Pankkituen vastikkeeksi pitää tulla omistus
Ylittikö Katainen valtuutensa EU-huippukokouksessa, kuka veti kenet kölin alta, kuka voitti 6-0 tai muin lukemin?
Toisaalta, onko järkevää ja meidän omankaan etumme mukaista katsella Euroopan ja maailman tapahtumia "Suomi vastaan kaikki muut" -silmälasien läpi.
Minä olen ilahtunut siitä, että nyt on alettu puhua pankkiunionista. Sen hyväksyttävyyden tärkeimpiin kriteereihin kuuluu se, että pankkituki on vastikkeellista. Toisin sanoen avun antajan pitää saada vastaava osuus pankin omistuksesta.
Vastikkeellisuuden kautta pankkien omistajat oppivat, että jos yksityisten pikavoittojen toivossa otetaan riskejä, jotka lopulta kaatuvat veronmaksajien syliin, myös omistaja kärsii. Ilman tällaista piiskaa pankkien riskinoton seurauksia tulee veronmaksajien maksettavaksi kerran toisensa jälkeen.
Entä miksi olen ilahtunut siitä, että nyt on alettu puhua pankkiunionista? No siksi, että Kreikkaa lukuun ottamatta euroalueen vaikeudet johtuvat pääasiassa pankkien liian rämäpäisestä riskinotosta, sen aiheuttamista luottotappioista ja niiden aiheuttamasta pankkituen tarpeesta.
Esimerkiksi Espanjan valtiontalous oli kunnossa ennen 2008 finanssikriisiä ja siitä selviämiseksi maksettua pankkitukea. Nytkin Espanjassa kuralla ovat ensi sijassa pankit.
Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman on yhdessä Richard Layardin kanssa julkaissut 27.6.12 Financial Timesissa "järkevän talouden manifestin" www.ft.com/intl/cms/s/0/6c1d7960-bee6-11e1-8ccd-00144feabdc0.html#axzz1zfEEvRZG
He kirjoittavat, että valtioiden talousongelmien ydin ei, muutamaa poikkeusta kuten Kreikkaa lukuun ottamatta, ole julkisen sektorin eläminen yli varojensa vaan yksityisen sektorin velkaantuminen. Pankit ovat lainanneet liikaa. Euroalueella tähän houkutti yli 10 vuoden ajan se, että koko alueella korot laskivat suunnilleen Saksan tasolle, kun markkinat pitivät euroaluetta maksukyvyn näkökulmasta "yhtenä suurena Saksana". Halpa korko tuppaa houkuttamaan liialliseen lainanottoon.
Se on jo nähty, että kun valtioita vaaditaan tuen vastikkeeksi leikkaamaan julkisen sektorin menoja, se tuppaa syventämään lamaa. Sen lisäksi, että leikkaukset osuvat sairaaloihin, kouluihin ja muihin tärkeisiin palveluihin ja sosiaaliturvaa tarvitseviin.
On järkevää ja inhimillistä kohdistaa EU:n tai euroalueen yhteiset tukitoimet suoraan pankkeihin, koska näin voidaan vähentää yhteiskunnan heikoimpiin kohdistuvia iskuja.
Toisaalta on täysin välttämätöntä kytkeä pankeille suoraan annettava tuki tiukkaan yhteiseen valvontaan - ja siihen, että tuen antaja saa tuen vastineeksi omistusosuuden.
Pankkien yhteisen ja nykyistä paljon tiukemman valvonnan näkisin niin, että kyse on suunnilleen vastaavan tekemisestä euroalueella kuin mitä Suomi teki kotona 1990-luvun laman ja silloisen pankkikriisin katkerien kokemusten opettamana.
Äskettäisessä huippukokouksessa pankkituen vastikkeellisuus jäi kuitenkin epäselväksi. Hesarin mukaan Katainen on sanonut eduskunnan suurelle valiokunnalle, että pankkituen vastikkeeksi tulee omistua. Myös huippukokouksen uutisoinnissa sanotaan joissakin lehdissä, että tuki "luultavasti" tai "todennäköisesti" sidotaan omistukseen. Papereista tätä ei kuitenkaan selvästi löydy.
Pankkituen vastikkeellisuus jää siis niiden asioiden joukkoon, jotka on varmistettava kun säädetään niitä varsinaisia lakeja, joilla pankkivalvonta ja ylipäänsä pankkiunioni rakennetaan. Tässä on oltava valppaina. Vihreä ryhmä EU-parlamentissa pitää takuuvarmasti kiinni pankkituen vastikkeellisuudesta.
Suomessa olisi myös hyvä muistaa, että emme välttämättä tulevaisuudessa aina ole tripla-A -kerhossa.
Suomessa tunnutaan nyt pitävän itsestäänselvyytenä, että euroalueen tsembaloissa olemme aina sillä puolella, jolla mietitään, suostummeko auttamaan. Silloin kun Suomi päätti liittyä EMUun ja euroon, keskusteltiin ihan päinvastaisesta eli siitä mitä tapahtuu, jos Suomi joskus joutuisi pulaan eikä yhteisen valuutan takia voi devalvoida, auttaisiko meitä silloin kukaan. Nyt tilanne on ihan toinen kuin silloin 14-15 vuotta sitten ajateltiin. Tulevaisuuden ennustaminen on nyt yhtä vaikeaa kuin silloin.
Myös kun Suomi vaatii yksimielisyyttä tiettyjen päätösten ehtona, kannattaa muistaa sekin, että joskus me voimme kipeästi tarvita tai haluta jotakin. Miltä silloin tuntuu, jos valtaenemmistö olisi siihen valmis, mutta päätökseen vaaditaan yksimielisyyttä ja yksi maa estää päätöksen?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eikö Brasialissa ole jo keksitty toimiva pankkilaki?
Palindromi:
Satu Hassi, kaaso, tosi totot isot osaa. Kissa hutas.
"Toisaalta, onko järkevää ja meidän omankaan etumme mukaista katsella Euroopan ja maailman tapahtumia "Suomi vastaan kaikki muut" -silmälasien läpi."
En näe enää katsella mitään, silmälasini ovat pääni ohella mutaan poljettuna muun euroopan jaloissa, kiitän ja kumarran omia ansioitasi tässä aiheessa.
Raha irrotettiin maasta. Sen säätöjärjestelmät kytkettiin irti. Irti päästetyn rahan ketjureaktio oli hallitsematon ja epäsäännöllinen. Syntyi kaikkialle tunkeva ja kaiken kattava läpinäkymätön finanssirahamassa.
Rahan luonne muuttui. Uudelle finanssirahamassalle yhteisen rahan ajan säätötoimet ovat vain sitä paisuttavia ärsykkeitä. Holtittoman ja päättömän finanssifuusioreaktorin säännöttömyys ja säädyttömyys on myönnettävä. On lopetettava sen turhanpäiväiset säätämisyritykset.
Reaktion ruokkiminen kielletty!
Matning av reaktionen förbjudnat!
Hassi: ”…mutta päätökseen vaaditaan yksimielisyyttä ja yksi maa estää päätöksen?”
Eikö ollutkin kyseässää KAKSI maata, Suomi (Katainen) ja Hollanti, jotka panivat jyrkästi vastaan?
Liittovaltiossa on oltava kullakin maalla tietty itsemääräämisoikeus, joka on pääpirteittäin sama kuin koko liiton johdolla. Mutta yksittäiset federaalivaltiot voivat ylläpitää ja laatia parhaiten omalle valtiolle sopivimmat lait!
En puhunut historiasta, vaan siitä, että yksimielisyysvaatimus, jos se hyväksytään säännöksi, voi joskus kääntyä myös Suomea vastaan.
15 vuotta sitten, kun Suomessa keskusteltiin EMUun ja yhteisvaluuttaan liittymisestä, en muista että kukaan olisi pohtinut sitä mahdollisuutta, että tulisi tilanne, jossa jokin toinen maa olisi avun tarpeessa ja Suomi joutuisi pohtimaan sitä, haluammeko auttaa. Kekustelimme vain siitä, auttaako meitä kukaan jos me olemme pulassa mutta muut eivät.
Kuka voi tietää, millaisia tilanteet ovat 15, 30, 45 vuoden kuluttua.
"Esimerkiksi Espanjan valtiontalous oli kunnossa ennen 2008 finanssikriisiä ja siitä selviämiseksi maksettua pankkitukea. Nytkin Espanjassa kuralla ovat ensi sijassa pankit"
Espanjassa kuralla on kyllä ensisijaisesti Nuoret, joista jo yli 50 % on työttömänä. Pankkiunioni varmaan tämän(kin) ratkaisisi.
Ennen 2008 Espanjan julkinen velka oli 30 % kansantuotteesta. Silloin maksettu pankkituki lisäsi valtion velkaantumista ratkaisevasti. Tämän seurauksista kärsivät nyt myös nuoret.
Pankkiunioni ei tietenkään ratkaise kaikkea. Ei taida mikään muukaan asia ratkaista kaikkea.
Katselin vajaa viikon Belgian uutiset, solidaarisuutta vaaditaan.
Jotenkin muistan parinkymmenen vuoden takainen tapaus, eräs Belgialainen firma pyysi Suomalaista firma maksamaan toisen Suomalaisen firman maksamatonta laskua, pyynnön perusteena oli, että olette samasta maasta.
No ei se ole hullu joka pyytää, vain se joka…
Suomen valtio on se joka maksaa, alemmuuden tunto tule Suomalaisille tosi kalliiksi, pääasia tuntuu olevan mitä meistä muualla ajatellaan. Siitä Suomi maksaa.
"Kreikkaa lukuun ottamatta euroalueen vaikeudet johtuvat pääasiassa pankkien liian rämäpäisestä riskinotosta, sen aiheuttamista luottotappioista ja niiden aiheuttamasta pankkituen tarpeesta."
Tässähän ei viinimaiden poliitikoilla, joiden "silmiä ei nokita", ole ollut mitään osuutta. Hehän vain pysyivät vallassa tämän kansan tyytyväisenä pitäneen kulutuskysynnän liiallisen kasvattamisen ja verotuksen alhaisena pitämisen avulla. Mutta pankkimiehethän ne...
Varmasti nuo viinimaiden poliitikot ovat hämmästyksestä rähmällään, kun löytyy euroedustajia, jotka ovat valmiita lähtemään tämän rälläämisen takaajiksi?! Miten tässä nyt näin kävi, että nuo viinamaiden mepit ovatkin valmiit maksamaan kaikki tuhlaamalla aikaansaamamme kulut?
"...pankkiunionista. Sen hyväksyttävyyden tärkeimpiin kriteereihin kuuluu se, että pankkituki on vastikkeellista. Toisin sanoen avun antajan pitää saada vastaava osuus pankin omistuksesta." Olimme siis onnellisia, kun valtio "omisti" SKOP:in. Se varmaan antoi kansalle paljon "vahvaa osuutta pankin omistuksesta"? Eikös se kuitenkin maksanut meille muutaman uuden sotakorvauksen verran?
"Suomessa olisi myös hyvä muistaa, että emme välttämättä tulevaisuudessa aina ole tripla-A -kerhossa." Näillä resepteillä näin varmaan tulee käymäänkin... Kiitos vaan terveisistä Pääkallonpaikalta Brysselistä!!!
Suomessa valitettavasti 90-luvun alussa (jolloin puikoissa oli Esko Ahon hallitus) ei oltu johdonmukaisia siinä, että annetun pankkituen vastikkeeksi olisi vaadittu valtion omistusosuus. Muun muassa SKOP-pankin omistajat eivät kuitenkaan päässeet pälkähästä siinä mielessä, että valtio olisi vain tullut ja pelastanut ja sen jälkeen pankki olisi jatkanut porskuttamista entiseen malliin. Pankki lakkasi olemasta, ja sen mukana melkein kaikki säästöpankit.
Suomen kehitys olisi kuitenkin ollut paljon kurjempi, jos pankkitukea ei olisi lainkaan annettu. Jos nimittäin pankki päästetään päistikkaa nurin, silloin nekin velalliset jotka ovat hoitaneet lainansa säntillisesti, joutuvat maksamaan koko jäljelläolevan lainan heti pois. Minä en ainakaan halua olla ajamassa toimia, jotka tällä tavalla pakottavat yrityksiä panemaan lapun luukulle ja perheitä mieron tielle.
Lehman Brothers-pankin annettiin USAssa mennä konkurssiin ajatellen, että se on tarpeeksi pieni, eikä aiheuta suuria kerrannaisvaikutuksia. Toisin kävi. Se synnytti ketjureaktion, joka aiheutti laman koko maailmassa, vaikeudet, joista ei ole vieläkään kunnolla noustu.
Näistä syistä pankkitukea ei voida kokonaan välttää. Mutta se on annettava tavalla, joka ei palkitse pankkien omistajia vastuuttomuudesta ja liian reippaasta riskinotosta.
Nyt ollaan rahoittamassa konkurssikypsiä pankkeja tai helvetin velkaisia, jotka ovat ajautuneet vaikeuksiin, eikö ? Mitä virkaa on konkurssipankin osakkeilla vakuutena lainaa vastaan? Miksi näitä paskapankkeja pitäisi rahoittaa? Viisaampaa olisi antaa niiden kaatua ja vahvistaa niitä pankkeja joilla on taseet edes josskin kunnossa ja näiden pankkien kautta saatta pankkisektorin uskottavuus kuntoon jos on kerta pakko pumpata rahaa hulttiomaille.
Esimerkiksi USA on saanut jo aika ison osan (en muista osuutta ulkoa) pankkituesta takaisin nimenomaan siksi, että pankkituki kytkettiin omistukseen, jota valtio on tilanteen parannuttua myynyt pois. Tavoitteena ei ole, että yhteiskunta säilyisi ikuisesti pankkien omistajana, vaan nimenomaan se, että tuki saataisiin myöehmmin ainakin osittain takaisin myymällä omistusta. Ja pankin entisten omistajien omistusosuus on pienentynyt eli heidän omaisuutensa arvo on laskenut, kun pankkituen antaja on saanut omistusta tukensa vastineeksi.
Aivan pakko nyt kommentoida.
Mitä enemmän rahaa annetaan, sen suurempi kaikkien maiden velka on.
Yksi miljardi antaa liikelaitokselle yhdeksän miljardia pelivaraa.
Juuri näinhän on saman systeemin puitteissa käynnyt amerikoissa.
Ja samasta syystä on kaikkien velka jo äärimmillään.
link
http://www.brillig.com/debt_clock/
link
http://www.washingtonsblog.com/2012/07/big-banks-c...
Ei kasinopeliä kannata pelata, talo aina voittaa.
Eli eurooppaa ollaan viemässä samaan velkaan.
matemaattinen yhtälö on oikein, fractional reserve combined with
exponential growth, got us into trouble in the first place.
700 miljardia muuttuu 15 triljoonan velaksi alta aika yksikön...
Laskekaa vain...
Joskus sitä toivoo että tää kaikki ois vain Satua
Olisiko valtion omistusosuudella nollanarvoisista pankeista sitten ollut hyötyä? Mitä hyötyä nyt saadaan, kun rahallamme ostetaan
"omistusta" viininjuojien velkaisista pankeista. Asiantuntijoiden mukaan moni niistä pitäisi lopettaa. Ne kun ovat jakaneet ongelmien pääsyytä eli ulkomaista lainarahaa, jonka hulvattomaan jakoon sinisilmäiset tai ne kokonaan ummistaneet poliitikot eivät halunneet puuttua? Äänet kun olisivat menneet. Tämä linja kannatti, nyt viinanjuojien edustajat puolustavat heidät taas lihapatojen ääreen.
Olisiko SKOP:in miesten "pälkähästä pääsy" ollut kauheaa? Mitä heidän rankaisuillaan voitettiin, kun moni muu hyvä ystävä-pankkimies toisista pankeista tieten tahtoen päästettiin pälkähästä. Kai pääasia on talouden terveys eikä pelistä poistettujen rankaisu ja leimaaminen, jotta ne muut samanlaiset näyttivät kunnollisilta ja jopa pelastajilta?
Suomen kehitys olisi 1990-luvun alussa ollut paljon parempi, jos olisi autettu velallisia maksamaan velkansa sovitteluin ja löysemmin maksuehdoin eikä puhkituettu pankkeja, jotka tuesta huolimatta kohtelivat velallisia todella epäreilusti. Samaa rahaahan se olisi ollut ja pankeille kelvannut. Mutta perinteitä meillä on, 1860-luvun nälänhädän pääsyy oli hallitus, joka ei tilannut leipäviljaa, vaan halusi maksaa velkoja pois. Mitäs ihmisistä, kyllähän ne kuitenkin äänestävät. Ne, jotka jäävät jäljelle maksukyvyllä varustettuna.
"Minä en ainakaan halua olla ajamassa toimia, jotka tällä tavalla pakottavat yrityksiä panemaan lapun luukulle ja perheitä mieron tielle." Näinhän meillä 1990-luvun taitteessa kuitenkin kävi, kiitos kaalimaan vartijoihin luottaneiden poliitikkojemme sinisilmäisyyden. EU-edustajiinkaan ei ole näköjään luottaminen, tämänkään suhteen EU ei ole tuonut mitään uutta.
Miksi nyt puolustaa meidän rahoillamme muiden maiden "yrityksiä ja perheitä", jotka yllytettyinä menivät omasta halustaan kulutusjuhlaan mukaan? Etelässä ei ollut pelkoja eikä huolia, kun heidän velan antajansa ja sen maksaja olivat tiedossa ja tätä eivät sinisilmäiset EU-intoilijamme osanneet ottaa huomioon. EU:n etelä kun osaa vaatia, sen pohjoinen taas ei uskalla. Tätä peliä tullaan harrastamaan vuosikymmeniä, jos touhuun ei saada kaikki suuret veronsa maksaneiden pohjoisen viinanjuojan järkeä.
Ehkä on tarpeen vielä korostaa, että ns pankkiunioni tarkoittaa nimenomaan ensisijaisesti pankkien aikaisempaa tiukempaa valvontaa ja sitä, että tämä valvonta tehdään yhteisesti EU-tasolla - muun muassa jotta pankit eivät voisi käyttää hyväkseen eri maiden valvonnan välisten erojen synnyttämiä porsaanreikiä.
Mm tuoreet uutiset siitä, että Britannian isoimpiin kuuluva pankki Barclay''s on manipuloinut libor-korkoa ja että tässä on ollut mukana myös saksalaispankleja, osoittaa tiukan eurooppalaisen pankkivalvonnan tärkeyttä.
Koko tämä taloussotkuhan, josta on kärsitty syksystä 2008, sai alkunsa pankki- ja finanssikriisistä, joka johtui siitä, että alan sääntely ja valvonta oli päästetty liian löysäksi sekä USAssa että Euroopassa. Se, mitä nyt tapahtuu Espanjan pankeissa, on tämän jatkoa.
LIBOR-sekoilu on vain sarjassa osoittamassa, miten valvonta ei vain toimi missään tapauksessa. Siitä aina puhutaan ja puhutaan, mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Yhdysvalloissa haudataan hiljalleen lisäsääntelyt.
Espanjan PP:n sidokset pankkeihin on vain esimerkkiä siitä, miten poliitikot ja pankit ovat toisissaan kiinni. Niin kauan kun poliitikot laativat lait niin pankit saavat olla kuin ellun kanat.
Sanoisin siis, että pankkiunioni on yhteinen talletussuoja, yhteinen kriisirahasto ja jonkinlainen valvovaa instituutiota esittävä suojatyöpaikkakeidas.
Pankkikriisejä on ollut historian sivut täynnä - ja joka kerta puhutaan aina sääntelystä ja tiukemmasta valvonnasta. Jos asialle jotain haluttaisiin tehdä niin se olisi jo toiminnassa.
Kuvaavaa on, ettei korkean tason tyypeillä ole edes yksityishenkilönä mielipidettä, mitä kelmeille pitäisi tehdä. Sen sijaan tavallisilla kansalaisilla on. Almunia viimeksi kävi sanomassa, ettei se ole hänen tehtävänsä päättää, mitä manipuloijille pitäisi tehdä. Ehkei, mutta ettei hänellä ole omaa mielipidettä asiaan? Mistä syystä tällaisia näköalattomia tyyppejä sinne korkeisiin asemiin hinataan?
Kirjoita kommentti
Kommentoi 19 kommenttia