta leipää joka päivä. Kahvia valmistettiin korvikkeesta eikä ruokaa heitetty jätteisiin”. Ongelmaa tarkastellessa on jopa koomista, kuinka toisen maailman sodan aikaan ruuan puute oli ongelma ja nykypäivän maailmassa liian suuret pakkaukset valikoimineen tuottavat ongelmia. Aivan kuin tasapaino ruoan suhteen olisi edelleen ihmiskunnalla hukassa.

]]>
7 http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254629-ruokahavikki-isompi-ongelma-kuin-uskommekaan#comments Ilmastonmuutos Ruokahävikki Talous Mon, 30 Apr 2018 08:34:11 +0000 Lila Rahikka http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254629-ruokahavikki-isompi-ongelma-kuin-uskommekaan
Hallituksemme vaihtoehtoinen strategia/todellisuus? http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254439-hallituksemme-vaihtoehtoinen-strategiatodellisuus <p>Olen puheenvuorossani <a href="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250114-pariisin-sopimuksen-suhteen-varauduttava-vaihtoehtoiseen-strategiaan" title="http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250114-pariisin-sopimuksen-suhteen-varauduttava-vaihtoehtoiseen-strategiaan">http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250114-pariisin-sopimuksen...</a> yhtteenvetona kirjoittanut:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&rdquo;Kun hallitus perustaa toimintansa strategiseen johtamiseen, Pariisin sopimuksen &ndash; jos jonkin &ndash; varalta on varauduttava vaihtoehtoiseen strategiaan.&rdquo;</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kun tänä aamuna seurasin ministeri Kimmo Tiilikaisen hastattelua Yle 1:ssä, minulle jäi käsitys, että hallituksemme omaksumassa &rdquo;strategisessa johtamisessa&rdquo; ei näy häivettäkään varautumisesta vaihtoehtoiseen strategiaan ilmastonmuutoksen osalta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuon vaihtoehtoisen strategian ilmaston muutokseen liittyvien toimintojen osalta pitäisi olla tarpeellinen, kun ottaa huomioon, että todellisuudesta ei ole asianmukaista näyttöä ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutuvaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen puheenvuorossani http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250114-pariisin-sopimuksen-suhteen-varauduttava-vaihtoehtoiseen-strategiaan yhtteenvetona kirjoittanut:

 

”Kun hallitus perustaa toimintansa strategiseen johtamiseen, Pariisin sopimuksen – jos jonkin – varalta on varauduttava vaihtoehtoiseen strategiaan.”

 

Kun tänä aamuna seurasin ministeri Kimmo Tiilikaisen hastattelua Yle 1:ssä, minulle jäi käsitys, että hallituksemme omaksumassa ”strategisessa johtamisessa” ei näy häivettäkään varautumisesta vaihtoehtoiseen strategiaan ilmastonmuutoksen osalta.

 

Tuon vaihtoehtoisen strategian ilmaston muutokseen liittyvien toimintojen osalta pitäisi olla tarpeellinen, kun ottaa huomioon, että todellisuudesta ei ole asianmukaista näyttöä ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä aiheutuvaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä.

]]>
2 http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254439-hallituksemme-vaihtoehtoinen-strategiatodellisuus#comments Ilmastonmuutos Vaihtoehtoinen strategia Thu, 26 Apr 2018 08:21:02 +0000 Lauri Heimonen http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254439-hallituksemme-vaihtoehtoinen-strategiatodellisuus
Kasvihuoneilmiön suuruus – hiilidioksidin ja pilvien osuus http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254330-kasvihuoneilmion-suuruus-hiilidioksidin-ja-pilvien-osuus <p><strong>&nbsp;</strong>Nykyisessä ilmaston lämpenemisessä, jota kutsutaan myös nimellä ilmastonmuutos, oleellisessa osassa on kasvihuoneilmiö. IPCC, joka valitsee ilmastonmuutostutkimuksista mielestään oikeat tutkimukset, on tullut siihen tulokseen, että kasvihuoneilmiön kasvu kasvihuonekaasujen (lähinnä hiilidioksidi) määrän kasvusta johtuen on pääsyy ilmastonmuutokseen eli 98 % lämpötilan noususta johtuu ihmisestä. Kasvihuoneilmiöstä löytyy yleistä tietoa, mutta yksityiskohtaista tietoa ei ole yleisesti saatavilla, joista selviää eri tekijöiden osuus. Tämä blogi on niille, jotka haluavat oikeasti tietää, mistä kasvihuoneilmiössä on kysymys ja mikä on eri kasvihuonekaasujen sekä pilvien osuus. Tiedot perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin eivätkä ole vain allekirjoittaneet mielipiteitä.</p><p><strong>Kasvihuoneilmiö on elämän edellytys maapallolle</strong></p><p>Kasvihuoneilmiön suuruudeksi lasketaan 33-34 Celsius-astetta. Maapallon saama nettoenergia on sama kuin siitä poistuva eli 238 W/m2. Maapallon saamasta energiasta tulee auringosta 99,97 prosenttia. Kasvihuoneilmiö syntyy siitä tosiasiasta, että avaruuteen menevä säteilymäärä 238 W/m2 vastaa pintalämpötilaa -19 C. Kun maapallon keskimääräinen lämpötila on kuitenkin n. 15 C, niin kasvihuoneilmiön suuruus on 34 astetta. Ilman kasvihuoneilmiötä tämä maapallomme olisi jää- ja lumipallo.</p><p>Kuvassa 1 on esitetty maapallon energiatase. Pintalämpötilassa 15 C maapallon pinta emittoi infrapunasäteilyä 396 wattia neliömetrille (W/m2), joka voidaan todeta mittaamalla ja teoreettisesti laskemalla. Koska avaruuteen poistuu vain 238 W/m2, niin erotus 396-238 = 158 W/m2 muuttuu lämmöksi ilmakehässä. Energia ei voi kadota mihinkään, mutta se voi muuttaa muotoaan. Tämä säteilyenergian muuttuminen ilmakehän lämpötilaa nostavaksi ilmiöksi on kasvihuoneilmiön ydin.</p><p>Kuvasta 1 selviää myös kasvihuoneilmiön suuruus. Auringosta suoraan maanpinnalle tulee energiaa 167 W/m2 ja ilmakehään absorboituu 71 W/m2, ja kasvihuoneilmiön johdosta ilmakehästä tulee infrapunasäteilyä 345 W/m2. &nbsp;Suhde kasvihuoneilmiö/aurinko = 345/238 = 1,4. Voi kuulostaa erikoiselta ja kysymys herää, että mistä se kasvihuoneilmiön energia on kotoisin, kun sitä ei synny tyhjästä. Kyllä sekin on kotoisin auringosta, koska ilman aurinkoa ei olisi koko ilmiötä.</p><p><strong>Kasvihuoneilmiön fysikaalinen peruste</strong></p><p>Kasvihuoneilmiön aiheuttaa kasvihuonekaasut, jotka ovat vesi (H2O), hiilidioksidi (CO2), otsoni (O3), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Kuvan 2 mukaisesti vesimolekyylien määrä alle 2 km:n korkeudessa on n. 35 kertaa enemmän kuin hiilidioksidimolekyylejä.</p><p>Maan pinnan emittoima infrapunasäteily koostuu fotoneista, joilla on maapallon pintalämpötilan (Max Planckin yhtälö) mukaisesti aallonpituusjakautuma 3 &ndash; 120 mikrometriä. Kun fotoni törmää happi- tai typpimolekyylin, se muuttaa vain suuntaansa. Jos fotoni törmää kasvihuonekaasumolekyylin, se voi absorboitua, jos sen taajuus (aallonpituus) vastaa kyseisen molekyylin absorptiotaajuutta, kuva 3. Absorboituessaan fotoni muuttuu kyseisen molekyylin sisäiseksi liike-energiaksi ja välittömästi molekyyli emittoi uuden fotonin, jolla on alempi taajuus eli vähemmän energiaa, kuva 4. Kasvihuonemolekyylit törmäilevät happi- ja typpimolekyyleihin ja näin koko ilmakehän lämpötila kasvaa.</p><p><strong>Kasvihuonekaasujen osuus kasvihuoneilmiössä</strong></p><p>Nyt päästään siihen ydinkysymykseen, että mikä on eri kasvihuonekaasujen osuus kasvihuoneilmiössä. Tämän asian ratkaisemiseen löytyy vain yksi menetelmä ja sitä kutsutaan spektrianalyysiksi. Olen käyttänyt Internetin kautta sovellusta Spectral Calculator. Se pystyy laskemaan kokonaisabsorption halutuissa ilmakehän lämpötila ja paineolosuhteissa ja vielä ottamaan huomioon eri kasvihuonekaasujen pitoisuudet sekä niiden absorptio-ominaisuudet. Koko sovellus perustuu molekyylifysiikan huippuosaamiseen, jossa pystytään laskemaan kunkin kasvihuonekaasun absorptio säteilyn aallonpituuden miljoonasosan tarkkuudella. Nämä laskentakaavat on tarkistettu kullekin kasvihuonekaasulle laboratorio-olosuhteissa ja hiilidioksidi on tarkistettu myös ilmakehän olosuhteissa Atacaman autiomaassa, jossa veden osuus on mahdollisimman pieni. Hiilidioksidin osalta virhe on pystytty tarkistaamaan alle 1 %. Nämä kasvihuonekaasujen ominaisuudet on listattu HITRAN-tietokantaan, jota ylläpitää Harvardin yliopisto.</p><p>Sovelluksen tärkeimmät ominaisuudet ovat, että sen avulla pystyy laskemaan sekä lyhytaaltoisen (auringon valo) että pitkäaaltoisen (maanpinnan emittoima infrapunasäteily) absorption ja läpimenevän säteilyn voimakkuuden. Laskennassa voi varioida maanpinnan lämpötilaa, ilmakehän lämpötilaprofiilia ja koostumusta sekä ilmakehän korkeuden vaikutusta. Sovelluksen avulla voidaan laskea, miten kasvihuonekaasujen pitoisuudet vaikuttavat ja mikä on kasvihuoneilmiön kasvun (esimerkiksi hiilidioksidin kasvun johdosta) vaikutus maanpinnan lämpötilaan. Tämä viimeksi mainittu laskenta ei ole ihan yksinkertainen laskutoimitus, vaan se vaatii useita laskentoja.</p><p>Kuvassa 4 on esitetty kasvihuonekaasujen vaikutus infrapunasäteilyn absorptioon ilmakehässä. X-akseli on säteilyn aallonpituus, joka loppuu kuvassa 25 mikrometriin sen vuoksi, että siitä eteenpäin vesi absorboi täydellisesti infrapunasäteilyn. Selvennöksenä totean, että täydellinen absorptio ei tarkoita sitä, avaruuteen ei menisi lainkaan säteilyä, jonka aallonpituus on yli 25 mikrometriä. Fysikaalinen tosiasia on, että pilvinen taivas absorboi kaiken sen energian, joka on absorption kautta saatavissa koko aallonpituusalueella. Tämä käy ilmi avaruuteen menevän kokonaissäteilyn määrässä, joka on: pilvetön taivas 266 W/m2, pilvinen taivas 223 W/m2 ja keskimääräinen taivas (pilvisyys 66 %) 238 W/m2. Pilvetön ja pilvinen taivas on laskemalla saatuja arvoja, koska koko maapallo ei ole koskaan täysin pilvetön tai pilvinen.</p><p>Kuvasta 5 näkyy kunkin kasvihuonekaasun vaikutus, kun se on ainut kasvihuonekaasu ilmakehässä ja violetti käyrä kuvaa kaikkien kasvihuonekaasujen yhteisvaikutusta. Punaisen käyrän rajoittama pinta-ala kuvaa sitä energiaa, joka on käytettävissä eli maapallon pinnan säteilemä energiamäärä. Kunkin kasvihuonekaasun lämpötilavaikutus on sama kuin sen käyrän rajoittama pinta-ala X-akselia vasten. Esimerkiksi hiilidioksidi absorboi pääsääntöisesti aallonpituusalueella 12-19 mikrometriä. Veden erikoisuus on se, että se absorboi koko aallonpituusalueella. Tutkijoille oli pitkään ongelma, mitä tapahtuu, kun absorptioaallonpituudet menevät päällekkäin. Fotonit törmäävät vesimolekyyleihin alle 2 km:n korkeudessa 35 kertaa useammin kuin hiilidioksidimolekyyleihin, mutta hiilidioksidimolekyylin absorptio on paljon voimakkaampi sen aallonpituusalueella. Kuvassa on tummennettu se absorptioalueen lisäys, kun ilmakehään lisätään hiilidioksidia pitoisuudella 379 ppm, jossa on ennestään ilmakehän sisältämä määrä vesihöyryä.</p><p>Kuvasta näkyy myös, miksi metaanin ja typpioksiduulin vaikutus on erittäin pieni: ne jäävät täysin veden absorptiopiikin alle. Kun julkisuudessa usein kerrotaan, että metaani on 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, niin sen voi unohtaa. Kun vertaa violettia kokonaisabsorptiokäyrää veden absorptiokäyrään, niin saa tarkan kuvan siitä, mikä on muiden kasvihuonekaasujen lopullinen vaikutus. Veden dominoiva osuus näkyy myös otsonin kohdalla. Kun kaikki muut kasvihuonekaasut absorboivat troposfäärissä, niin otsonin absorptio tapahtuu pääosin stratosfäärissä, jossa vettä on erittäin vähän, mutta otsonia on lähes sata kertaa enemmän kuin troposfäärissä.</p><p>Olen analysoinut kasvihuoneilmiötä tutkimuksessa nimeltä &rdquo;Warming Effect Reanalysis of Greenhouse Gases and Clouds&rdquo;. Olen julkaissut tästä asiasta aikaisemmin tuloksia, mutta lisäsin analyysiin pilvisyyden vaikutuksesta.&nbsp; Taulukossa on yhteenveto eri tutkimuksista, joissa on käsitelty kaikkien kasvihuonekaasujen vaikutusta. Kannattaa lisäksi mainita Miskolczi ja Mlynczak, jotka ovat saaneet CO2:n osuudeksi 9 % oikealla keskimääräisellä ilmakehällä.</p><p>Kaasu/pilvet&nbsp;&nbsp;&nbsp; Michell&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; K&amp;T: US 76&nbsp;&nbsp; Ollila: US76 &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; S et al.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Ollila</p><p>H2O&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 65&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 60 (38)&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 63&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 50&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; 80,7</p><p>CO2&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 32&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 26&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;27&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 19&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; 12,7</p><p>O3&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 1&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 8&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; 7&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Muut 7&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; 4,4</p><p>CH4 &amp; N2O&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 2&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 6&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; 3&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 1,2</p><p>Pilvet&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; (39)&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; 25&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; 1,0</p><p>&nbsp;</p><p>Michell ei ole määritellyt ilmakehää, joilla laskennat on tehty, joten tutkimustuloksia ei voi ottaa huomioon. K&amp;T tarkoittaa tutkijoita Kiehl &amp; Trenberth (erittäin arvostettuja alan tutkijoita), jotka ovat käyttäneet modifioitua väärää ilmakehää eli US Standard Atmosphere 76 (lyhennetty yleisesti US 76). Heidän käyttämässään ilmakehämallissa on vain 50 % vettä keskimääräiseen ilmakehään verrattuna ja silti heidän tuloksensa on yleisimmin käytetty luku. Tutkimus on julkaistu arvostetussa alan lehdessä &rdquo;huolellisesti&rdquo; vertaisarvioiden -sic!&nbsp; Taulukossa näkyy myös omat tulokseni laskettuna kyseisellä US 76 ilmakehällä ja tulokset ovat lähes samat.</p><p>S et al. tarkoittaa Gavin Schmidt et kumppanien tutkimusta, joka on julkaistu vuonna 2014 eli on hyvin tuore. Schmidt ei ole kuka tahansa ilmastotutkija, vaan hän on NASA:n yksikön Goddard Institute for Space Studies (GISS) johtaja. Hänen yksikkönsä on nyt Trumpin budjettileikkausten kohteena, kun Trump haluaa NASA:n keskittyvän vain avaruusasioihin.</p><p>K&amp;T ja Ollila ovat laskeneet kasvihuonekaasujen vaikutuksen poistamalla ne yksi kerrallaan ilmastomallista ja katsomalla, kuinka paljon kokonaisabsorptio pienenee. Tämä on hyvin perusteltua, koska merien osuus on 70 % maapallon pinta-alasta ja vettä on saatavilla riittävästi. Kun lasketaan kasvihuoneilmiön suuruus, jos ilmakehässä olisi vain nykyinen määrä vesihöyryä, niin veden absorptio-osuus olisi 93 % nykyisestä kasvihuoneilmiöstä eli muita kasvihuonekaasuja ei juuri tarvittaisi. &nbsp;Myös S et al. on laskenut kasvihuonekaasujen vaikutukset tällä tavalla ja saanut tulokseksi hiilidioksidille 14,0 %, joka on hyvin lähellä minun lukua 12,7 %. Mutta tämä ei kelvannut lopputulokseksi heille. He ovat laskeneet hiilidioksidin vaikutukseksi 24,6 %, kun se on ainut kasvihuonekaasu ilmakehässä ja lopputulos on heidän mielestään näiden kahden luvun keskiarvo =14,0+24,9=19,4 eli noin 19 %. Tämä laskentatapa on mielivaltainen valinta.</p><p><strong>Pilvien osuus kasvihuoneilmiössä</strong></p><p>Mielenkiintoisin seikka on kuitenkin pilvien osuus. Sekä K&amp;T ja S et al. ovat päätyneet siihen, että pilvillä on merkittävä positiivinen vaikutus kasvihuoneilmiön suuruuteen. Koska S et al. on käyttänyt oikeaa ilmakehäkoostumusta, niin heidän arvonsa 25 % on ainakin paremmalla pohjalla. Oma vastaava arvoni olisi 20 %. &nbsp;Mutta asiassa on ISO mutta. Nämä molemmat tutkimukset väittävät, että mitä enemmän pilvisyyttä &ndash; nyt pilvisyys-% on n. 66 - niin sitä korkeampi maapallon pintalämpötila. Miltä tuntuu väite, että jos koko kesän on pilvinen sää, niin kesän lämpötila on normaalia korkeampi? Kuinka moni maanviljelijä tai lomalainen ostaa tämän väitteen?</p><p>Myös lukuisat tutkimukset osoittavat, että ns. pilvipakote (cloud forcing) on etumerkiltään negatiivinen eli pilvet laskevat lämpötilaa pakotearvon vaihdellessa välillä -17&hellip;.-31 W/m2. Tiedossani on yksi poikkeus näistä tuloksista. Dresslerin tutkimus julkaistiin Science-lehdessä (huom!) vuonna 2010, ja hänen mukaansa pilvisyyden kasvulla on lämpötilaa nostava vaikutus. Ironisesti voin todeta, että tieteellinen konsensus-1 on, että pilvisyydellä on negatiivinen vaikutus maapallon pintalämpötilaan, mutta tämä totuus ei päde kasvihuoneilmiöön. Silloin nimittäin tämä totuus pitää unohtaa K&amp;T:n ja S et al.:n mukaan.</p><p>Miten he tekevät tämän tempun, sillä se on temppu?&nbsp; S et al. laskevat aivan oikein, että pilvet absorboivat maapallon pitkäaaltoista säteilyä, mutta eivät ota huomioon, että pilvisyys pienentää voimakkaasti maapallolle tulevaa auringon säteilyä, vaikka toteavat tämän tosiasian. Tämän voi kiteyttää niin, että vaikka pilvisellä säällä on täydellinen kasvihuoneilmiö, niin maapallon lämpötila ei kuitenkaan nouse, koska samaan aikaan auringon säteilymäärän laskun vaikutus on vielä suurempi. Pilvettömät olosuhteet antaisivat auringonsäteilyä 289 W/m2 ja pilviset olosuhteet 222 W/m2 eli eroa 67 W/m2. Keskimääräisen taivaan ja pilvisen taivaan erokin on 238-289 =- 51 W/m2 jäähdytysvaikutusta ja tätä voi verrata S et al.:n pilvien lämmitysvaikutukseen 31 W/m2.</p><p>Temppu tehdään siis niin, että pilvien jäähdyttävä vaikutus jätetään huomioonottamatta. Kuitenkin kyse on kokonaisuudesta, mikä on pilvien vaikutus maapallon lämpötilaan eikä pelkästään pilvien kyvystä absorboida maapallon emittoimaa infrapunasäteilyä. Ilmastoeliitti ei ole tästä valinnasta hätkähtänyt, niin kuin se ei ole nähnyt mitään outoa K&amp;T:n ilmakehämallin valinnassakaan. Siitä on muuten joku todennutkin, että se on IPCC:n ilmakehämalli, koska muutkin ovat käyttäneet sitä. Kun se on mennyt läpi yhdessä tutkimuksessa, niin kai se kelpaa muissakin tutkimuksissa! Yksi arvioija erään artikkelini arvioinnissaan ihmetteli, että mitä vikaa on käyttää US 76 ilmakehäkoostumusta.</p><p>Mikä voisi olla syy, että tutkijat haluavat ottaa pilvet mukaan kasvihuoneilmiön osatekijänä? En näe muuta syytä kuin sen, että pilvien osuus on pois veden osuudesta. K&amp;T:n tuloksessa vesi+pilvet ovat yhteensä 79 % ja S et al:n tapauksessa 75 %. Nämä luvut ovat aika lähellä oman tulokseni veden osuutta, joka on 81 %. Näin suuri veden osuus on ilmeisen vastenmielinen ilmastoeliitille, koska se osoittaa havainnollisesti, että vesi dominoi kasvihuoneilmiössä.</p><p>Oma tutkimustulokseni osoittaa, että pilvillä on 1 prosentin vaikutus kasvihuoneilmiössä. Olenko siis puhunut itseni pussiin? Pilvillä on erikoisia ominaisuuksia ja pelkästään se, että ne samaan aikaan pienentävät tulevaa auringon säteilyä ja kasvattavat infrapunasäteilyn absorptiota, on monelle tutkijalle liian vaikea pähkinä - ilmeisesti. Vielä vaikeammaksi tilanne tulee, kun saapuu yö. Keskimääräinen pilvisyys on siis n. 66 %. Pilvisyys vaihtelee suuresti ajan ja paikan mukaan. Yksinkertaisin yleistys on, että maapallolla kolmesta päivästä on keskimäärin kaksi pilvistä päivää.</p><p>Valtameret kattavat 70 % maapallon pinta-alasta. Kuvitellaan tilanne, jossa on kaksi pilvistä päivää meren yllä peräjälkeen. Kun yöllä on pilvipeite, niin ilmakehästä tuleva infrapunasäteilymäärä alas maan pinnalle on 359 W/m2, joka on tuntuvasti enemmän kuin pilvettömän taivaan 318 W/m2. Tästä syystä meren (ja maan) pinta jäähtyy huomattavasti vähemmän. Lopputulos on, että kun on mitattu maanpinnan emittoima infrapunasäteilymäärä pilvisenä aikana, niin se on 396,3 W/m2 ja pilvettömänä aikana 394,1 W/m2, joita vastaavat pintalämpötila ovat 16,0 C ja 15,6 C. Tämä tilanne johtaa siihen, että keskimääräinen taivas (66-prosentin pilvisyys) aiheuttaa 0,3 C astetta korkeamman pintalämpötilan kuin pilvetön taivas.</p><p>Tämä on siis ohimenevä ilmiö. Jos pilvisyys jatkuu enemmän kuin 3-4 päivää, niin pilvisen taivaan aiheuttama tilapäinen korkeampi pintalämpötila alkaa väistämättä laskea, koska auringon säteilymäärä on niin paljon alhaisempi. Lähinnä meren sekoittumiskerroksen isosta massasta johtuen uusi tasapainotila pysyvästi muuttuneeseen pilvisyysarvoon saavutetaan n. yhden vuoden kuluttua. Minun pilvisyyden aiheuttama yhden prosentin osuus tulee siis suorista mittaustuloksista (100*0,3/34 = 1 %), joka voidaan selittää yleisillä säteilylaeilla ja pilvisyysarvoilla. Pysyvä pilvisyyden kasvu siis aina laskee lämpötilaa ja tuo yhden prosentin positiivinen vaikutus tulee siitä, että pilvisyys kestää maapallon olosuhteissa paikallisesti vain muutamia päiviä.</p><p>Pilvistä vielä sellainen tieto, että keskimääräinen maapallon pilvikatteen alapinta on korkeudessa 1,6 km ja yläreuna korkeudessa 4 km. Kasvihuoneilmiöstä on tapahtunut 34 % 10 metrin korkeudessa, 67 % 100 metrin korkeudessa, 90 % yhden km:n korkeudessa, 95 % kahden km:n korkeudessa ja 98 % troposfäärin ylärajaan eli 11 km:n korkeuteen mennessä, kuva 6. Kasvihuoneilmiö on käytännössä suurelta osalta tapahtunut ennen pilvien alareunaa.</p><p><strong>Johtopäätöksiä</strong></p><p>Koska kasvihuoneilmiö on IPCC:n mukaan koko ilmaston lämpenemisen perussyy, niin voisi olettaa, että IPCC on pystynyt identifioimaan tutkimustuloksista luotettavasti, mitkä ovat kasvihuonekaasujen osuudet kasvihuoneilmiössä ja erikoisesti hiilidioksidin osuuden. Viimeisimmässä IPCC:n raportissa AR5 vuodelta 2013 löytyy vain yksi lause (sivu 666) tästä asiasta vapaasti käännettynä: <em>&rdquo;Vesihöyryn osuus luonnollisessa kasvihuoneilmiössä suhteessa hiilidioksidiin riippuu laskentamenetelmästä, mutta sen voidaan arvioida olevan noin 2-3 kertaa suurempi&rdquo;.</em> Koska muiden kasvihuonekaasujen osuus on arviolta 7 %, niin IPCC:n mukaan veden osuus on välillä 62-69 % ja hiilidioksidin 23-31 %. IPCC ei ilmoita mitään tieteellisiä referenssejä näille luvuille.&nbsp; Kuitenkin IPCC aina julistaa perustavansa tuloksena vain vertaisarvioituihin tutkimuksiin. Wikipedian mukaan samat prosenttiluvut ovat vedelle 36-70 % ja CO2:lle 9-26 %.</p><p>Miksi IPCC ilmoittaa vain karkean arvion kasvihuonekaasujen osuudesta kasvihuoneilmiössä? Tärkein syy on se, että näin toimien &ndash; eli pitäen asian epämääräisenä - CO2:lle voidaan antaa korkea prosenttiluku julkisessa keskustelussa ja luoda mielikuva hiilidioksidista vahvana kasvihuonekaasuna. Jos IPCC edes viitaisi alempaan prosenttilukuun välillä 9-13 %, niin se joutuisi viittaamaan tutkimuksiin, joiden tekijät lukeutuvat ilmastonmuutoksen skeptikoihin eli ovat tutkijoita, jotka eivät pidä hiilidioksidia ainoana tai edes pääsyynä ilmaston lämpenemiseen. Kuten kirjoituksestani käy ilmi, niin tästä aiheesta tehtyjä tutkimuksia on vain muutama. Minulla on jonkinlainen käsitys, miksi ilmastoeliittiin kuuluvat eivät niitä tee: valtaosa tutkijoista ei osaa tehdä niitä ja loput eivät halua, koska tulokset voisivat horjuttaa yleistä käsitystä veden ja hiilidioksidin roolista ilmastonmuutoksessa.</p><p>++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++</p><p>Peräkaneetti:&nbsp;Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen viiden vuoden aikana.</p><p>Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta:&nbsp;<a href="http://www.climatexam.com/">www.climatexam.com</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Nykyisessä ilmaston lämpenemisessä, jota kutsutaan myös nimellä ilmastonmuutos, oleellisessa osassa on kasvihuoneilmiö. IPCC, joka valitsee ilmastonmuutostutkimuksista mielestään oikeat tutkimukset, on tullut siihen tulokseen, että kasvihuoneilmiön kasvu kasvihuonekaasujen (lähinnä hiilidioksidi) määrän kasvusta johtuen on pääsyy ilmastonmuutokseen eli 98 % lämpötilan noususta johtuu ihmisestä. Kasvihuoneilmiöstä löytyy yleistä tietoa, mutta yksityiskohtaista tietoa ei ole yleisesti saatavilla, joista selviää eri tekijöiden osuus. Tämä blogi on niille, jotka haluavat oikeasti tietää, mistä kasvihuoneilmiössä on kysymys ja mikä on eri kasvihuonekaasujen sekä pilvien osuus. Tiedot perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin eivätkä ole vain allekirjoittaneet mielipiteitä.

Kasvihuoneilmiö on elämän edellytys maapallolle

Kasvihuoneilmiön suuruudeksi lasketaan 33-34 Celsius-astetta. Maapallon saama nettoenergia on sama kuin siitä poistuva eli 238 W/m2. Maapallon saamasta energiasta tulee auringosta 99,97 prosenttia. Kasvihuoneilmiö syntyy siitä tosiasiasta, että avaruuteen menevä säteilymäärä 238 W/m2 vastaa pintalämpötilaa -19 C. Kun maapallon keskimääräinen lämpötila on kuitenkin n. 15 C, niin kasvihuoneilmiön suuruus on 34 astetta. Ilman kasvihuoneilmiötä tämä maapallomme olisi jää- ja lumipallo.

Kuvassa 1 on esitetty maapallon energiatase. Pintalämpötilassa 15 C maapallon pinta emittoi infrapunasäteilyä 396 wattia neliömetrille (W/m2), joka voidaan todeta mittaamalla ja teoreettisesti laskemalla. Koska avaruuteen poistuu vain 238 W/m2, niin erotus 396-238 = 158 W/m2 muuttuu lämmöksi ilmakehässä. Energia ei voi kadota mihinkään, mutta se voi muuttaa muotoaan. Tämä säteilyenergian muuttuminen ilmakehän lämpötilaa nostavaksi ilmiöksi on kasvihuoneilmiön ydin.

Kuvasta 1 selviää myös kasvihuoneilmiön suuruus. Auringosta suoraan maanpinnalle tulee energiaa 167 W/m2 ja ilmakehään absorboituu 71 W/m2, ja kasvihuoneilmiön johdosta ilmakehästä tulee infrapunasäteilyä 345 W/m2.  Suhde kasvihuoneilmiö/aurinko = 345/238 = 1,4. Voi kuulostaa erikoiselta ja kysymys herää, että mistä se kasvihuoneilmiön energia on kotoisin, kun sitä ei synny tyhjästä. Kyllä sekin on kotoisin auringosta, koska ilman aurinkoa ei olisi koko ilmiötä.

Kasvihuoneilmiön fysikaalinen peruste

Kasvihuoneilmiön aiheuttaa kasvihuonekaasut, jotka ovat vesi (H2O), hiilidioksidi (CO2), otsoni (O3), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Kuvan 2 mukaisesti vesimolekyylien määrä alle 2 km:n korkeudessa on n. 35 kertaa enemmän kuin hiilidioksidimolekyylejä.

Maan pinnan emittoima infrapunasäteily koostuu fotoneista, joilla on maapallon pintalämpötilan (Max Planckin yhtälö) mukaisesti aallonpituusjakautuma 3 – 120 mikrometriä. Kun fotoni törmää happi- tai typpimolekyylin, se muuttaa vain suuntaansa. Jos fotoni törmää kasvihuonekaasumolekyylin, se voi absorboitua, jos sen taajuus (aallonpituus) vastaa kyseisen molekyylin absorptiotaajuutta, kuva 3. Absorboituessaan fotoni muuttuu kyseisen molekyylin sisäiseksi liike-energiaksi ja välittömästi molekyyli emittoi uuden fotonin, jolla on alempi taajuus eli vähemmän energiaa, kuva 4. Kasvihuonemolekyylit törmäilevät happi- ja typpimolekyyleihin ja näin koko ilmakehän lämpötila kasvaa.

Kasvihuonekaasujen osuus kasvihuoneilmiössä

Nyt päästään siihen ydinkysymykseen, että mikä on eri kasvihuonekaasujen osuus kasvihuoneilmiössä. Tämän asian ratkaisemiseen löytyy vain yksi menetelmä ja sitä kutsutaan spektrianalyysiksi. Olen käyttänyt Internetin kautta sovellusta Spectral Calculator. Se pystyy laskemaan kokonaisabsorption halutuissa ilmakehän lämpötila ja paineolosuhteissa ja vielä ottamaan huomioon eri kasvihuonekaasujen pitoisuudet sekä niiden absorptio-ominaisuudet. Koko sovellus perustuu molekyylifysiikan huippuosaamiseen, jossa pystytään laskemaan kunkin kasvihuonekaasun absorptio säteilyn aallonpituuden miljoonasosan tarkkuudella. Nämä laskentakaavat on tarkistettu kullekin kasvihuonekaasulle laboratorio-olosuhteissa ja hiilidioksidi on tarkistettu myös ilmakehän olosuhteissa Atacaman autiomaassa, jossa veden osuus on mahdollisimman pieni. Hiilidioksidin osalta virhe on pystytty tarkistaamaan alle 1 %. Nämä kasvihuonekaasujen ominaisuudet on listattu HITRAN-tietokantaan, jota ylläpitää Harvardin yliopisto.

Sovelluksen tärkeimmät ominaisuudet ovat, että sen avulla pystyy laskemaan sekä lyhytaaltoisen (auringon valo) että pitkäaaltoisen (maanpinnan emittoima infrapunasäteily) absorption ja läpimenevän säteilyn voimakkuuden. Laskennassa voi varioida maanpinnan lämpötilaa, ilmakehän lämpötilaprofiilia ja koostumusta sekä ilmakehän korkeuden vaikutusta. Sovelluksen avulla voidaan laskea, miten kasvihuonekaasujen pitoisuudet vaikuttavat ja mikä on kasvihuoneilmiön kasvun (esimerkiksi hiilidioksidin kasvun johdosta) vaikutus maanpinnan lämpötilaan. Tämä viimeksi mainittu laskenta ei ole ihan yksinkertainen laskutoimitus, vaan se vaatii useita laskentoja.

Kuvassa 4 on esitetty kasvihuonekaasujen vaikutus infrapunasäteilyn absorptioon ilmakehässä. X-akseli on säteilyn aallonpituus, joka loppuu kuvassa 25 mikrometriin sen vuoksi, että siitä eteenpäin vesi absorboi täydellisesti infrapunasäteilyn. Selvennöksenä totean, että täydellinen absorptio ei tarkoita sitä, avaruuteen ei menisi lainkaan säteilyä, jonka aallonpituus on yli 25 mikrometriä. Fysikaalinen tosiasia on, että pilvinen taivas absorboi kaiken sen energian, joka on absorption kautta saatavissa koko aallonpituusalueella. Tämä käy ilmi avaruuteen menevän kokonaissäteilyn määrässä, joka on: pilvetön taivas 266 W/m2, pilvinen taivas 223 W/m2 ja keskimääräinen taivas (pilvisyys 66 %) 238 W/m2. Pilvetön ja pilvinen taivas on laskemalla saatuja arvoja, koska koko maapallo ei ole koskaan täysin pilvetön tai pilvinen.

Kuvasta 5 näkyy kunkin kasvihuonekaasun vaikutus, kun se on ainut kasvihuonekaasu ilmakehässä ja violetti käyrä kuvaa kaikkien kasvihuonekaasujen yhteisvaikutusta. Punaisen käyrän rajoittama pinta-ala kuvaa sitä energiaa, joka on käytettävissä eli maapallon pinnan säteilemä energiamäärä. Kunkin kasvihuonekaasun lämpötilavaikutus on sama kuin sen käyrän rajoittama pinta-ala X-akselia vasten. Esimerkiksi hiilidioksidi absorboi pääsääntöisesti aallonpituusalueella 12-19 mikrometriä. Veden erikoisuus on se, että se absorboi koko aallonpituusalueella. Tutkijoille oli pitkään ongelma, mitä tapahtuu, kun absorptioaallonpituudet menevät päällekkäin. Fotonit törmäävät vesimolekyyleihin alle 2 km:n korkeudessa 35 kertaa useammin kuin hiilidioksidimolekyyleihin, mutta hiilidioksidimolekyylin absorptio on paljon voimakkaampi sen aallonpituusalueella. Kuvassa on tummennettu se absorptioalueen lisäys, kun ilmakehään lisätään hiilidioksidia pitoisuudella 379 ppm, jossa on ennestään ilmakehän sisältämä määrä vesihöyryä.

Kuvasta näkyy myös, miksi metaanin ja typpioksiduulin vaikutus on erittäin pieni: ne jäävät täysin veden absorptiopiikin alle. Kun julkisuudessa usein kerrotaan, että metaani on 25 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, niin sen voi unohtaa. Kun vertaa violettia kokonaisabsorptiokäyrää veden absorptiokäyrään, niin saa tarkan kuvan siitä, mikä on muiden kasvihuonekaasujen lopullinen vaikutus. Veden dominoiva osuus näkyy myös otsonin kohdalla. Kun kaikki muut kasvihuonekaasut absorboivat troposfäärissä, niin otsonin absorptio tapahtuu pääosin stratosfäärissä, jossa vettä on erittäin vähän, mutta otsonia on lähes sata kertaa enemmän kuin troposfäärissä.

Olen analysoinut kasvihuoneilmiötä tutkimuksessa nimeltä ”Warming Effect Reanalysis of Greenhouse Gases and Clouds”. Olen julkaissut tästä asiasta aikaisemmin tuloksia, mutta lisäsin analyysiin pilvisyyden vaikutuksesta.  Taulukossa on yhteenveto eri tutkimuksista, joissa on käsitelty kaikkien kasvihuonekaasujen vaikutusta. Kannattaa lisäksi mainita Miskolczi ja Mlynczak, jotka ovat saaneet CO2:n osuudeksi 9 % oikealla keskimääräisellä ilmakehällä.

Kaasu/pilvet    Michell              K&T: US 76   Ollila: US76          S et al.                Ollila

H2O                    65                        60 (38)               63                        50                          80,7

CO2                     32                        26                      27                        19                          12,7

O3                       1                           8                             7                        Muut 7                 4,4

CH4 & N2O      2                           6                             3                                                    1,2

Pilvet                                               (39)                                                  25                          1,0

 

Michell ei ole määritellyt ilmakehää, joilla laskennat on tehty, joten tutkimustuloksia ei voi ottaa huomioon. K&T tarkoittaa tutkijoita Kiehl & Trenberth (erittäin arvostettuja alan tutkijoita), jotka ovat käyttäneet modifioitua väärää ilmakehää eli US Standard Atmosphere 76 (lyhennetty yleisesti US 76). Heidän käyttämässään ilmakehämallissa on vain 50 % vettä keskimääräiseen ilmakehään verrattuna ja silti heidän tuloksensa on yleisimmin käytetty luku. Tutkimus on julkaistu arvostetussa alan lehdessä ”huolellisesti” vertaisarvioiden -sic!  Taulukossa näkyy myös omat tulokseni laskettuna kyseisellä US 76 ilmakehällä ja tulokset ovat lähes samat.

S et al. tarkoittaa Gavin Schmidt et kumppanien tutkimusta, joka on julkaistu vuonna 2014 eli on hyvin tuore. Schmidt ei ole kuka tahansa ilmastotutkija, vaan hän on NASA:n yksikön Goddard Institute for Space Studies (GISS) johtaja. Hänen yksikkönsä on nyt Trumpin budjettileikkausten kohteena, kun Trump haluaa NASA:n keskittyvän vain avaruusasioihin.

K&T ja Ollila ovat laskeneet kasvihuonekaasujen vaikutuksen poistamalla ne yksi kerrallaan ilmastomallista ja katsomalla, kuinka paljon kokonaisabsorptio pienenee. Tämä on hyvin perusteltua, koska merien osuus on 70 % maapallon pinta-alasta ja vettä on saatavilla riittävästi. Kun lasketaan kasvihuoneilmiön suuruus, jos ilmakehässä olisi vain nykyinen määrä vesihöyryä, niin veden absorptio-osuus olisi 93 % nykyisestä kasvihuoneilmiöstä eli muita kasvihuonekaasuja ei juuri tarvittaisi.  Myös S et al. on laskenut kasvihuonekaasujen vaikutukset tällä tavalla ja saanut tulokseksi hiilidioksidille 14,0 %, joka on hyvin lähellä minun lukua 12,7 %. Mutta tämä ei kelvannut lopputulokseksi heille. He ovat laskeneet hiilidioksidin vaikutukseksi 24,6 %, kun se on ainut kasvihuonekaasu ilmakehässä ja lopputulos on heidän mielestään näiden kahden luvun keskiarvo =14,0+24,9=19,4 eli noin 19 %. Tämä laskentatapa on mielivaltainen valinta.

Pilvien osuus kasvihuoneilmiössä

Mielenkiintoisin seikka on kuitenkin pilvien osuus. Sekä K&T ja S et al. ovat päätyneet siihen, että pilvillä on merkittävä positiivinen vaikutus kasvihuoneilmiön suuruuteen. Koska S et al. on käyttänyt oikeaa ilmakehäkoostumusta, niin heidän arvonsa 25 % on ainakin paremmalla pohjalla. Oma vastaava arvoni olisi 20 %.  Mutta asiassa on ISO mutta. Nämä molemmat tutkimukset väittävät, että mitä enemmän pilvisyyttä – nyt pilvisyys-% on n. 66 - niin sitä korkeampi maapallon pintalämpötila. Miltä tuntuu väite, että jos koko kesän on pilvinen sää, niin kesän lämpötila on normaalia korkeampi? Kuinka moni maanviljelijä tai lomalainen ostaa tämän väitteen?

Myös lukuisat tutkimukset osoittavat, että ns. pilvipakote (cloud forcing) on etumerkiltään negatiivinen eli pilvet laskevat lämpötilaa pakotearvon vaihdellessa välillä -17….-31 W/m2. Tiedossani on yksi poikkeus näistä tuloksista. Dresslerin tutkimus julkaistiin Science-lehdessä (huom!) vuonna 2010, ja hänen mukaansa pilvisyyden kasvulla on lämpötilaa nostava vaikutus. Ironisesti voin todeta, että tieteellinen konsensus-1 on, että pilvisyydellä on negatiivinen vaikutus maapallon pintalämpötilaan, mutta tämä totuus ei päde kasvihuoneilmiöön. Silloin nimittäin tämä totuus pitää unohtaa K&T:n ja S et al.:n mukaan.

Miten he tekevät tämän tempun, sillä se on temppu?  S et al. laskevat aivan oikein, että pilvet absorboivat maapallon pitkäaaltoista säteilyä, mutta eivät ota huomioon, että pilvisyys pienentää voimakkaasti maapallolle tulevaa auringon säteilyä, vaikka toteavat tämän tosiasian. Tämän voi kiteyttää niin, että vaikka pilvisellä säällä on täydellinen kasvihuoneilmiö, niin maapallon lämpötila ei kuitenkaan nouse, koska samaan aikaan auringon säteilymäärän laskun vaikutus on vielä suurempi. Pilvettömät olosuhteet antaisivat auringonsäteilyä 289 W/m2 ja pilviset olosuhteet 222 W/m2 eli eroa 67 W/m2. Keskimääräisen taivaan ja pilvisen taivaan erokin on 238-289 =- 51 W/m2 jäähdytysvaikutusta ja tätä voi verrata S et al.:n pilvien lämmitysvaikutukseen 31 W/m2.

Temppu tehdään siis niin, että pilvien jäähdyttävä vaikutus jätetään huomioonottamatta. Kuitenkin kyse on kokonaisuudesta, mikä on pilvien vaikutus maapallon lämpötilaan eikä pelkästään pilvien kyvystä absorboida maapallon emittoimaa infrapunasäteilyä. Ilmastoeliitti ei ole tästä valinnasta hätkähtänyt, niin kuin se ei ole nähnyt mitään outoa K&T:n ilmakehämallin valinnassakaan. Siitä on muuten joku todennutkin, että se on IPCC:n ilmakehämalli, koska muutkin ovat käyttäneet sitä. Kun se on mennyt läpi yhdessä tutkimuksessa, niin kai se kelpaa muissakin tutkimuksissa! Yksi arvioija erään artikkelini arvioinnissaan ihmetteli, että mitä vikaa on käyttää US 76 ilmakehäkoostumusta.

Mikä voisi olla syy, että tutkijat haluavat ottaa pilvet mukaan kasvihuoneilmiön osatekijänä? En näe muuta syytä kuin sen, että pilvien osuus on pois veden osuudesta. K&T:n tuloksessa vesi+pilvet ovat yhteensä 79 % ja S et al:n tapauksessa 75 %. Nämä luvut ovat aika lähellä oman tulokseni veden osuutta, joka on 81 %. Näin suuri veden osuus on ilmeisen vastenmielinen ilmastoeliitille, koska se osoittaa havainnollisesti, että vesi dominoi kasvihuoneilmiössä.

Oma tutkimustulokseni osoittaa, että pilvillä on 1 prosentin vaikutus kasvihuoneilmiössä. Olenko siis puhunut itseni pussiin? Pilvillä on erikoisia ominaisuuksia ja pelkästään se, että ne samaan aikaan pienentävät tulevaa auringon säteilyä ja kasvattavat infrapunasäteilyn absorptiota, on monelle tutkijalle liian vaikea pähkinä - ilmeisesti. Vielä vaikeammaksi tilanne tulee, kun saapuu yö. Keskimääräinen pilvisyys on siis n. 66 %. Pilvisyys vaihtelee suuresti ajan ja paikan mukaan. Yksinkertaisin yleistys on, että maapallolla kolmesta päivästä on keskimäärin kaksi pilvistä päivää.

Valtameret kattavat 70 % maapallon pinta-alasta. Kuvitellaan tilanne, jossa on kaksi pilvistä päivää meren yllä peräjälkeen. Kun yöllä on pilvipeite, niin ilmakehästä tuleva infrapunasäteilymäärä alas maan pinnalle on 359 W/m2, joka on tuntuvasti enemmän kuin pilvettömän taivaan 318 W/m2. Tästä syystä meren (ja maan) pinta jäähtyy huomattavasti vähemmän. Lopputulos on, että kun on mitattu maanpinnan emittoima infrapunasäteilymäärä pilvisenä aikana, niin se on 396,3 W/m2 ja pilvettömänä aikana 394,1 W/m2, joita vastaavat pintalämpötila ovat 16,0 C ja 15,6 C. Tämä tilanne johtaa siihen, että keskimääräinen taivas (66-prosentin pilvisyys) aiheuttaa 0,3 C astetta korkeamman pintalämpötilan kuin pilvetön taivas.

Tämä on siis ohimenevä ilmiö. Jos pilvisyys jatkuu enemmän kuin 3-4 päivää, niin pilvisen taivaan aiheuttama tilapäinen korkeampi pintalämpötila alkaa väistämättä laskea, koska auringon säteilymäärä on niin paljon alhaisempi. Lähinnä meren sekoittumiskerroksen isosta massasta johtuen uusi tasapainotila pysyvästi muuttuneeseen pilvisyysarvoon saavutetaan n. yhden vuoden kuluttua. Minun pilvisyyden aiheuttama yhden prosentin osuus tulee siis suorista mittaustuloksista (100*0,3/34 = 1 %), joka voidaan selittää yleisillä säteilylaeilla ja pilvisyysarvoilla. Pysyvä pilvisyyden kasvu siis aina laskee lämpötilaa ja tuo yhden prosentin positiivinen vaikutus tulee siitä, että pilvisyys kestää maapallon olosuhteissa paikallisesti vain muutamia päiviä.

Pilvistä vielä sellainen tieto, että keskimääräinen maapallon pilvikatteen alapinta on korkeudessa 1,6 km ja yläreuna korkeudessa 4 km. Kasvihuoneilmiöstä on tapahtunut 34 % 10 metrin korkeudessa, 67 % 100 metrin korkeudessa, 90 % yhden km:n korkeudessa, 95 % kahden km:n korkeudessa ja 98 % troposfäärin ylärajaan eli 11 km:n korkeuteen mennessä, kuva 6. Kasvihuoneilmiö on käytännössä suurelta osalta tapahtunut ennen pilvien alareunaa.

Johtopäätöksiä

Koska kasvihuoneilmiö on IPCC:n mukaan koko ilmaston lämpenemisen perussyy, niin voisi olettaa, että IPCC on pystynyt identifioimaan tutkimustuloksista luotettavasti, mitkä ovat kasvihuonekaasujen osuudet kasvihuoneilmiössä ja erikoisesti hiilidioksidin osuuden. Viimeisimmässä IPCC:n raportissa AR5 vuodelta 2013 löytyy vain yksi lause (sivu 666) tästä asiasta vapaasti käännettynä: ”Vesihöyryn osuus luonnollisessa kasvihuoneilmiössä suhteessa hiilidioksidiin riippuu laskentamenetelmästä, mutta sen voidaan arvioida olevan noin 2-3 kertaa suurempi”. Koska muiden kasvihuonekaasujen osuus on arviolta 7 %, niin IPCC:n mukaan veden osuus on välillä 62-69 % ja hiilidioksidin 23-31 %. IPCC ei ilmoita mitään tieteellisiä referenssejä näille luvuille.  Kuitenkin IPCC aina julistaa perustavansa tuloksena vain vertaisarvioituihin tutkimuksiin. Wikipedian mukaan samat prosenttiluvut ovat vedelle 36-70 % ja CO2:lle 9-26 %.

Miksi IPCC ilmoittaa vain karkean arvion kasvihuonekaasujen osuudesta kasvihuoneilmiössä? Tärkein syy on se, että näin toimien – eli pitäen asian epämääräisenä - CO2:lle voidaan antaa korkea prosenttiluku julkisessa keskustelussa ja luoda mielikuva hiilidioksidista vahvana kasvihuonekaasuna. Jos IPCC edes viitaisi alempaan prosenttilukuun välillä 9-13 %, niin se joutuisi viittaamaan tutkimuksiin, joiden tekijät lukeutuvat ilmastonmuutoksen skeptikoihin eli ovat tutkijoita, jotka eivät pidä hiilidioksidia ainoana tai edes pääsyynä ilmaston lämpenemiseen. Kuten kirjoituksestani käy ilmi, niin tästä aiheesta tehtyjä tutkimuksia on vain muutama. Minulla on jonkinlainen käsitys, miksi ilmastoeliittiin kuuluvat eivät niitä tee: valtaosa tutkijoista ei osaa tehdä niitä ja loput eivät halua, koska tulokset voisivat horjuttaa yleistä käsitystä veden ja hiilidioksidin roolista ilmastonmuutoksessa.

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Peräkaneetti: Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään englanninkielisillä nettisivustoilla. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa. Olen julkaissut asiasta 14 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen viiden vuoden aikana.

Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: www.climatexam.com

 

]]>
93 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254330-kasvihuoneilmion-suuruus-hiilidioksidin-ja-pilvien-osuus#comments Ilmastonmuutos Kasvihuoneilmiö Tue, 24 Apr 2018 08:47:16 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254330-kasvihuoneilmion-suuruus-hiilidioksidin-ja-pilvien-osuus
Onko ilmastonmuutoksesta puhuminen turhaa, kun mitään ei koskaan tehdä? http://pahalukki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254238-onko-ilmastonmuutoksesta-puhuminen-turhaa-kun-mitaan-ei-koskaan-tehda <p><strong>Olen sanonut samaa asiaa ilmastonmuutoksen torjumisesta jo varmaan kymmenen vuotta.&nbsp;</strong></p> <p>Sähkö pitäisi toteuttaa ydinvoimalla, kaupunkiliikenne sähköratikoilla, kaukoliikenne ja rahti sähköjunilla. Toki myös, lentäminen ilmalaivoilla, laivaus purjelaivoilla (leijavetoisina tai siipimastoilla). Mutta, koska kansainvälistä lentoa ja laivausta ei voi hallita, ja ulkomailla ei ole hiiliverolle haluja, niin unohda koko juttu. Voimme vaikuttaa vain sisäiseen toimintaamme, ja me olemme vain 5.5/7600 miljoonasta, joten jos laivat eivät ala seilaamaan tai käyttämään ydinreaktoreita bunkkeriöljyn sijasta, niin on aika yhtä tyhjän kanssa mitä me saadaan aikaan. Peli pelaa enemmän meitä kuin me peliä. Mehän vain yritetään selvitä hengissä imperiumien noustessa ja luhistuessa ympärillämme, ihan niin kuin joku Sveitsikin. Sanotaan silti, että esimerkillä voi vaikuttaa. Ja lisäksi öljy on kuitenkin kallista, eikä kasva Suomessa, joten luulisi siinäkin mielessä olevan intoa rakentaa fossiilitonta Suomea ihan vain taloudellisuuden parantamiseksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Miksi ihmiset käyttäisivät puhtaampia liikkumismuotoja?&nbsp;</strong></p> <p>Se on helppo järjestää miettimällä yksilön taloutta ruohonjuuritasolla itsessään, ja tekemällä pelimekaaninen tviikkaus sinne, joka on lineaarinen, liberaalinen ja reilu, eikä tunnu yksilöstä siltä että häntä pakotetaan tai että hän maksaa turhasta jollekulle muulle, eikä hän saa järjestelmältä hyötyä verovaroilleen. Esimerkiksi antamalla 2000e sähköauton ostoon tai 1500e romutuspalkkio vanhasta autosta kun ostat uuden, on täysin epäreilu ja typerä tapa &quot;kehittää autokantaa&quot;. Köyhät (=enemmistö) eivät osta uusia autoja ensinkään, ja vanhatkin autot pitää käyttää loppuun, koska ei se ympäristölle ilmaista ole se uusien autojenkaan tekeminen joka 10. vuosi. Vuoden 1988 Corsa ei oleellisesti enempää käytä kuin nykyajan uusi Volvo, mutta vanhempi auto maksaa silti enemmän ajoneuvoveroa, vaikka uusien autojen päästölukemat ovat valheellisia lukuja kuten skandaaleista ja optimistisista kulutuslupauksista tiedämme. Yksilö tietää, että tässä häntä kusetetaan. Hän maksaa veroissa tukea rikkaiden Tesloihin ja maastureihin, mutta hänen Carina II 90-luvulta maksaa yhtäkkiä tuplasti ajoneuvoveroa, vaikka hänen kokonaiskulutus ja kilometrimäärä olisivat varsin maltillisia.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>On olemassa oikeudenmukaisiakin tapoja kannustaa ihmisiä toimimaan oikein.</strong></p> <p>Jo 10 vuotta sitten, ennen kuin omistin auton tiesin, että autoilun tuskallisin osuus on maksaa ajoneuvovero 200e, ja nuorelta sälliltä liikennevakuutus 400e, ja sen lisäksi veron takia kallis auto. No vähentämällä tätä kiinteiden kustannusten hintaa, ja laittamalla kaikki nämä verot polttoaineveroon, niin ihminen luontaisesti hakee itselleen kulkupelin, joka vie vähiten soppaa tai on sähköinen. Ja ihminen luontaisesti ajaa hitaammin ja maltillisemmin. Oikean jalan rytmi määrittäisi paljonko veroa haluat maksaa. Ja jos polttoaine maksaisi sen 2e/litra, niin kilpailukykyinen hinta junilta ja busseilta on silloin mahdollisempi autonomistajallekin, kun isommat siirtymät puhtaana bensanakin olisi jo useita kymppejä. Joten yhtäkkiä sinne Lappiin ei ajetakaan dieselillä, vaan mennään aina junalla. Nythän meillä on ollut pitkään tilanne, että 2-4 henkeä siirtymässä 100 km, valitsevat aina mahdollisuuksien mukaan auton eikä junaa tai bussia, koska autoilu on jo halvempaa, jos auton kiinteät kustannukset on kuitenkin jo maksettu.</p> <p>Tätä simppeliä konstruktiota sähköistetystä joukkoliikenteestä, ydinvoimasta ja korkeasta polttoaineverosta ei kuitenkaan yksikään puolue tunnu ottavan tosissaan. Kaikki avaimet vähentää kulutusta on ollut oikeasti tarjolla jo 1950-luvulla: ydinvoima, aerodynaamiset kevytrakenteiset autot (Messerschmitt KR200, Dymaxion, Tatra T37), ilmalaivat, purjelaivat. Ne on vaan jätetty sinne historian annaaleihin. Koko ympäristöliike on ollut roskaa ja teeskentelyä päivästä nolla. Meillä on pakolliset ABS, ESP, turvatyynyt, turvakorit jne. jotka nostavat kaikki auton hintaa ja massaa. Vanhoja autoja ei kuitenkaan ole kielletty, ja voit edelleen ostaa hengevaarallisen harrikan, joten miksi autoissa on kaikkia pakotteita turvallisuudelle? <em>You can&#39;t have your cake and eat it too.</em>&nbsp;1500 kiloa rautaa, oli siinä akkuja mukana tai ei, vaatii enemmän energiankäyttöä liikuteltaessa kuin 600 kiloa komposiitteja, muovia ja puuta. Jostainhan sekin energia tulee.&nbsp;</p> <p>Jopa joskus Ville Niinistölle mainitsin tästä, että jos ympäristö tosissaan halutaan pelastaa, niin miksi jengi ajelee ympäriinsä 1300-1600 kg metalliautoissa, kun voisimme ajaa 500-700 kg komposiittiautoissa, joissa on yksisylinterinen kone ja pisaranmuotoinen kori? Vapauttamalla lainsäädäntöä autojen turvavarusteluista, nostamalla polttoaineveroa, ja poistamalla TESit ja yhteisöverot, niin me saadaan tänne vaikka ihan ikioma kevytajoneuvotehdas, ja meidän polttoainetehokkuus nousee halvalla ihan uusiin sfääreihin. Eikä tarvita mitään kymppitonnien akustoja täynnä kobalttia ja litiumiakaan, vaikka toki kevytajoneuvo toimii sähköisenäkin paremmin ja pidemmällä kantomatkalla.</p> <p>Mä uskon, että kyse on lopulta mukavuudenhalusta ja vallasta. Valtaan pääsee tietynlaisia näyttäviä ja sosiaalisesti aktiivisia ihmisiä, ja heillä on mukavuutensa. Ympäristöä halutaan pelastaa kyllä, mutta ei sillä lailla, että mistään joutuisi tinkimään. Ja se, että joku maksaisi vähemmän liikkumisestaan, koska hän ajaisi kevyemmällä autolla tuntuisi heistä epäreilulta, koska tasavertaisessa verokohtelussa, kuten suora polttoainevero, he eivät voikaan ajaa enää maasturilla puoli-ilmaiseksi, vaan heidän elämäntyylinsä lentoineen, autoineen ja isoine taloineen ihan oikeasti alkaa maksamaan, ja askeettisuudesta palkitaan monin verroin. Siksi mopoautotkin ovat 45 km/h eikä 80 km/h, koska muuten kaikki ajaisivat edullisilla vähäkulutuksisilla ajoneuvoverottomilla autoilla töihin eivätkä maksaisi yhtä paljon veroa, kuin mitä he ovat pakotettuja maksamaan Carina II:lla ajelusta, tai uuden auton ostamalla. Jonkunhan pitää maksaa veroa suhteellisesti enemmän, jotta rikkaiden tarvitsisi maksaa vähemmän, ja he ovat köyhät. Kiinteät kustannukset ovat könttäsummaverotusta, eli pahinta mahdollista happoa pienituloisille.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Aina kun köyhä löytää tavan säästää, se torpataan. </strong></p> <p>Siksi meille tuli mediamaksu. Siksi nuoriso ei voi kirjautua ulos heille kalliista eläkejärjestelmästä. Siksi erilaisia vaihtoehtoisia tapoja asua yleensä lailla pyritään estämään, koska se myös syö pohjaa omistavan luokan tuloilta. Siksi myös erilaisia aloja suojellaan, kuten apteekkeja, tai tiettyjä koulutussuuntauksia. Rehellisessä ja suoraviivaisessa kilpailussa vallankäyttäjät ei itsessään pärjäisi uusille sukupolville tai säilyisi vallassa ja leivän syrjässä kiinni. Muun muassa näistä syistä emme varmaan tule näkemään perustuloakaan, koska se antaa voimakasta valtaa nuorelle järjestää asiansa kustannustehokkaiksi ja tehdä työtä yrittäjänä sellaiseen hintaan, johon muut ei pystyisi. On parempi pitää ihmisiä ikuisissa harjoitteluissa, toiminnoissa tai jopa työttömänä kotona maaden, kuin että he veisivät toisilta suojatyöpaikkoja ahkeruudella ja oveluudellaan yrittäjinä, tai kouluttautuisivat suojellulle alalle ja tulisivat sille alalle tekemään töitä puoleen hintaan. Itse kannatan pelillisempiä ja lineaarisimpia yhteiskunnallisia rakenteita juuri siitä syystä, että silloin ihmiset voivat toteuttaa itseään, ja todellinen kasvu voi alkaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kenenkään ei pitäisi tarvita arjessaan autoa ellei halua.</strong></p> <p>Kaikkien olisi hyvä asua pyöräily- tai kävelymatkan päässä töistä. Köyhien palkkatyöläisten ei kannattaisi omistaa asuntoa, vaan muuttaa töiden perässä vuokralla. Omistusasumisen myyntiverovapaus pitäisi poistaa ja käsitellä sitä kuin mitä tahansa muutakin pääomatuloa. Mutta vuokratulovero pitäisi poistaa, koska asunnoissa on jo kiinteistövero, joka on jo veroa pääomalle kuin osinkovero osakkeissa. Lisäksi vuokratulovero vain nostaa vuokrien hintoja. Meidän pitäisi saada vuokra-asuminen myös palkkatyöläisille kannattavaksi. Se edellyttäisi, että sosiaaliturva ei maksa 80% vuokrasta, vaan ehkä vain 40% asumistukea, tai ei asumistukea lainkaan. Jos vuokratuloveroa ei poistettaisi, olisi kohtuullista, että vuokra-asuja saisi vähentää 15% vuokrastaan verotuksessa, koska muuten hän maksaa triplaveroja: ansiotuloveron, vuokratulovero-osuuden vuokrasta, ja kiinteistövero-osuuden vuokrasta. Eihän hän muuten pääse osalliseksi niistä hyödyistä kuin omistusasuja: myyntiverovapaus, korkojen verovähennysoikeus ja veroton asuntotulo omassa asuessa. Silti, kukaan ei ole jäänyt vuokralle homeloukkuun tai työttömälle paikkakunnalle loukkuun. Työn liikkuvuuden vuoksi Suomen pitäisi olla vuokrapainotteisempi, mutta myös siksi, että työssäkäyvän ihmisen portfolio ei ole vain yksi homeasunto työttömällä paikkakunnalla, vaan vaikka kattava portfolio eurooppalaisia energiayhtiöitä ja asuntorahastoja.</p> <p>Tarjontaa pitäisi myös olla siellä, missä on kysyntää, eli paikoissa kuten Helsingin keskusta. Rajattomat rakennusoikeudet ylöspäin sellaisille alueille, ja kiinteistöveron sitominen maa-alaan, ei rakennusalaan. Jotta kaavasta/rakennusluvista ei valiteta, niin valitukselle sama hinta kuin kunkin valitettavan rakennuksen rakennusluvan hinta on ollut. Ratkaisut voivat olla helppoja, yksinkertaisia, läpinäkyviä, reiluja, ja niillä voi olla selkeä viesti: saadaksesi jotain on annettava vastineeksi sama arvo.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Nämä ja n+1 muuta helppoa ratkaisua, mutta mitään ei koskaan tehdä. </strong></p> <p>Ei se liity politiikan hitauteen. Ketään ei vaan kiinnosta aidosti ympäristö tai resurssien säästö. Ja tämä on vieläpä maailman paras, kouluttautunein ja tasa-arvoisin maa. Mitä se kertoo ihmiskunnasta? Olen piraatti koska uskon tieteisiin ja järkeen, mutta myös yksilöön ja vapauteen. Yhteiskunta kuitenkin koettelee uskoani ihmisyyteen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen sanonut samaa asiaa ilmastonmuutoksen torjumisesta jo varmaan kymmenen vuotta. 

Sähkö pitäisi toteuttaa ydinvoimalla, kaupunkiliikenne sähköratikoilla, kaukoliikenne ja rahti sähköjunilla. Toki myös, lentäminen ilmalaivoilla, laivaus purjelaivoilla (leijavetoisina tai siipimastoilla). Mutta, koska kansainvälistä lentoa ja laivausta ei voi hallita, ja ulkomailla ei ole hiiliverolle haluja, niin unohda koko juttu. Voimme vaikuttaa vain sisäiseen toimintaamme, ja me olemme vain 5.5/7600 miljoonasta, joten jos laivat eivät ala seilaamaan tai käyttämään ydinreaktoreita bunkkeriöljyn sijasta, niin on aika yhtä tyhjän kanssa mitä me saadaan aikaan. Peli pelaa enemmän meitä kuin me peliä. Mehän vain yritetään selvitä hengissä imperiumien noustessa ja luhistuessa ympärillämme, ihan niin kuin joku Sveitsikin. Sanotaan silti, että esimerkillä voi vaikuttaa. Ja lisäksi öljy on kuitenkin kallista, eikä kasva Suomessa, joten luulisi siinäkin mielessä olevan intoa rakentaa fossiilitonta Suomea ihan vain taloudellisuuden parantamiseksi.

 

Miksi ihmiset käyttäisivät puhtaampia liikkumismuotoja? 

Se on helppo järjestää miettimällä yksilön taloutta ruohonjuuritasolla itsessään, ja tekemällä pelimekaaninen tviikkaus sinne, joka on lineaarinen, liberaalinen ja reilu, eikä tunnu yksilöstä siltä että häntä pakotetaan tai että hän maksaa turhasta jollekulle muulle, eikä hän saa järjestelmältä hyötyä verovaroilleen. Esimerkiksi antamalla 2000e sähköauton ostoon tai 1500e romutuspalkkio vanhasta autosta kun ostat uuden, on täysin epäreilu ja typerä tapa "kehittää autokantaa". Köyhät (=enemmistö) eivät osta uusia autoja ensinkään, ja vanhatkin autot pitää käyttää loppuun, koska ei se ympäristölle ilmaista ole se uusien autojenkaan tekeminen joka 10. vuosi. Vuoden 1988 Corsa ei oleellisesti enempää käytä kuin nykyajan uusi Volvo, mutta vanhempi auto maksaa silti enemmän ajoneuvoveroa, vaikka uusien autojen päästölukemat ovat valheellisia lukuja kuten skandaaleista ja optimistisista kulutuslupauksista tiedämme. Yksilö tietää, että tässä häntä kusetetaan. Hän maksaa veroissa tukea rikkaiden Tesloihin ja maastureihin, mutta hänen Carina II 90-luvulta maksaa yhtäkkiä tuplasti ajoneuvoveroa, vaikka hänen kokonaiskulutus ja kilometrimäärä olisivat varsin maltillisia.

 

On olemassa oikeudenmukaisiakin tapoja kannustaa ihmisiä toimimaan oikein.

Jo 10 vuotta sitten, ennen kuin omistin auton tiesin, että autoilun tuskallisin osuus on maksaa ajoneuvovero 200e, ja nuorelta sälliltä liikennevakuutus 400e, ja sen lisäksi veron takia kallis auto. No vähentämällä tätä kiinteiden kustannusten hintaa, ja laittamalla kaikki nämä verot polttoaineveroon, niin ihminen luontaisesti hakee itselleen kulkupelin, joka vie vähiten soppaa tai on sähköinen. Ja ihminen luontaisesti ajaa hitaammin ja maltillisemmin. Oikean jalan rytmi määrittäisi paljonko veroa haluat maksaa. Ja jos polttoaine maksaisi sen 2e/litra, niin kilpailukykyinen hinta junilta ja busseilta on silloin mahdollisempi autonomistajallekin, kun isommat siirtymät puhtaana bensanakin olisi jo useita kymppejä. Joten yhtäkkiä sinne Lappiin ei ajetakaan dieselillä, vaan mennään aina junalla. Nythän meillä on ollut pitkään tilanne, että 2-4 henkeä siirtymässä 100 km, valitsevat aina mahdollisuuksien mukaan auton eikä junaa tai bussia, koska autoilu on jo halvempaa, jos auton kiinteät kustannukset on kuitenkin jo maksettu.

Tätä simppeliä konstruktiota sähköistetystä joukkoliikenteestä, ydinvoimasta ja korkeasta polttoaineverosta ei kuitenkaan yksikään puolue tunnu ottavan tosissaan. Kaikki avaimet vähentää kulutusta on ollut oikeasti tarjolla jo 1950-luvulla: ydinvoima, aerodynaamiset kevytrakenteiset autot (Messerschmitt KR200, Dymaxion, Tatra T37), ilmalaivat, purjelaivat. Ne on vaan jätetty sinne historian annaaleihin. Koko ympäristöliike on ollut roskaa ja teeskentelyä päivästä nolla. Meillä on pakolliset ABS, ESP, turvatyynyt, turvakorit jne. jotka nostavat kaikki auton hintaa ja massaa. Vanhoja autoja ei kuitenkaan ole kielletty, ja voit edelleen ostaa hengevaarallisen harrikan, joten miksi autoissa on kaikkia pakotteita turvallisuudelle? You can't have your cake and eat it too. 1500 kiloa rautaa, oli siinä akkuja mukana tai ei, vaatii enemmän energiankäyttöä liikuteltaessa kuin 600 kiloa komposiitteja, muovia ja puuta. Jostainhan sekin energia tulee. 

Jopa joskus Ville Niinistölle mainitsin tästä, että jos ympäristö tosissaan halutaan pelastaa, niin miksi jengi ajelee ympäriinsä 1300-1600 kg metalliautoissa, kun voisimme ajaa 500-700 kg komposiittiautoissa, joissa on yksisylinterinen kone ja pisaranmuotoinen kori? Vapauttamalla lainsäädäntöä autojen turvavarusteluista, nostamalla polttoaineveroa, ja poistamalla TESit ja yhteisöverot, niin me saadaan tänne vaikka ihan ikioma kevytajoneuvotehdas, ja meidän polttoainetehokkuus nousee halvalla ihan uusiin sfääreihin. Eikä tarvita mitään kymppitonnien akustoja täynnä kobalttia ja litiumiakaan, vaikka toki kevytajoneuvo toimii sähköisenäkin paremmin ja pidemmällä kantomatkalla.

Mä uskon, että kyse on lopulta mukavuudenhalusta ja vallasta. Valtaan pääsee tietynlaisia näyttäviä ja sosiaalisesti aktiivisia ihmisiä, ja heillä on mukavuutensa. Ympäristöä halutaan pelastaa kyllä, mutta ei sillä lailla, että mistään joutuisi tinkimään. Ja se, että joku maksaisi vähemmän liikkumisestaan, koska hän ajaisi kevyemmällä autolla tuntuisi heistä epäreilulta, koska tasavertaisessa verokohtelussa, kuten suora polttoainevero, he eivät voikaan ajaa enää maasturilla puoli-ilmaiseksi, vaan heidän elämäntyylinsä lentoineen, autoineen ja isoine taloineen ihan oikeasti alkaa maksamaan, ja askeettisuudesta palkitaan monin verroin. Siksi mopoautotkin ovat 45 km/h eikä 80 km/h, koska muuten kaikki ajaisivat edullisilla vähäkulutuksisilla ajoneuvoverottomilla autoilla töihin eivätkä maksaisi yhtä paljon veroa, kuin mitä he ovat pakotettuja maksamaan Carina II:lla ajelusta, tai uuden auton ostamalla. Jonkunhan pitää maksaa veroa suhteellisesti enemmän, jotta rikkaiden tarvitsisi maksaa vähemmän, ja he ovat köyhät. Kiinteät kustannukset ovat könttäsummaverotusta, eli pahinta mahdollista happoa pienituloisille.

 

Aina kun köyhä löytää tavan säästää, se torpataan.

Siksi meille tuli mediamaksu. Siksi nuoriso ei voi kirjautua ulos heille kalliista eläkejärjestelmästä. Siksi erilaisia vaihtoehtoisia tapoja asua yleensä lailla pyritään estämään, koska se myös syö pohjaa omistavan luokan tuloilta. Siksi myös erilaisia aloja suojellaan, kuten apteekkeja, tai tiettyjä koulutussuuntauksia. Rehellisessä ja suoraviivaisessa kilpailussa vallankäyttäjät ei itsessään pärjäisi uusille sukupolville tai säilyisi vallassa ja leivän syrjässä kiinni. Muun muassa näistä syistä emme varmaan tule näkemään perustuloakaan, koska se antaa voimakasta valtaa nuorelle järjestää asiansa kustannustehokkaiksi ja tehdä työtä yrittäjänä sellaiseen hintaan, johon muut ei pystyisi. On parempi pitää ihmisiä ikuisissa harjoitteluissa, toiminnoissa tai jopa työttömänä kotona maaden, kuin että he veisivät toisilta suojatyöpaikkoja ahkeruudella ja oveluudellaan yrittäjinä, tai kouluttautuisivat suojellulle alalle ja tulisivat sille alalle tekemään töitä puoleen hintaan. Itse kannatan pelillisempiä ja lineaarisimpia yhteiskunnallisia rakenteita juuri siitä syystä, että silloin ihmiset voivat toteuttaa itseään, ja todellinen kasvu voi alkaa.

 

Kenenkään ei pitäisi tarvita arjessaan autoa ellei halua.

Kaikkien olisi hyvä asua pyöräily- tai kävelymatkan päässä töistä. Köyhien palkkatyöläisten ei kannattaisi omistaa asuntoa, vaan muuttaa töiden perässä vuokralla. Omistusasumisen myyntiverovapaus pitäisi poistaa ja käsitellä sitä kuin mitä tahansa muutakin pääomatuloa. Mutta vuokratulovero pitäisi poistaa, koska asunnoissa on jo kiinteistövero, joka on jo veroa pääomalle kuin osinkovero osakkeissa. Lisäksi vuokratulovero vain nostaa vuokrien hintoja. Meidän pitäisi saada vuokra-asuminen myös palkkatyöläisille kannattavaksi. Se edellyttäisi, että sosiaaliturva ei maksa 80% vuokrasta, vaan ehkä vain 40% asumistukea, tai ei asumistukea lainkaan. Jos vuokratuloveroa ei poistettaisi, olisi kohtuullista, että vuokra-asuja saisi vähentää 15% vuokrastaan verotuksessa, koska muuten hän maksaa triplaveroja: ansiotuloveron, vuokratulovero-osuuden vuokrasta, ja kiinteistövero-osuuden vuokrasta. Eihän hän muuten pääse osalliseksi niistä hyödyistä kuin omistusasuja: myyntiverovapaus, korkojen verovähennysoikeus ja veroton asuntotulo omassa asuessa. Silti, kukaan ei ole jäänyt vuokralle homeloukkuun tai työttömälle paikkakunnalle loukkuun. Työn liikkuvuuden vuoksi Suomen pitäisi olla vuokrapainotteisempi, mutta myös siksi, että työssäkäyvän ihmisen portfolio ei ole vain yksi homeasunto työttömällä paikkakunnalla, vaan vaikka kattava portfolio eurooppalaisia energiayhtiöitä ja asuntorahastoja.

Tarjontaa pitäisi myös olla siellä, missä on kysyntää, eli paikoissa kuten Helsingin keskusta. Rajattomat rakennusoikeudet ylöspäin sellaisille alueille, ja kiinteistöveron sitominen maa-alaan, ei rakennusalaan. Jotta kaavasta/rakennusluvista ei valiteta, niin valitukselle sama hinta kuin kunkin valitettavan rakennuksen rakennusluvan hinta on ollut. Ratkaisut voivat olla helppoja, yksinkertaisia, läpinäkyviä, reiluja, ja niillä voi olla selkeä viesti: saadaksesi jotain on annettava vastineeksi sama arvo.

 

Nämä ja n+1 muuta helppoa ratkaisua, mutta mitään ei koskaan tehdä.

Ei se liity politiikan hitauteen. Ketään ei vaan kiinnosta aidosti ympäristö tai resurssien säästö. Ja tämä on vieläpä maailman paras, kouluttautunein ja tasa-arvoisin maa. Mitä se kertoo ihmiskunnasta? Olen piraatti koska uskon tieteisiin ja järkeen, mutta myös yksilöön ja vapauteen. Yhteiskunta kuitenkin koettelee uskoani ihmisyyteen.

]]>
8 http://pahalukki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254238-onko-ilmastonmuutoksesta-puhuminen-turhaa-kun-mitaan-ei-koskaan-tehda#comments Ilmastonmuutos Piraattipuolue Puhdas teknologia Sun, 22 Apr 2018 11:50:44 +0000 Juho Salo http://pahalukki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254238-onko-ilmastonmuutoksesta-puhuminen-turhaa-kun-mitaan-ei-koskaan-tehda
Ei ollenkaan hullumpi idea tämä Liike Nyt! Kokeillaanko miten toimii? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254187-ei-ollenkaan-hullumpi-idea-tama-liike-nyt-kokeillaanko-miten-toimii <p>&nbsp;</p> <p><img alt="wink" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/wink_smile.png" title="wink" width="23" /><strong> Ei hullumpi idea...</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>HS.fi 21.4.2018:</strong></p> <p>- -Monen tavallisen kansalaisen suhde poliittiseen päätöksentekoon on käydä äänestämässä vaaleissa. Vaalien välillä kansalaiset jatkavat arkeaan, ja suhde politiikkaan tulee etäisemmäksi.</p> <p>Liike Nyt pyrkii lisäämään tätä vuorovaikutusta. Sen ratkaisu on nettisivujen perustaminen. Nettisivuille nostetaan joka viikko jokin poliittinen teema, jota alustetaan kahdella eri näkökulmalla.</p> <p>Liikkeen jäsenet pääsevät sitten äänestämään, kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi. Kyseessä ei ole mikä tahansa nettiäänestys, jossa näytetään peukkua ylös tai alas ja annetaan hymynaamoja. &rdquo;Äänestystuloksella on merkitystä, koska liikkeellämme on oma kansanedustaja, joka voi vaikuttaa asioihin&rdquo;, Jungner sanoo.</p> <p>Harkimo kertoo, että nettiäänestyksen tulos ohjaa ainakin jossain määrin sitä, miten hän itse jatkossa äänestää eduskunnan täysistunnossa. &rdquo;Se tulos antaa ainakin osviittaa. Teen silti aina itsenäisesti omat äänestyspäätökseni&rdquo;, Harkimo sanoo.</p> <p>Itse äänestystulosta olennaisempaa on kuitenkin Jungnerin mukaan se, miten ihmiset perustelevat kantojaan nettikeskustelussa. &rdquo;Se kuinka paljon pystyt vaikuttamaan riippuu siitä, miten hyvin osaat argumentoida kantasi&rdquo;, Jungner sanoo.</p> <p>Liike Nyt -sivujen äänestyksiin ja keskusteluun pääsee mukaan rekisteröitymällä sähköpostilla. Keskustelua on Jungnerin mukaan tarkoitus moderoida tarkasti, jotta &rdquo;kaikenmaailman someörkit ja trollit eivät pääse sitä sotkemaan&rdquo;.</p> <p>- -</p> <p><strong>Lähde:</strong></p> <p><a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html " title="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html ">https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html </a></p> <p><strong>Liikenyt.fi:</strong></p> <p><a href="https://liikenyt.fi/" title="https://liikenyt.fi/">https://liikenyt.fi/</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

wink Ei hullumpi idea...

 

HS.fi 21.4.2018:

- -Monen tavallisen kansalaisen suhde poliittiseen päätöksentekoon on käydä äänestämässä vaaleissa. Vaalien välillä kansalaiset jatkavat arkeaan, ja suhde politiikkaan tulee etäisemmäksi.

Liike Nyt pyrkii lisäämään tätä vuorovaikutusta. Sen ratkaisu on nettisivujen perustaminen. Nettisivuille nostetaan joka viikko jokin poliittinen teema, jota alustetaan kahdella eri näkökulmalla.

Liikkeen jäsenet pääsevät sitten äänestämään, kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi. Kyseessä ei ole mikä tahansa nettiäänestys, jossa näytetään peukkua ylös tai alas ja annetaan hymynaamoja. ”Äänestystuloksella on merkitystä, koska liikkeellämme on oma kansanedustaja, joka voi vaikuttaa asioihin”, Jungner sanoo.

Harkimo kertoo, että nettiäänestyksen tulos ohjaa ainakin jossain määrin sitä, miten hän itse jatkossa äänestää eduskunnan täysistunnossa. ”Se tulos antaa ainakin osviittaa. Teen silti aina itsenäisesti omat äänestyspäätökseni”, Harkimo sanoo.

Itse äänestystulosta olennaisempaa on kuitenkin Jungnerin mukaan se, miten ihmiset perustelevat kantojaan nettikeskustelussa. ”Se kuinka paljon pystyt vaikuttamaan riippuu siitä, miten hyvin osaat argumentoida kantasi”, Jungner sanoo.

Liike Nyt -sivujen äänestyksiin ja keskusteluun pääsee mukaan rekisteröitymällä sähköpostilla. Keskustelua on Jungnerin mukaan tarkoitus moderoida tarkasti, jotta ”kaikenmaailman someörkit ja trollit eivät pääse sitä sotkemaan”.

- -

Lähde:

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005650484.html 

Liikenyt.fi:

https://liikenyt.fi/

 

 

 

 

]]>
22 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254187-ei-ollenkaan-hullumpi-idea-tama-liike-nyt-kokeillaanko-miten-toimii#comments Demokratia Ilmastonmuutos Joukkoistaminen Nettiäänestys Yrittäjyys Sat, 21 Apr 2018 13:43:34 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254187-ei-ollenkaan-hullumpi-idea-tama-liike-nyt-kokeillaanko-miten-toimii